Helsinki, Turku. Tampere, Pori, Forssa – käytännössä kaikki kaupungit vastustavat esitettyä hankintayksiköiden 10 prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimusta sidosyksiköistä. Mikäli laki hyväksytään nykyisellään, se nostaa kustannustasoa, heikentää seudullista yhteityötä, kaventaa kuntien ja kaupunkien perustuslaissa turvattua itsehallintoa sekä keskittää markkinoita suurille toimijoille, syrjäyttäen pk-yrityksiä.
Kaupungit ovat huolissaan siitä, että hankintalain muutokset voivat vaikeuttaa palvelujen järjestämistä ja johtaa kustannusten nousuun, erityisesti pienemmille kunnille ja harvaan asutuille alueille. Hallituksen on kuunneltava kuntien huolia ja varmistettava, että lainsäädäntö ei heikennä julkisten palvelujen saatavuutta ja laatua.
Kaupunkien vastuullisten tahojen huolenaiheet hankintalain muutoksesta:
- 1. Omistusrajoituksen haitallisuus ja tarpeettomuus
Kaupungit ovat huolissaan siitä, että ehdotettu sidosyksiköiden omistusrajoitus, joka vaatii vähintään 10 prosentin omistusosuuden, on epätarkoituksenmukainen. Monissa kunnissa omistusrakenne ei täytä tätä vaatimusta, ja se voisi johtaa yhtiöiden purkamiseen tai uudelleenjärjestelyihin. Tällöin kustannukset nousisivat merkittävästi ilman, että palvelujen laatu paranisi. Lisäksi nykyinen lainsäädäntö jo puuttuu sidosyksiköiden toimintaan tarpeen mukaan, joten uusi sääntely ei tuota lisäarvoa. - 2. Kustannusten nousu ja seudullisen yhteistyön heikentyminen
Sidosyksiköiden kautta monet kaupungit ovat pystyneet järjestämään palveluja kustannustehokkaasti ja jakamaan investointikustannuksia muiden kuntien kanssa. Jos laki astuu voimaan, pienempien kuntien mahdollisuudet hyödyntää tätä yhteistyötä vaikeutuvat. Tämä johtaisi kustannusten nousuun ja palvelutason heikkenemiseen, koska pienet kunnat eivät enää pystyisi kilpailemaan markkinoilla suurempien resurssien puutteen vuoksi. - 3. Eriarvoisuus kuntien koon mukaan
Kaupungit ovat myös huolissaan siitä, että lakiehdotus asettaisi pienet ja keskikokoiset kunnat eriarvoiseen asemaan verrattuna suuriin kuntiin. Pienemmillä kunnilla ei ole samoja resursseja, ja ne ovat riippuvaisia sidosyksiköistä saadusta taloudellisesta hyödystä. Lakimuutoksen myötä pienet kunnat joutuisivat vaikeampaan tilanteeseen, koska ne eivät pystyisi järjestämään palveluja omalla toiminnallaan ilman, että ne kohtaavat suuria taloudellisia ja toiminnallisia haasteita. - 4. Vaikutukset erityisesti alueellisiin palveluihin
Monet kaupungit, erityisesti harvaan asutuilla alueilla, ovat huolissaan siitä, että lakimuutos heikentäisi alueellista elinvoimaa ja palvelujen saatavuutta. Monilla alueilla markkinaehtoiset palveluntarjoajat eivät ole riittäviä, ja sidosyksiköiden avulla on pystytty täyttämään palvelutarpeet. Uusi laki vaikeuttaisi alueellista yhteistyötä ja tekisi sidosyksiköiden hyödyntämisestä mahdotonta, mikä voisi johtaa markkinahäiriöihin ja hintojen nousuun. - 5. Siirtymäaika liian lyhyt
