Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on ainakin yhdeksän syytä olla erittäin huolissaan suunnitellusta hankintalaista, oppilaitosten lakilausunnot paljastavat. Kustannukset nousevat, byrokratia lisääntyy, autonomia kaventuu ja markkinoilta ei edes löydy korvaavia palveluntarjoajia.
- 1. Hallinnollinen työtaakka kasvaisi merkittävästi
Yliopistot ja ammattikorkeakoulut joutuisivat kilpailuttamaan tai järjestämään itse talous- ja henkilöstöpalvelunsa, mikä lisäisi byrokratiaa ja veisi aikaa opetukselta ja tutkimukselta. - 2. Kustannukset nousisivat huomattavasti
Uudistuksen seurauksena nykyiset yhteiskäyttöiset palvelut ja järjestelmät, kuten Certia Oy, menettäisivät toimintamahdollisuutensa. Tämä johtaisi siihen, että korkeakoulut joutuisivat rakentamaan kalliita erillisiä järjestelmiä alusta alkaen. - 3. 10 %:n omistusraja estäisi yhteiset sidosyksiköt
Lakiesitys estäisi nykyisenkaltaisen korkeakouluyhteistyön, koska yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät voi omistaa vaadittavaa 10 % osuutta yhteisesti omistetuista yhtiöistä. Tämä romuttaisi nykyiset kustannustehokkaat inhouse-ratkaisut. - 4. Markkinoilta ei löydy korvaavia palveluntarjoajia
Yliopistojen hallinto ja tietojärjestelmät ovat niin erityisiä, että sopivia palveluntarjoajia ei käytännössä ole – eikä sellaisia synny ilman mittavia julkisia investointeja. - 5. Autonomia kaventuisi
Yliopistot pitävät lakiesitystä ristiriitaisena niiden itsehallinnon kanssa. Esitys rajoittaisi mahdollisuuksia päättää omista sisäisistä toiminnoista ja yhteistyömalleista. - 6. Laatu ja jatkuvuus vaarantuvat
Yliopistot pelkäävät, että palveluiden taso heikkenee ja datan käytettävyys ja tietojärjestelmien yhteensopivuus heikkenevät, mikä haittaisi tutkimusta ja opetusta. - 7. Kilpailutus ei toisi säästöjä
Kapeilla ja erityisillä markkinoilla, kuten esimerkiksi tutkimuslaitteet, kilpailutukset eivät tuota vaihtoehtoja. Uusintakilpailutus yhden tarjouksen tilanteessa olisi monessa tapauksessa ajanhukkaa. - 8. Lakiehdotuksella ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita
Useat lausujat korostavat, että esitys ei tosiasiassa lisää kilpailua eikä tuo säästöjä – päinvastoin: se lisää kustannuksia ja hidastaa prosesseja. - 9. Opiskelijat kärsivät
Jos tietojärjestelmien yhteentoimivuus heikkenee ja hallinnollinen yhteistyö estyy, opiskelijan polku eri korkeakoulujen välillä vaikeutuu ja palvelut heikkenevät.
Suoria sitaatteja hankintalakiehdotusta kommentoivista lausunnoista:
”Mikäli lakiesitykset tulisivat voimaan, (…) aiheuttaisi tilanne hankintayksikölle merkittävää hallinnollista työtaakkaa uudelleen järjestelyjen tekemiseksi joko kilpailuttamalla palvelut tai tuottamalla palvelut itse. Korkeakoulujen palkanlaskenta- ja talouspalvelut poikkeavat markkinoilla toimivien muiden organisaatioiden tarpeista korkeakoulujen erityisalasta johtuen.
(…) Merkittävää kustannusten nousua, kun kaikki tietojärjestelmät ja palvelut jouduttaisiin rakentamaan alusta asti uusiin järjestelmiin ja nykyinen yhteiskäyttöetu, jossa kustannustaakka on jaettu, poistuisi. Muutos toisi myös merkittävät transaktiokustannukset itse palvelujen kustannusten lisäksi. (…) merkittävää haittaa jatkuvuuden turvaamiselle ja tiedon käytettävyydelle. (…) korkeakoulujen erityisalasta ja pienuudesta johtuen markkinoiden kiinnostus ko. toimialalle palvelujen tuottamisesta voi olla epäkiinnostavaa eikä todennäköisesti kilpailun kautta tuota kustannussäästöjä.”
-Lapin yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Ehdotettu lainsäädäntö estäisi yliopistoja tai ammattikorkeakouluja yhteisesti palvelevan sidosyksikön rakentamisen jo siksi, että pelkästään yliopistoja on 13 ja ammattikorkeakouluja 22 eikä omistuksia ole mahdollista jakaa niiden kesken siten, että kukin omistaa vähintään 10 prosenttia. Vaatimus vähintään 10 % omistusosuudesta ei jatkossa mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulujen sidosyksikköyhteistyötä, ja sitä kautta konsolidoinnin tuottamia kustannussäästöjä, koska omistavien yksiköiden lukumäärä ylittää aina 10.”
– Sivistysala ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Esitetty 10 % omistusosuusrajaus sidosyksiköille lisäisi yliopistojen tapauksessa kustannuksia ja vaikeuttaisi koko korkeakoulukentän yhteistyötä esimerkiksi opintojen joustavassa järjestämisessä. Esitys ei edistä yleisiä tavoitteita säästöistä ja kilpailun lisäämisestä.”
– Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Toteamme, että valmistelevassa työryhmässä ei ole ollut mukana yhtään korkeakoulusektorin edustajaa, eikä valmistelussa ei ole otettu tarpeeksi huomioon yliopistoja, niiden sidosyksiköitä ja yliopistoja koskevaa erityissääntelyä, vaikka esityksillä olisi toteutuessaan suoria kustannuksia kasvattavia ja koko korkeakoulukentän yhteistyötä vaikeuttavia vaikutuksia ja hallinnollisen taakan lisääntymistä.
(…)
Valmistelussa ei ole otettu tarpeeksi huomioon yliopistoja, niiden sidosyksiköitä ja yliopistoja koskevaa erityissääntelyä, vaikka esityksillä olisi toteutuessaan suoria kustannuksia kasvattavia ja koko korkeakoulukentän yhteistyötä vaikeuttavia vaikutuksia ja hallinnollisen taakan lisääntymistä.
