Kun hyvinvointialueet perustettiin, pelkän ICT:n pystytyskustannus oli 800 miljoonaa euroa. Sen jälkeen hyvinvointialueille on tehty järjestelmien integrointia, uudelleen kilpailutuksia, muutoksia… Nämä yhteenlaskettuna pystytyskustannus on merkittävästi suurempi kuin 800 miljoonaa. Mikäli inhouse-toiminnan rajoitukset toteutuvat, edessä on aluksi nykyjärjestelmien purkaminen, joka maksaa vähintään puolet pystytyskustannuksesta. Sitten on edessä uusi pystytys – mutta paljon monimutkaisempana: Suurimmilla inhouse-yhtiöillä on 23 hyvinvointialueen lisäksi reilusti yli tuhat muuta asiakkuutta, joiden osalta ajetun toiminnanrajoittamisen aiheuttama purku ja pystytys on myös tehtävä.
Inhouse-keskustelussa on liikkeellä väärinymmärryksiä, että Kustoksen tekemä arvio 3–5 miljardia euron muutoskustannuksista, mikäli suunnitellut inhouse-toiminnan rajoitukset toteutusivat, koskisi vain hyvinvointialueita. Suomessa on myös noin 300 kuntaa, joilla on kullakin lukuisia inhouse-omistusasiakkuuksia. Lisäksi esillä ollut 800 miljoonan euron aiempi muutoskustannus oli vain hyvinvointialueuudistuksen ICT-pystytyksen kustannus.
Hallitusohjelmassa ja sitä myötä lakivalmistelussa oleva 10 prosentin minimiomistusvaade inhouse-yhtiöihin koskee kaikkia toimintoja ja kaikkien toimialojen inhouse yhtiöitä. Se koskettaa myös valtiota, jolla on paitsi omia inhouse-yhtiöitä, myös esimerkiksi Puolustusvoimien kautta omistusosakkuuksia ja sitä myöden palveluntoimittamissuhteita kuntien ja hyvinvointialueidenkin omistamissa inhouse-yhtiöissä.
Inhouse-yhtiöiden rajoitustoimien takia purettavia ja uudelleenrakennettavia asiakkuuksia on reilusti yli tuhat – ja inhouse-yhtiön palveluja käyttävät myös julkisomisteiset yhtiöt. Purku- ja uudelleenrakennuskustannukset ovat siis moninkertaiset tuohon 800 miljoonaan nähden. Se on siis hyvä indikaattori siitä, mitä sekä hyvinvointialue- että kuntakentän hankintaketjujen ja palvelujen purkaminen sekä uudelleenrakentaminen tulee maksamaan – mutta monikertaisena. Inhouse-keskustelussa jatkuvasti unohtuu, että inhouse-yhtiöt eivät vain kilpailuta ja/tuo tuota omistaja-asiakkailleen jotain palvelua. Ne myös integroivat useiden kilpailutusten lopputulokset toimivaksi kokonaisuuksiksi. Ilman inhouse-yhtiöitä, mikä taho koordinoi ja integroi palvelut useita julkisia toimijoita palveleviksi kokonaisuuksiksi – ja mihin hintaan? Mistä kilpailutus- ja integraatio-osaajat pienille kunnille?
Laskemissa on kokonaan jäänyt huomiotta, miten ja millä panostuksilla esimerkiksi jatkossa pienkuntien omistussuhteet jakautuvat inhouse-yhtiöissä. Mitkä mahtavat olla kustannukset pienille kunnille, jotka joutuvat uudessa omistusjärjestelytilanteessa lunastamaan aiempaa merkittävästi suurempia osuuksia mahdollisesti muodostettavista pienkuntien omista yhteisomisteisista inhouse-yhtiöistä?