Kaupungit ovat myös kritisoineet lakimuutoksen lyhyttä siirtymäaikaa, joka on asetettu vain 1,5 vuodeksi. Tällainen aikaraja ei riitä nykyisten järjestelmien mukauttamiseen uusiin sääntöihin, ja se voisi aiheuttaa hallinnollisia ja taloudellisia haasteita. Useat kaupungit ovat ehdottaneet, että siirtymäaika tulisi pidentää kolmeen vuoteen, jotta muutos ei vaikuttaisi liian haitallisesti palvelujen järjestämiseen. - 6. Sidosyksikköjen käytön monimutkaistuminen
Ehdotettu lakimuutos monimutkaistaisi sidosyksikköjen käytön edellytyksiä entisestään, erityisesti pienille ja keskikokoisille kunnille. Nykyinen sääntely on mahdollistanut joustavan ja kustannustehokkaan tavan järjestää julkisia palveluja, mutta uusi laki voisi purkaa jo toimivat ja tehokkaat yhteistyömallit. Lakimuutoksen myötä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö vaikeutuu, koska sidosyksiköiden omistusten ja toiminnan säilyttäminen on liian monimutkaista ja kustannuksia kasvattavaa. - 7. Vaikutukset pitkän aikavälin kehitykselle
Sidosyksiköiden avulla on voitu kehittää ja ylläpitää useita julkisia palveluja pitkällä aikavälillä, mutta lakimuutoksen myötä tämä kehitystyö saattaisi keskeytyä tai hidastua. Esimerkiksi ICT-palvelujen kehittäminen edellyttää pitkää ja vakautta tarjoavaa yhteistyötä, mutta uusi laki uhkaa pilkkoa yhteistyörakenteet ja rikkoa pitkän aikavälin kehityssuunnitelmat. - 8. Yksi sääntö ei sovi kaikille
Kaupungit ovat huolissaan siitä, että lakiehdotus soveltaa yhtä sääntöä kaikille kunnille ja sidosyksiköille, vaikka eri kunnilla ja alueilla on hyvin erilaiset tarpeet ja toimintaympäristöt. Esimerkiksi harvaan asutulla alueella pienet kunnat voivat hyödyntää sidosyksiköitä tehokkaasti palveluiden järjestämiseksi, mutta uusi laki ei huomioi tätä erityispiirrettä. Yksi sääntö ei toimi kaikissa olosuhteissa ja se voi haitata erityisesti pienempien ja maaseudun alueiden mahdollisuuksia järjestää laadukkaita palveluja. - 9. Kilpailun väheneminen ja markkinoiden keskittyminen
Erityisesti pienillä alueilla markkinoiden kilpailu on jo nyt rajallista, ja sidosyksiköiden kautta on voitu kehittää palveluja, joissa ei ole ollut riittävästi kilpailua. Lakimuutoksen myötä markkinat voivat entisestään keskittyä muutamalle toimijalle, mikä heikentäisi kilpailua ja palvelujen saatavuutta. Tämä voisi johtaa siihen, että markkinoilla toimivat yritykset eivät enää pysty tarjoamaan kunnallisia palveluja kilpailukykyisesti, mikä nostaisi kustannuksia ja heikentäisi palvelujen laatua. - 10. Kuntien itsehallinnon rajoittaminen
Monet kaupungit vaativat, että lakiehdotusta tarkastellaan uudelleen ja että siihen lisätään joustavuutta, erityisesti sidosyksiköiden omistusrajoitusten suhteen. Kaupungit huomauttavat, että lain tavoitteet, kuten julkisten hankintojen tehokkuus ja kustannussäästöt, voivat toteutua ilman tiukkoja omistusrajoituksia. Ne toivovat, että hallitus ottaisi huomioon kuntien erityistarpeet ja alueelliset erityispiirteet ennen lain lopullista hyväksymistä.
Suoria sitaatteja hankintalakiehdotusta kommentoivista lausunnoista:
”Helsingin kaupunki vastustaa esitettyä hankintayksiköiden 10 % vähimmäisomistusosuusvaatimusta sidosyksiköistä.”