(…) Osa ehdotetuista toimista ei kuitenkaan ole mielestämme tarkoituksenmukaisia päämäärien saavuttamiseksi.”
– UEF:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Yleisesti Vaasan yliopisto viittaa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n asiassa antamaan lausuntoon ja toteaa, että yliopistoilla on yliopistolain mukaan itsehallinto, johon kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Yliopistoilla tulisi olla mahdollisuus järjestää yhteisiä toimintoja sidosyksikkömuodossa silloin, kun kyseessä on lähtökohtaisesti koko yliopisto- tai korkeakoulukenttää palveleva sidosyksikkö. Esitetyssä muodossaan hankintalaki ei tällaista vaihtoehtoa mahdollistaisi, mikä olisi omiaan kaventamaan yliopistojen autonomiaa.” (…)
”Vaasan yliopiston näkemyksen mukaan esityksessä ei ole huomioitu korkeakoulujen erityisolosuhteita sidosyksikkösääntelyn muutosehdotusten osalta. Vaasan yliopisto ottaa kantaa esitykseen erityisesti Certia Oy:n omistajan ja asiakkaan näkökulmasta. Yleisesti Vaasan yliopisto viittaa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n asiassa antamaan lausuntoon ja toteaa, että yliopistoilla on yliopistolain mukaan itsehallinto, johon kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Yliopistoilla tulisi olla mahdollisuus järjestää yhteisiä toimintoja sidosyksikkömuodossa silloin, kun kyseessä on lähtökohtaisesti koko yliopisto- tai korkeakoulukenttää palveleva sidosyksikkö. Esitetyssä muodossaan hankintalaki ei tällaista vaihtoehtoa mahdollistaisi, mikä olisi omiaan kaventamaan yliopistojen autonomiaa. Myöskään Certia Oy:n toiminta nykymuodossaan ei olisi jatkossa mahdollista.
Suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut omistavat Certia Oy:n (jatkossa Certia), joka on omistajilleen muun muassa talous-, henkilöstö- ja matkahallinnon tietojärjestelmiä ja palveluja tuottava sidosyksikkö. Certian omistus jakautuu korkeakoulujen välillä eri suuruisiin osuuksiin, ja esitetyn muutoksen seurauksena usea korkeakoulu joutuisi luopumaan Certian omistusosuudestaan.
Vaasan yliopisto katsoo, ettei esitetyllä muutoksella saataisi tavoiteltuja kustannussäästöjä aikaiseksi siltä osin, kuin se koskee sidosyksiköiden vähimmäisomistusrajaa. Todellisuudessa ehdotetut muutokset johtaisivat korkeakoulujen hallintokustannusten lisääntymiseen, mikä taas ei edistäisi julkisten varojen käytön tehokkuutta.
Ehdotuksella ei olisi myöskään kilpailua lisäävää vaikutusta, sillä markkinoilta ei löydy sellaisia toimijoita, jotka voisivat vastata yliopistojen toiminnan erityispiirteistä johtuviin vaatimuksiin niiden palveluiden osalta, joita Certia tällä hetkellä korkeakouluille tuottaa. Vaasan yliopisto viittaa tässä asiassa myös Certia Oy:n asiassa antamaan lausuntoon.
Vaasan yliopisto on ollut Certian asiakas sen toiminnan käynnistymisestä asti. Asiakkuus Certian kanssa on osoittanut, että korkeakoulun tarpeisiin räätälöidyn toimivan palvelukeskustarjonnan rakentaminen on vuosien projekti. Vaasan yliopisto on käyttänyt merkittävästi omia resurssejaan nykyisen, toimivan palvelurakenteen kehittämiseksi. Nyt voidaan todeta, että Certian tuottamat palvelut ja prosessit ovat laadukkaita ja tehokkaita. Vastaavia ratkaisuja markkinoilta ei löydy. On huomattava, että Vaasan yliopisto seuraa palveluiden laatua ja tehokkuutta säännöllisesti ja on mm. asiakkuusvuosien aikana useampaan otteeseen selvittänyt mahdollisuuksia järjestää nämä toiminnot muulla tavalla. Vaasan yliopisto on selvityksissään todennut, että vastaavan ulkoistusratkaisun tekeminen on käytännössä mahdoton. Joka tapauksessa merkittävä osa palveluista jouduttaisi järjestämään itse, koska markkinoilla ei ole tarjolla kustannustehokasta ja luotettavaa ratkaisua.”
– Vaasan yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Esityksessä ei ole huomioitu korkeakoulusektoriin kohdistuvaa erityissääntelyä. Sidosyksikköhankintojen osalta esitetty sääntely ei lisää kilpailua, vaan päinvastoin heikentää korkeakoulujen kustannustehokkuutta.”
– Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Jos lakiesitys etenisi esitetyn kaltaisessa muodossa varsinaiseksi laiksi, tarkoittaisi se korkeakouluille:
– merkittävää hallinnollista työtaakkaa joko palveluiden uudelleenkilpailuttamiseksi tai palveluiden tuotannon siirtämistä itselleen.
– merkittävää kustannusten nousua, kun kaikki tietojärjestelmät ja palvelut jouduttaisiin rakentamaan alusta asti uusiin järjestelmiin ja nykyinen yhteiskäyttöetu, jossa kustannustaakka on jaettu, poistuisi. Muutos toisi myös merkittävät transaktiokustannukset itse palvelujen kustannusten lisäksi.
– merkittävää haittaa jatkuvuuden turvaamiselle ja tiedon käytettävyydelle.
– korkeakoulujen erityisalasta ja pienuudesta johtuen markkinoiden kiinnostus toimialan palvelujen tuottamisesta voi olla epäkiinnostavaa eikä todennäköisesti kilpailun kautta tuota kustannussäästöjä.”
– Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”On vaarana, että keinot lisäävät hankintayksikköjen jo nykyisellään isoa työkuormaa ilman että tavoiteltavaa hyötyä saavutetaan.
