Hankintalakiehdotuksen vaikutukset: A-B-C

Mistä hankintalain muutoksessa on kyse? Vaikuttaako se niin kuin hallitusohjelmassa on linjattu? Mitkä ovat lakimuutoksen kustannukset? Kuka hyötyy – jos hyötyy? Tässä pikakurssi olennaisista lakimuutoksen jo tiedossa olevista vaikutuksista.

Keskeisin 1.1.2026 voimaantulevaksi ehdotettu hankintalain muutos koskee kuntien ja hyvinvointialueiden yhdessä omistamien sidosyksiköiden eli inhouse-yhtiöiden pilkkomista ja niiden käytön rajaamista. Tämä on määrä tehdä rajaamalla omistus vähintään 10 prosenttiin, siis enimmillään kymmeneen omistajaan. Käytännössä omistajia tulisi olemaan vähemmän, sillä suuret kaupungit ja hyvinvointialueet harvoin tyytyvät vain 10 prosentin omistuksiin. Myös valtiolla ja esimerkiksi puolustusvoimilla on lukuisia inhouse-yhtiöitä ja ristiinomistuksia kuntien sekä hyvinvointialueiden kanssa. Hankintalain muutosten julkituotu tavoite on tehostaa julkishankintoja. Tätä kannattavat kaikki osapuolet. Mutta lakiehdotuksessa ehdotettua tapaa toteuttaa tämä tavoite vastustavat käytännössä kaikki lakia yli 600 kommentoinutta viranomaistahoa, joilla on budjetti- ja virkavastuuta.

Nämä EU-säädellyt yhteisyritykset ovat kuntien ja hyvinvointialueiden ainoa laillinen tapa tehdä yhteishankintoja. Nykyisin 50–70 prosenttia inhouse-yhtiöiden liikevaihdosta menee ostoina markkinoille – siis yksityisille yrityksille.

• A. Suomessa on noin 1000 sidosyksikköä, pois lukien kiinteistöyhtiöt, joista vain yhdeksän on sellaisia, joissa on yli 50 omistajaa. Noin 50 on sellaisia, joissa on 11–50 omistajaa. Muut ovat muutaman omistajan yhtiöitä. Hankintalain muutos aiheuttaa siis tuhansia ristikkäisten omistusten uudelleenjärjestelyjä.
• B. Kustannukset. Muutos aiheuttaa purku-, kilpailuttamis- ja uuden pystyttämiskustannuksia miljarditasolla sekä pysyvää hintojen nousua. Tästä on tehty vertailu inhouse-yhtiöiden kilpailuttamaan osaan. Pienen kunnan osalta pelkkä talous- ja henkilöstöhallinnon ja ICT-muutos maksaa vähintään miljoona euroa, joka vastaa pienen kunnan vuosittaista investointibudjettia.
• C. Liikevaihtoa ei siirry markkinaan haluttua 15 miljardia euroa, koska isoimmat toimijat joko jatkavat omistamassaan inhouse-yhtiössä (min. 10 prosentin omistuksella) tai ottavat toiminnan itselleen.
• D. Aikataulukaaos: Muutosta ollaan tekemässä 1,5–2,5 vuoden aikana. Hankintaosaajat loppuvat kesken, palvelun hajauttaminen vaatii enemmän henkilöresursseja kuin nykyinen keskitetty malli, joka johtaa osaajapulaan. Toimittajat eivät pysty vastaamaan kaikkiin tarjouspyyntöihin. Varsinkin pienet jäävät ilman tarjontaa.
• E. Kysyntäpiikki nostaa kustannuksia: Keskitetystä mallista hajautettuun siirtyminen aiheuttaa toimittajille tarjouspyyntötulvan ja kysyntäpiikin, joka nostaa kustannustasona.
• F. Turhat osakekaupat: Muutaman omistajan yhtiöissä pienomistajia (alle 10% omistusosuudella) on useimmiten mukana. Jotta toiminta voi jatkua, pienten on ostettava isommilta osakkeita. Isommat eivät välttämättä halua myydä ja jos myyvät, kauppahinta on tasearvon mukainen, eli kyseessä ei ole nappikauppa, ja tämä kulu on pienelle kunnalle turha ja liikaa.
• G. Pk-yrittäjät menettävät: Tämän yksityistämisen lopputuloksena pk-yrittäjät menettävät inhouse-yhtiöiden kautta saamansa liikevaihdon, koska KKV:n varoitusten mukaan markkinat keskittyvät ja tilalle tulevat kansalliset tai kansainväliset isot toimijat eivät juuri alihankintaa toteuta.
• H. Inhouse-yhtiöiden sopimukset purkautuvat: Esimerkiksi jäteyhtiöillä on 3–10 vuoden sopimuksia pk-yritysten kanssa. Nämä kaikki tulee purkaa ja kilpailuttaa uudelleen ja erikseen. Lisäksi kunnallisen jätehuollon voi olla järkevintä ajaa itsensä konkurssiin, eikä jatkaa toimintaa lainkaan.
• I. Osingot ulkomaille: Sen sijaan, että paikalliset pk-alihankkijat toisivat Suomeen ja sen alueille verotuloja, isojen inhouse-yhtiöiden tilalle saattaa tulla kansainvälisiä toimijoita, jotka vievät osingot ulkomaille.
• J. Huoltovarmuus ja kyberturva: Uskalletaanko oikeasti antaa tällaisen epävarmuuden aikana nämä vastuut yksityiseen sektoriin, jossa on riski myydä toimintaa ulkomaille? Tästä varoittavat mm. VM, PLM ja LVM lausunnoissaan hankintalakiehdotukseen.
• K. Poikkeuksina on ehdotettu joko kuntien asukasmäärää (200.000-300.000) tai yhtiön itsensä toimesta tehtävään työhön liittyvää liikevaihtorajaa. Poikkeukset ovat tarpeen, jos tämä lakimuutos todella menee läpi.
• L. Jyväskylän yliopiston tutkimuksen inhouse-yhtiöisiin kohdistuvat tehottuomuusväitteet eivät kestä akateemista päivänvaloa. Tutkimus ei ole vertaisarvioitu ja rakentuu perustavaa laatua olevaan väärinymmärrykseen.
• M. Osakeyhtiölain ja sopimusoikeuden ristiriitaisuuksia hankintalain muutosehdotukseen ei ole selvitetty. Ne tulee selvittää.
• N. Uhkaa kuntien itsehallintoa. Perustuslain 121 §:ssä 1–3 momenteissa turvataan kunnan asukkaiden itsehallintoa, joihin kuuluu keskeisesti jokaisen kunnan oikeus päättää omasta hallinnostaan, taloudestaan ja toiminnastaan. Hankintalakiehdotus on mahdollisesti ristiriidassa perustuslain kanssa. Vähimmäisomistusosuus ohjaa isoja kaupunkeja ja hyvinvointialueita pysymään omistamissaan inhouse-yhtiöissä tai ottamaan toiminnan itselleen, ja pienet kunnat ovat pulassa.
• O. Markkinaoikeuden linjaukset inhouse-yhtiöiden päätösvallasta pakottavat joka tapauksessa isot pienentämään omaa rakennettaan tavalla tai toisella. 10 prosentin minimiomistusrajaus on siis turha. Ja erittäin kallis.