– Helsingin kaupungin lausunto
”Ehdotettu 10 % omistusosuusvaatimus vähentäisi merkittävästi kunnan valinnanmahdollisuuksia oman tuotannon, sidosyksikköhankinnan ja markkinoilta hankkimisen välillä. Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva vaatimus on merkityksellinen kunnallisen itsehallinnon kannalta. Ehdotus rajoittaa kuntien mahdollisuutta päättää toiminnan järjestämisestä eikä esityksen suhdetta perustuslain 121 §:ään ei ole riittävästi arvioitu. Toimintaa järjestäessään kunnat ovat tehneet arviointia ja harkintaa siitä, millä tavalla palvelut on tarkoituksenmukaista ja kokonaistaloudellisesti kustannustehokasta järjestää. Tulee lisäksi ottaa huomioon, että sidosyksiköt ovat kilpailuttaneet hankintoja ja tehneet hankintoja markkinoilta, joten sidosyksiköiden toimintaedellytysten rajoittaminen ei välttämättä lisää kilpailua.
Sidosyksikköhankinnat ovat olleet kunnille tärkeitä erityisesti palveluita kehitettäessä ja kuntien seudullisessa yhteistyössä. Ehdotetut muutokset heikentävät kuntien mahdollisuutta tehdä seudullisia yhtiöitä, jolla voidaan mahdollistaa kuntarajat ylittävää yhteistyötä.
Sidosyksiköt voivat toimia kriittisen infran aloilla ja muutosten vaikutus turvallisuuteen ja varautumiseen pitää ottaa huomioon. Kaikki kriittisen infran sidosyksiköt eivät kuulu eritysalojen hankintalain soveltamisalaan, vaan vähimmäisomistusvaatimuksesta johtuvia yhtiöjärjestelyjä voidaan joutua tekemään myös turvallisuuden ja varautumisen kannalta tärkeissä sidosyksiköissä.
Suomen hallitus on tunnistanut tarpeen norminpurkuun, hallinnollisen taakan ja hallinnon kustannusten vähentämiseen. Suuri osa ehdotetuista hankintalain muutoksista kuitenkin monimutkaistaa entisestään Suomen hankintalainsäädäntöä, lisää tulkintakysymyksiä, julkisten hankintojen pakollisia vaiheita, muutoksenhakumahdollisuuksia ja julkisen sektorin hallinnon kustannuksia.
Ehdotetut muutokset ovat tulkinnanvaraisia ja lisäävät oikeudellista epävarmuutta.
Hankintamenettelyn uudet muutoksenhakumahdollisuudet lisäävät hankintayksiköiden työmäärää huomattavasti ja hidastavat hankintojen toteuttamista. Hankintoja joudutaan pilkkomaan pienempiin osiin, jolla voi olla vaikutusta volyymi- ja synergiahyötyjen menettämiseen hankinnoissa. Ehdotetuilla muutoksilla voi olla heikentävää vaikutusta markkinoilla toimivien yritysten kiinnostukseen osallistua julkisiin hankintoihin. Pidemmälläkään aikavälillä säästöjen syntyminen ja kilpailun lisääntyminen on hyvin epätodennäköistä. Lisäksi esitys ei ota riittävästi huomioon, miten erilaisessa asemassa eri alueet Suomessa ovat.
Mikäli ehdotettu 10 % omistusosuusvaatimus kaikesta huolimatta saatettaisiin voimaan, tulisi ulosmyyntirajan olla nykyistä selvästi korkeampi. EU:n hankintadirektiivi määrää, että sidosyksikön ulosmyynti ei saa olla yli 20 prosenttia tuotannon arvosta. Suomessa sidosyksiköiden ulosmyynnin yleinen yläraja on 5 prosenttia tai 500 000 euroa. Suomen ulosmyyntiraja on liian alhainen. (…)
Jätehuoltolautakunta toteaa, että se yhtyy Suomen Kuntaliiton ja ympäristöministeriön eriävissä mielipiteissä esille tuotuihin asioihin.”