Esimerkkinä luonnoksessa esitetty velvoite kilpailutuksen uusimisesta tilanteessa, jossa hankintayksikkö saa vain yhden tarjouksen. Tarjouksia ei välttämättä saada toisellakaan kierroksella enempää, mutta uuden kilpailutuksen läpivieminen vie aikaa ja resursseja. On vaikea nähdä, että kilpailutuksen uusiminen tekisi siitä houkuttelevamman ja lisäisi tarjousten määrää.
Hankimme paljon esim. spesifejä tutkimuslaitteita, joiden markkinat ovat hyvin kapeat. Usein laitteilla ei ole kuin yksi toimittaja.”
– Oulun yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Kilpailutustyö varmasti lisääntyy, mikä nostaa hankintatyön ja itse hankintojen kustannuksia merkittävästi. Lisäksi pienet hankintayksiköt eivät välttämättä saa jatkossa tarjouksia, kun toimittajat keskittyvät suuriin hankintayksiköihin.”
– Tampereen yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Helsingin yliopisto pitää kannatettavana tehokkuuden ja kustannussäästöjen tavoittelua julkisessa palvelutuotannossa. Yliopisto ei kuitenkaan ole vakuuttunut kaikkien ehdotettujen keinojen toimivuudesta näiden päämäärien tavoittamiseksi.
Työryhmämietinnön mukaan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tarjousten määrän lisäämistä tarjouskilpailuissa ja sidosyksikköä koskevan säätelyn kehittämistä. Keinoiksi tavoitteisiin pääsemiseksi on ehdotettu mm. seuraavia muutoksia: pakollista markkinakartoitusta yli 10M€ hankinnoissa, kilpailutuksen uusimista yhden tarjouksen tilanteessa, hankintamallin soveltuvuuden arviointia yli 10 M€ hankinnoissa, hankintojen jakamista osiin EU hankinnoissa. Säästöjä ja kilpailua pyritään myös lisäämään asettamalla sidosyksiköille 10 prosentin vähimmäisomistusta koskeva ehto.
Nyt esitettyjen keinojen sijasta on olemassa selkeitä keinoja, joilla voitaisiin saavuttaa tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Esim. yhteishankintayksiköt tulisi lainsäädännöllä ohjata yhdistämään yhteishankintayksikköjen yhteishankintoihin osallistuvien hankintayksiköiden hankintavolyymi hankintojen kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Monissa yhteishankintayksikköjen järjestämissä hankintakokonaisuuksissa olisi hyötyä järjestelyyn osallistuvien hankintayksiköiden hankintavolyymin yhdistämisestä. Kun yhteyshankintayksiköt puitejärjestelyjen sijaan perustavat dynaamisia hankintajärjestelmiä tällaisiin hankintakokonaisuuksiin, volyymihyötyä ei saada.
Suurin osa Suomen hankintayksiköistä on ostovolyymiltaan niin pieniä, että yhteishankintayksiköiden kykenemättömyys yhdistää hankintayksiköiden hankintavolyymia toisiinsa johtaa siihen, että hankinnoissa jäävät todelliset kustannussäästöt saavuttamatta.”
– Helsingin yliopiston rehtorin lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Jos relevantteja palveluntarjoajia on paljon, ja palvelua voidaan tarjota myös pienistä ja keskisuurista yrityksistä kustannustehokkaasti, muutos saattaa saavuttaa tavoitteitaan. Siltä osin kun palvelu on hyvin alaan erikoistunutta ja vaatii merkittäviä tietohallintoinvestointeja, ja asiakkaita on rajattu määrä, tavoitteita ei saavuteta.
Suomessa on 13 yliopistoa. Samankaltaisuutta on vain Suomen 24 ammattikorkeakoulun kanssa. Kilpailluilla markkinoilla yritys ei pysty luomaan järkevää liiketoiminta, jos asiakkaiden määrä on hyvin rajattu ja niiden tarpeet eroavat merkittävästi muista asiakasryhmistä. Valtiolla ei ole keinoja edellyttää yrityksiä toimimaan erityisen haasteellisilla markkinoilla ja tarjoamaan laadukkaita palveluita.
Työryhmän mietinnössä ei ole otettu huomioon, että yliopisto- ja korkeakoulusektorin hallinto on hyvin säädeltyä. Sektorille tarjottujen palveluiden tuottamisessa on hallittava laajaa erityissääntelyä, jotka koskevat mm. yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitusta, OKM:n toimilupa-, sopimus- ja raportointiasioita, suhteita Suomen Akatemiaan, EU-hankkeisiin liittyvää sääntelyä ja raportointia ja yliopistojen raportointivaatimuksia Tilastokeskukselle. Tämän erikoissääntelyn vuoksi hallinnolliset prosessit eroavat muista toimijoista. Toiminnan tueksi tarvittavia ohjelmistoja ei löydy valmistuotteena, vaan ne edellyttävät merkittävää ja kallista räätälöintiä. Vaadittavalla tavalla räätälöityjä järjestelmiä ei synny markkinaehtoisesti, kun potentiaalisten asiakkaiden määrä on liian pieni.
Esityksen perusteluissa todetaan, että taloushallintopalveluille olisi kaikissa tapauksissa olemassa toimivat markkinat. Yliopistojen osalta tilanne, jossa kilpailuttamisella EI ole saavutettavissa merkittäviä säästöjä tai tehokkuutta, on jo tätä päivää. Yliopistot ovat kilpailuttaneet tilintarkastuksensa vapailta markkinoilta. Suomessa vain kaksi tilintarkastusyritystä ylläpitää riittävän laajaa erikoisosaamistaan tarkastaa yliopistojen toimintaa, joten tilintarkastuksen kilpailutuksessa on odotettavissa vain kaksi tarjousta.”
– Taideyliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omistama Certia Oy vastustaa 10 %:n vähimmäisomistusrajan säätämistä ehdotetussa muodossa.
Uudistuksella ei korkeakoulusektorilla voida saavuttaa sille asetettuja tavoitteita, vaan vähimmäisomistusrajan säätäminen päinvastoin vaarantaisi korkeakoulujen Certia-yhteistyöllä jo saavuttamat kustannussäästöt.
Korkeakoulujen hallinnon tarpeisiin soveltuvia markkinaehtoisia palveluita ei ole tarjolla, eikä sellaisia odoteta myöskään syntyvän, johtuen tarjolla olevan markkinan koon ja korkeakoulujen hallinnossa tarvittavien räätälöityjen järjestelmien vaatimien investointien välisestä epäsuhdasta.
Uudistus ei sen vuoksi voi johtaa kilpailtujen palveluiden käytön lisääntymiseen, vaan päinvastoin johtaisi siihen, että osa korkeakouluista joutuisi palauttamaan Certian hoidossa olevat toiminnot uudelleen korkeakoulun sisäiseksi hallintofunktioksi. Tämä nostaisi korkeakoulujen hallintokustannukset jälleen olennaisesti korkeammalle tasolle, mikä joko vähentäisi tutkimukseen ja opetukseen käytettävissä olevia resursseja tai lisäisi veronmaksajille aiheutuvaa kustannusrasitetta.
Sidosyksikkösääntelyä koskevassa ehdotuksessa tulisi näkemyksemme mukaan tarpeen huomioida paremmin korkeakoulusektorin erityisolosuhteet ja taloudelliset realiteetit.
Certia toteaa lisäksi, että työryhmämietintö ja sen sisältämä lakiehdotus on sidosyksikkösääntelyn osalta puutteellisesti valmisteltu. Mietinnöstä puuttuvat muun muassa ehdotetun vähimmäisomistusrajan vaikutusarviointi korkeakoulusektorille sekä ehdotuksen arviointi suhteessa perustuslain 123 §:n suojaamaan yliopistojen itsehallintoon. Lisäksi vähimmäisomistusrajaa koskevasta ehdotuksesta puuttuu riittävä EU-oikeudellinen arviointi ja ehdotuksen vertailu muiden EU-maiden oikeustilaan nähden.”
– Certia Oy:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Osa esitetyistä toimenpiteistä, kuten pakollinen kilpailutuksen uusimisvelvoite, ovat omiaan lisäämään hankintojen hallinnollista taakka ja viivästyttämään hankintaprosesseja.”
– Jyväskylän yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Hallitusohjelman yleiset tavoitteet kustannussäästöistä ja kilpailun lisäämisestä ovat tavoiteltavia asioita. Lausunnolla olevalla esityksellä näitä tavoitteita ei saavuteta.
Lausunto annetaan erityisesti Lapin yliopiston tilanteessa, jossa korkeakoulu hankkii palkanlaskenta- ja talouspalvelut Certia Oy:ltä. Korkeakoulujen toiminta on pääosin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa toimintaa. Certia on vuoteen 2010 asti tuottanut palkanlaskenta- ja talouspalvelut valtion tilivirastona. Vuonna 2010 Certia on yhtiöitetty.
Mikäli lakiesitykset tulisivat voimaan, aiheuttaisi tilanne hankintayksikölle
- merkittävää hallinnollista työtaakkaa uudelleen järjestelyjen tekemiseksi joko kilpailuttamalla palvelut tai tuottamalla palvelut itse. Korkeakoulujen palkanlaskenta- ja talouspalvelut poikkeavat markkinoilla toimivien muiden organisaatioiden tarpeista korkeakoulujen erityisalasta johtuen.
- merkittävää kustannusten nousua, kun kaikki tietojärjestelmät ja palvelut jouduttaisiin rakentamaan alusta asti uusiin järjestelmiin ja nykyinen yhteiskäyttöetu, jossa kustannustaakka on jaettu, poistuisi. Muutos toisi myös merkittävät transaktiokustannukset itse palvelujen kustannusten lisäksi.
- merkittävää haittaa jatkuvuuden turvaamiselle ja tiedon käytettävyydelle.
- korkeakoulujen erityisalasta ja pienuudesta johtuen markkinoiden kiinnostus ko. toimialalle palvelujen tuottamisesta voi olla epäkiinnostavaa eikä todennäköisesti kilpailun kautta tuota kustannussäästöjä.”
– Lapin yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Hankintamenettelyn pakollinen keskeyttäminen vain yhden tarjouksen saavissa kilpailuissa ei puolestaan ole tarkoituksenmukainen toimenpide edistämään hankinnan huolellista valmistelua.
Yleisellä tasolla ehdotetut muutokset vaikuttavat epäkäytännöllisiltä luoden erikokoisille ja erilaisilla resursseilla varustetuille hankintayksikölle lisäkustannuksia aiheuttavia toimintamalleja toteuttaa todelliseen tarpeeseen perustuva hankinta ilman, että tavoiteltua kustannussäästöä tai lisääntyvää kilpailua voidaan ehdotetuilla keinoilla todennettavasti saada aikaan.”
– Itä-Suomen yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Hankinnan huolellisen valmistelun ja markkinakartoituksen käytön korostaminen on perusteltua. Hankintamenettelyn pakollinen keskeyttäminen vain yhden tarjouksen saavissa kilpailuissa ei ole tarkoituksenmukainen toimenpide edistämään hankinnan huolellista valmistelua.”
– Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Yleisellä tasolla uudistukset vaikuttavat pääosin epäkäytännöllisiltä luoden lähinnä hankintayksikölle lisäkustannuksia aiheuttavia keinotekoisia esteitä ja toimintamalleja toteuttaa varsinainen hankinta ilman, että tavoiteltua kustannussäästöä tai lisääntyvää kilpailutusta voidaan perustellusti katsoa voitavan aikaansaada.”
– Turun yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Helsingin yliopisto pitää todennäköisenä, että hankintalain 65, 75, 124 ja 125§:iä koskeva esitys ei edistä markkinakartoituksen käyttöä ja hankinnan huolellista valmistelua. Helsingin yliopiston kokemuksen mukaan markkinakartoitusta tehdään jo kaikissa tavanomaisissa hankinnoissa kustannustehokkuuden saavuttamiseksi. Helsingin yliopisto tekee vuosittain myös suuren määrän hankintoja tutkimuksen tarpeisiin. Näissä hankinnoissa markkinakartoituksen tavoite ei ole kustannustehokkuus, vaan parhaan mahdollisen ratkaisun löytäminen. Näissäkin tapauksissa markkinakartoitus siis suoritetaan, mutta kustannussäästöt eivät ole markkinakartoituksen tavoite.
Kustannussäästöjä laskettaessa pitää ylipäänsä huomioida laajempi kokonaisuus kuin pelkkä kilpailutus ja sen tulos, jotta vältytään osittaisoptimoinnilta ja kokonaiskustannusten kasvulta. Hankintahinnaltaan halvempi tuote tai hankintojen keinotekoinen pilkkominen voi johtaa toisaalla suurempi työ- ja yhteensovittamiskustannuksiin.”
– Helsingin yliopiston rehtorin lausunto hankintalakiehdotuksesta
”65 §: Hankinnoissa tehdään jo nyt markkinakartoitusta, joten sinänsä muutos ei tuo mitään uutta. Markkinakartoituksen tekemisen keinojen avaaminen saattaa edesauttaa markkinakartoitusten tekemistä. Toisaalta mietinnön perusteella jää epäselväksi, minkälaiset analyysityökalut katsotaan riittäväksi keinoksi markkinakartoituksen tekemiseksi. On perusteltua, että markkinakartoituksen tekeminen säilyy vapaaehtoisena alle 10 miljoonan euron hankinnoissa.
75 §: Hankintoja jaetaan osiin jo nyt, jos se on hankinnan kohteelle tarkoituksenmukaista. Onnistunut jakaminen edellyttää hankintayksiköltä usein hyvin laajaa asiantuntemusta hankintakokonaisuuden eri osista. Mahdollisuudet jakamisvelvollisuudesta poikkeamiseen tulee olla kattavat, kuten nyt on esitetty. Esitetty muutos todennäköisesti lisää merkittävästi hankintayksikön hallinnollista taakkaa, varsinkin, kun muutokseen liittyy riski lisääntyvästä valitusten määrästä ja siten hankintojen viivästymisestä. Ehdotettu muutos voi aiheuttaa haasteita ja viivästymisiä erityisesti ICT-hankinnoissa.
124 §: Jälkikäteinen kuvaus hankinnan valmistelusta voi mahdollisesti hieman edistää hankinnan huolellista valmistelua, mutta on vaikeaa nähdä sillä olevan olennaista vaikutusta tavoitteiden saavuttamiseksi.
125 §: Usein ainoastaan yhden tarjouksen saaminen johtuu markkinoiden tarjonnasta, eikä niinkään siitä, miten hankintayksikkö on hankintansa valmistellut. Yliopiston tutkimustoimintaan hankittavien laitteiden osalta tilanne on usein se, että tutkimukseen liittyvien erityispiirteiden vuoksi potentiaalisia toimittajia on vain yksi. Poikkeaminen uudelleenkilpailuttamisvelvollisuudesta tulee mahdollistaa siten, että hankintayksikön toiminnan erityispiirteet otetaan huomioon. Esityksestä hankintayksiköiden hankintaprosesseille aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja käytännön hankintatoimen selkeyttämiseksi uudelleenkilpailuttamisvelvollisuudesta poikkeamista ja vaadittavan markkinakartoituksen laajuutta tulisi täsmentää esitöissä. Lisäksi esitys jättää epäselväksi sen, missä määrin tarjouspyynnön ehtoja ja vaatimuksia täytyy ja toisaalta on sallittua muuttaa uuden kilpailutuksen kohdalla.”
– Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Vallitseva hankintalainsäädäntö korostaa jo mahdollisuutta markkinakartoituksen tekoon. Tästä näkökulmasta 65 § uudistus ei tuone hankinnan valmisteluun erityistä uutta näkökulmaa ottaen huomioon, että varsinaista pakollista menettelytapaa toteuttaa markkinakartoitus ei ole säädetty sen paremmin vallitsevassa kuin uudistettavassa säädöksessä. Molemmissa tapauksissa markkinakartoituksen toteutustapa on vapaamuotoinen, kunhan huomioidaan tietyt yleiset periaatteet kuten syrjimättömyyden periaatteet. Ottaen huomioon hankintayksiköiden tarvitsema palvelu- ja tavarasegmenttien moninainen laajuus, ei myöskään ole tarkoituksenmukaista edes yrittää muodostaa pakollista markkinakartoitusmenettelyä, jolloin markkinakartoituksen toteutustavan pitäminen vapaamuotoisena on edelleen tarpeen.
Ehdotus on kuitenkin liittämässä markkinakartoituksen tekoon mm. hankintamenettelyn keskeytyksen osalta erityisiä oikeudellisia vaikutuksia. Yhden tarjouksen tilanteessa hankintaa ei ehdotuksen mukaan tarvitse keskeyttää mm, jos markkinakartoitus on suoritettu 65 §:n mukaisesti. Keskeytyssäädöksen tarpeellisuus osoittautuu varsin kyseenalaiseksi yhden tarjouksen tilanteessa ottaen huomioon, että todennäköisesti jonkin asteinen, siis vapaamuotoinen markkinoiden, tuotteiden ja palveluiden nykytilan kartoitus on kuitenkin toteutettu hankintayksikön valmistellessa kilpailutusta vanhan sopimuskauden päättyessä. Säädöksen soveltamisala todellisuudessa jää siten varsin epätarkaksi, epäselväksi eikä palvele lainsäädännön selkeytysvaatimusta.
Kategorinen, kaikille hankintayksiköille asetettu velvoite kilpailuttaa hankinta uudelleen yhden tarjouksen tilanteessa on keinotekoinen ja epäkäytännöllinen eikä palvele toisaalta hankintayksiköiden välttämättömien tarpeiden huomioimista eikä ole perusteita olettaa sen lisäävän kilpailutusta. Jos virallisen kilpailutusmenettelyn kautta toteutetussa kilpailutuksessa on tullut vain yksi tarjous, ei ole mitään konkreettisia perusteita olettaa, että sama uudelleen kilpailutettaessa saataisiin useampi tarjous.
Korkeakoulusektori poikkeaa monelta osin muista hankintayksiköistä. Esimerkiksi kunnat toteuttavat lainsäädännössä asetettuja palvelutoimintoja ja kilpailuttavat palveluita tai tavarahankintojaan siten, että ratkaisu palvelisi mahdollisimman hyvin laajaa käyttäjäkuntaa. Tämä huomioiden toimittajakenttä on myös laajempi kuin esimerkiksi korkeakoulusektorilla. Korkeakoulujen perustehtävä yliopistolainsäädännönkin mukaan on mm. korkeatasoinen huippututkimus. Korkeakoulujen tutkimukseen tähtäävien laitteiden tai palveluiden hankinnat usein kohdistuvat ratkaisuihin, joissa korostuu uudet, tulevaisuuteen tähtäävät innovatiiviset, uudet ratkaisut ja sen mukaiset vaatimukset. Tästä näkökulmasta etenkin huipputekniset laitteiden markkinat voivat olla varsin kapeat. Korkeakoulut kilpailevat globaalisti tutkimusmarkkinoilla ja pyrkivät saamaan välineistön, mikä mahdollistaa uutta, innovatiivista tutkimusta. Markkinat ovat vakiintuneesti ko. sektoreilla usein kapeat, koska huippututkimus ei usein perustu massatuotelaitemarkkinoille. Korkeakouluilla tulee pitää vapaa valta valita tutkimuskohteidensa kohdennus. Korkeakoulujen tulee edelleen saada asettaa näin ollen hankittavalle laitteille ja palveluille korkeat ja tinkimättömät, sen asettamiin tutkimustavoitteiden täyttämiseen tähtäävät vaatimukset ja ilman, että näistä vaatimuksista jouduttaisiin tinkimään vain sen vuoksi, että riskinä on saada yksi tarjous. Jotta tutkimuskohteiden valintavapaus voi toimia myös konkreettisesti, edellyttää se, ettei keinotekoisesti aseteta lainsäädännöllisiä esteitä hankkia välineistöä tai palvelua, jossa markkinat ovat kapeat ja jossa voidaan joutua yhden tarjouksen tilanteeseen. Hankintalainsäädäntöä uudistamalla ehdotetulla tavalla ei tule ohjata korkeakouluja toteuttamaan hankintoja alentamalla hankinnan vähimmäisvaatimuksia, jotka eivät palvelisi sen määrittämiä korkeita tutkimustarpeita. Uudelleen kilpailuttamisvelvoite pääsääntönä on siten erittäin epäkäytännöllinen eikä sillä voida olettaa olevan kilpailua lisäävää vaikutusta. Velvoite todennäköisesti vain lisää byrokratiaa, hankinnan toteutuksen hankintayksikölle aiheutuvia kustannuksia ja viivästyttää hankinnan toteutusta. Lisäksi ehdotus johtaisi ennemminkin suorahankintailmoitusten määrän lisääntymiseen potentiaalisen yhden toimittajan tilanteessa sen sijaan, että varmuuden vuoksi päätetään testata markkinat julkaisemalla normaali hankintalain mukainen avoin kilpailutus ja ottaa riskiä siitä, että saadaan vain yksi tarjous.
Korkeakoulujen rahoitus ja sitä kautta monet hankinnat perustuvat entistä enemmän myös täydentävään rahoitukseen. Täydentävään rahoitukseen liittyy käytännössä aina aikamääreet, jonka kuluessa hankinta on toteutettava. Rahoittajasta riippuen rahoitus on käytettävä usein tavalla, joka ei mahdollista useaa hankintalain mukaista kilpailuttamiskierrosta. Pakollinen uudelleen kilpailutusvelvoite lisäisi siten riskiä, että hankintaa ei voida toteuttaa lainkaan rahoitusehtojen puitteissa. Uudelleenkilpailuttamisvelvoitetta ei siten tulisi säätää lainkaan tai säädökseen tulisi vaihtoehtoisesti liittää selkeä poikkeus siitä, ettei määräys koske esim. tutkimustoimintaan tähtääviä laitteita tai palveluja.
Hankintalain 75 § ei tule muuttaa ehdotetulla tavalla. Se, missä kokonaisuudessa hankinta toteutetaan on vallitsevassa lainsäädännössä jätetty hankintayksikön harkintavaltaan eikä osiin jakamista tai jättämistä ole voitu käyttää valitusperusteena. Suomenkin kansallinen lainsäädäntö perustuu direktiivin. Direktiiviä valmisteltaessa päätettiin käytännöllisistä syistä ottaa nimenomaan se kanta, ettei osiin jakamattomuutta tule pakolla säätää osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kukin valtio sai itse määritellä, voiko osiin jakamista käyttää valitusperusteena vai ei. Käytännössä vallitsevana kantana on ollut EU valtioissa se, ettei osiin jakamista voida käyttää valitusperusteena. Hankintayksiköt kykenevät itse päättämään mm. omien hallintorakenteiden, olemassa olevien muiden ratkaisumallien johdosta sen, missä kokomaisuudessa hankinta on järkevää sen kannalta kilpailuttaa ja vastaavasti, jaetaanko se osiin ja millaisiin osiin. Markkinoilla ei tätä tietoja voi olla. Valitusmahdollisuuden avaaminen tähän johtaa todennäköisesti turhien valitusten lisääntymiseen, koska pelkkä väitemahdollisuus siitä, ettei hankintaa ole jaettu osiin riittävällä tavalla, on omiaan lisäämään kilpailutukseen osallistuneiden, hävinneiden tarjoajien halukkuutta saada muutettua näille epäedullinen ratkaisu ja uudelleen kilpailutuksen alle. Koska osiin jakaminen ja sen riittävyys voidaan aina ns. riitauttaa, on vaarana luoda loputon väitemahdollisuus uusine uudelleen kilpailuttamisineen, koska loppujen lopuksi ainoa taho, jolla on edellytykset arvioida sopivan kokonaisuuden järkevyyttä ja mielekkyyttä, on hankintayksikkö itse.
Olemassa olevaa 75 §:ää ei siten tule muuttaa ehdotetulla tavalla, vaan osiin jakaminen ja sen mahdollisuus tulee säilyttää hankintayksiköllä ilman, että ko. ratkaisu voi joutua valituksen kohteeksi. Pakollinen pilkkominen muutoinkaan ei edistä hankintojen kustannustehokasta ratkaisua, johtaisi kokonaisuuden pirstoutumiseen usein vaikeasti hallittaviin, epäloogisiin osakokonaisuuksiin ja kustannusten nousuun.
Osiin jakamisen valitusmahdollisuus ei tuo mitään uskottavaa, konkreettista hyötyä kenellekään menettelyyn osallistuneista.”
– Turun yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Ehdotettu lainsäädäntö estäisi yliopistoja tai ammattikorkeakouluja yhteisesti palvelevan sidosyksikön rakentamisen jo siksi, että pelkästään yliopistoja on 13 ja ammattikorkeakouluja 22 eikä omistuksia ole mahdollista jakaa niiden kesken siten, että kukin omistaa vähintään 10 prosenttia. Vaatimus vähintään 10 % omistusosuudesta ei jatkossa mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulujen sidosyksikköyhteistyötä, ja sitä kautta konsolidoinnin tuottamia kustannussäästöjä, koska omistavien yksiköiden lukumäärä ylittää aina 10.”
– Sivistysala ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Vaatimus vähimmäisomistuksesta ei ole toteuttamiskelpoinen myöskään siksi, että 10 prosentin raja aiheuttaisi tarpeettomia osakekauppoja. Vaikka yhtiössä olisi alle 10 omistajaa ja kaikilla omistajilla hallituspaikka ja siten jo mahdollisuus vaikuttaa yhtiön toimintaan, kaikkien osakkeenomistajien osuus ei välttämättä nousisi yli 10 prosenttiin.”
– Sivistysala ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Esitetty 10 % omistusosuusrajaus sidosyksiköille lisäisi yliopistojen tapauksessa kustannuksia ja vaikeuttaisi koko korkeakoulukentän yhteistyötä esimerkiksi opintojen joustavassa järjestämisessä. Esitys ei edistä yleisiä tavoitteita säästöistä ja kilpailun lisäämisestä.”
– Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Vaasan yliopiston näkemyksen mukaan esityksessä ei ole huomioitu korkeakoulujen erityisolosuhteita sidosyksikkösääntelyn muutosehdotusten osalta. Vaasan yliopisto ottaa kantaa esitykseen erityisesti Certia Oy:n omistajan ja asiakkaan näkökulmasta. Yleisesti Vaasan yliopisto viittaa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n asiassa antamaan lausuntoon ja toteaa, että yliopistoilla on yliopistolain mukaan itsehallinto, johon kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Yliopistoilla tulisi olla mahdollisuus järjestää yhteisiä toimintoja sidosyksikkömuodossa silloin, kun kyseessä on lähtökohtaisesti koko yliopisto- tai korkeakoulukenttää palveleva sidosyksikkö. Esitetyssä muodossaan hankintalaki ei tällaista vaihtoehtoa mahdollistaisi, mikä olisi omiaan kaventamaan yliopistojen autonomiaa. Myöskään Certia Oy:n toiminta nykymuodossaan ei olisi jatkossa mahdollista.
Suomalaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut omistavat Certia Oy:n (jatkossa Certia), joka on omistajilleen muun muassa talous-, henkilöstö- ja matkahallinnon tietojärjestelmiä ja palveluja tuottava sidosyksikkö. Certian omistus jakautuu korkeakoulujen välillä eri suuruisiin osuuksiin, ja esitetyn muutoksen seurauksena usea korkeakoulu joutuisi luopumaan Certian omistusosuudestaan.
Vaasan yliopisto katsoo, ettei esitetyllä muutoksella saataisi tavoiteltuja kustannussäästöjä aikaiseksi siltä osin, kuin se koskee sidosyksiköiden vähimmäisomistusrajaa. Todellisuudessa ehdotetut muutokset johtaisivat korkeakoulujen hallintokustannusten lisääntymiseen, mikä taas ei edistäisi julkisten varojen käytön tehokkuutta.
Ehdotuksella ei olisi myöskään kilpailua lisäävää vaikutusta, sillä markkinoilta ei löydy sellaisia toimijoita, jotka voisivat vastata yliopistojen toiminnan erityispiirteistä johtuviin vaatimuksiin niiden palveluiden osalta, joita Certia tällä hetkellä korkeakouluille tuottaa. Vaasan yliopisto viittaa tässä asiassa myös Certia Oy:n asiassa antamaan lausuntoon.
Vaasan yliopisto on ollut Certian asiakas sen toiminnan käynnistymisestä asti. Asiakkuus Certian kanssa on osoittanut, että korkeakoulun tarpeisiin räätälöidyn toimivan palvelukeskustarjonnan rakentaminen on vuosien projekti. Vaasan yliopisto on käyttänyt merkittävästi omia resurssejaan nykyisen, toimivan palvelurakenteen kehittämiseksi. Nyt voidaan todeta, että Certian tuottamat palvelut ja prosessit ovat laadukkaita ja tehokkaita. Vastaavia ratkaisuja markkinoilta ei löydy. On huomattava, että Vaasan yliopisto seuraa palveluiden laatua ja tehokkuutta säännöllisesti ja on mm. asiakkuusvuosien aikana useampaan otteeseen selvittänyt mahdollisuuksia järjestää nämä toiminnot muulla tavalla. Vaasan yliopisto on selvityksissään todennut, että vastaavan ulkoistusratkaisun tekeminen on käytännössä mahdoton. Joka tapauksessa merkittävä osa palveluista jouduttaisi järjestämään itse, koska markkinoilla ei ole tarjolla kustannustehokasta ja luotettavaa ratkaisua.”
– Vaasan yliopiston lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Esitys ei huomioi hallitusohjelman kirjausta yleisen edun vaatimuksesta.
Esitys ei perustu kunnolliseen vaikutusten arviointiin, joka on keskeinen edellytys onnistuneelle lainsäädännölle.
Esitys rajoittaa ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia järjestää hankinnat kokonaistaloudellisesti kestävällä tavalla.
On vaarana, että sinänsä hyvät tavoitteet kilpailun lisäämisestä ja säästöistä johtavat merkittävään hallinnollisen työn lisääntymiseen ilman, että uudistuksen tavoitteet toteutuvat. Pienissä hankintayksiköissä työkuorma lisääntyisi huomattavasti. Jo nykyiselläänkin esim. markkinakartoituksia tehdään osana hankinnan valmistelua ja hankintoja jaetaan osiin silloin kun se on hankinnan luonne huomioiden perusteltua ja tarkoituksenmukaista.
Hankintoihin liittyvän byrokratian ja hallinnollisen työn lisääntyminen ei tue hankintayksikköä aidosti palvelevan tuotteen tai palvelun hankintaa, vaan saattaa johtaa osaoptimointiin, valitusten välttelyyn ja esim. suorahankintojen lisääntymiseen.”
– Turun ammattikorkeakoulu Oy:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Kannatamme kaikkia toimenpiteitä, jotka tekevät julkisista hankinnoista houkuttelevia ja tehokkaita ja lisäävät tervettä kilpailua. Kaikki TEM:n luonnoksessa esitetyt keinot eivät kuitenkaan välttämättä johda säästöihin ja kilpailun lisääntymiseen. On vaarana, että keinot lisäävät hankintayksikköjen jo nykyisellään isoa työkuormaa ilman että tavoiteltavaa hyötyä saavutetaan.
Esimerkkinä luonnoksessa esitetty velvoite kilpailutuksen uusimisesta tilanteessa, jossa hankintayksikkö saa vain yhden tarjouksen. Tarjouksia ei välttämättä saada toisellakaan kierroksella enempää, mutta uuden kilpailutuksen läpivieminen vie aikaa ja resursseja. On vaikea nähdä, että kilpailutuksen uusiminen tekisi siitä houkuttelevamman ja lisäisi tarjousten määrää.”
– Oulun ammattikorkeakoulun lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Suomessa on 24 ammattikorkeakoulua ja 14 yliopistoa, jotka tekevät yhteistyötä monin eri tavoin. Korkeakoulupolitiikan pitkänä linjana on ollut vahvistaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä ja työnjakoa. Tämä mahdollistaa sekä resurssien tehokkaan käytön että toimintojen laadun kehittämisen.
Toinen keskeinen lähtökohta korkeakoulutuksen kehittämisessä on ollut oppijan näkökulma. Tavoite on tehdä oppimisesta mahdollisimman joustavaa, saavutettavaa ja madaltaa kynnystä korkeakoulutukseen. Tietojärjestelmissä tämä esimerkiksi tarkoittaa yhteisiä rajapintoja, data-altaita sekä tietojärjestelmiä. Ellei yhteistyö korkeakoulujen välillä toimi tai datatalouden hyötyjä ei käytetä, on opiskelija yksi merkittävimmistä kärsijöistä.
Hankintalain tavoitteena on edistää kilpailua ja varmistaa markkinoiden toimintaa. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä tavoite ja siksi ammattikorkeakoulut pyrkivätkin kilpailuttamaan palvelut silloin kun se on toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista ja järkevää. Niillä on kuitenkin toiminnassaan tiettyjä erityispiirteitä: ne hoitavat muun muassa työssään viranomaistehtäviä, käsittelevät valtavia määriä henkilötietoja ja ne käyttävät keskeisissä toiminnoissa sellaisia järjestelmiä, joihin ei ole tarvetta muualla yhteiskunnassa. Siksi ammattikorkeakoulut suhtautuvat kriittisesti lakiesityksen keskeisiin esityksiin erityisesti vähimmäisomistusta koskevien vaatimusten osalta.
Jos lakiesitys etenisi esitetyn kaltaisessa muodossa varsinaiseksi laiksi, tarkoittaisi se korkeakouluille:
– merkittävää hallinnollista työtaakkaa joko palveluiden uudelleenkilpailuttamiseksi tai palveluiden tuotannon siirtämistä itselleen.
– merkittävää kustannusten nousua, kun kaikki tietojärjestelmät ja palvelut jouduttaisiin rakentamaan alusta asti uusiin järjestelmiin ja nykyinen yhteiskäyttöetu, jossa kustannustaakka on jaettu, poistuisi. Muutos toisi myös merkittävät transaktiokustannukset itse palvelujen kustannusten lisäksi.
– merkittävää haittaa jatkuvuuden turvaamiselle ja tiedon käytettävyydelle.
– korkeakoulujen erityisalasta ja pienuudesta johtuen markkinoiden kiinnostus toimialan palvelujen tuottamisesta voi olla epäkiinnostavaa eikä todennäköisesti kilpailun kautta tuota kustannussäästöjä. ”
– Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Vähimmäisomistusmuutoksen seurauksena inhouse-yritysten käyttö korkeakouluyhteistyössä todennäköisesti vähenisi, mikä lisää tarpeetonta kilpailutusta ja monet nyt jo suoraviivaiset hankintaprosessit hidastuvat.”
– Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajat – AAPA:n lausunto hankintalakiehdotuksesta
”Hallituksen esitysluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan tiukennettavaksi hankintalain sidosyksikköjä koskevaa sääntelyä huomattavasti siitä, mitä EU:n hankintadirektiivi edellyttää, ja tämä ei ole toivottavaa, sillä hankinnoissa tulisi ottaa huomioon myös suoraan sovellettava EU- sääntely.
Mitä muutosehdotuksessa kaavailtuun sidosyksiköiden käytön tiukempaan valvontaan tulee, tämä on sinällään hyvä asia, mutta nykyisellä muutosehdotuksella yleisiä tavoitteita ja päämääriä säästöistä ja kilpailun lisäämisestä ei saavuteta. Lain valmistelusta puuttuu kokonaisuudessaan vaikutusten arviointi.
Nyt tässä suunnitellussa muutosehdotuksessa tavoiteltuihin säästöihin ja kilpailun lisäämiseen liittyvien tavoitteiden toteutuminen on kuitenkin vahvasti riippuvainen kyseisen muutosehdotuksen pohjalta muodostuvasta tulkinta- ja oikeuskäytännöstä, joten muutosehdotuksen kokonaisvaikutusten arviointi on nykyhetkessä erittäin haastavaa.
Nyt esitetyt muutokset lisäävät hallinnollista työtä ja byrokratiaa, mikä ei palvele esitettyä säästötavoitetta eikä myöskään lisää yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin.”
– Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun lausunto hankintalakiehdotuksesta