– Tampereen kaupungin lausunto
”Vähimmäisomistusta koskeva vaatimus ei ole tarkoituksenmukainen eikä toteuttamiskelpoinen. Sidosyksiköiden toimintaan voidaan puuttua jo nykyisen lainsäädännön perusteella (MAO 353/2024, MAO 154/2024). Markkinoiden toimintaa valvova kilpailu- ja kuluttajavirasto ei pidä esitettyä vähimmäisomistusta koskevaa sääntelyä tarkoituksenmukaisena (KKV:n Tutkimusraportteja 2/2024). Omistusosuuden suuruus ei kuvaa sitä, kuinka tehokkaasti yhtiön osakkaat tosiasiassa vaikuttavat yhtiön toimintaan eikä se myöskään kuvaa yhtiön vaikutuksia markkinoiden toimintaan. Mikäli ongelmana pidetään satojen omistajien yhtiöitä, nyt ehdotettu sääntely estää myös sellaisten yhtiöiden toiminnan, joissa on esimerkiksi alle 20 omistajaa. Perustelut rajoitukselta puuttuvat.”
– Turun kaupungin lausunto
”Sidosyksikköyhtiöiden ohjaamisen takia olisi pyrittävä siihen, että omistusosuus sidosyksikköyhtiöstä vastaa omistajan yhtiöön tuoman liikevaihdon osuutta yhtiön liikevaihdosta ja monissa sidosyksikköyhtiöissä omistukset on pyritty järjestelmään näin (esim. ruokahuolto- ja siivouspalveluita tuottava Kaarea Oy). Pääomavaltaisilla toimialoilla omistusosuus perustuu usein vuosikymmenten aikana tehtyihin investointeihin ja niiden rahoittamiseen. Yhtiössä, jossa omistajia on alle 10, omistusten järjestely 10 % vähimmäisomistusosuutta vastaavasti on vaikeaa, kallista ja turhaa. Sääntely johtaa siihen, että omistusosuudet eivät vastaa enää omistajan tekemien ostojen osuutta yhtiön liikevaihdosta. Alle 10 omistajan yhtiöissä ehdotettu sääntely ei tuo muutosta nykyiseen markkinatilanteeseen, mutta aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja vaikeuttaa erityisesti vähän kilpailluilla toimialoilla hankintayksiköiden yhteistyön tekemistä.”
– Turun kaupungin lausunto
” Lappeenrannan kaupunki pitää esityksessä ehdotettua sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskevaa lisävaatimusta epätarkoituksenmukaisena ja toteuttamiskelvottomana. Ehdotettu 15 §:n 1 momentin muutos ei siten ole kannatettava.
Vähimmäisomistusosuutta koskeva vaatimus on keinotekoinen ja voisi mahdollisesti toimia silloin, kun kunnat harkitsevat perustavansa uuden yhtiön. Käytännössä kuitenkin olemassa olevien yhtiöiden osalta lakiesitys ei ota lainkaan kantaa, miten nykyiset omistusrakenteet voidaan purkaa ja järjestellä uudelleen ilman merkittäviä muutoskustannuksia ja riskiä siitä, että kuntien kannalta kriittiset palvelut jäävät joko kokonaan toteuttamatta tai toteutuvat palveluiltaan ja laadultaan merkittävästi nykyistä heikompana. Omistusosuusrajoitus asettaa niin maantieteellisesti (väestöpohja) kuin kuntien koon osalta kunnat eriarvoiseen asemaan, eikä myöskään vastakkainasettelua voi välttää: Esimerkiksi Etelä-Karjalassa monessa yhtiössä Lappeenrannan omistusosuus täyttää lakiesityksen vähimmäisrajan, mutta yhtiö ei voisi enää tarjota palveluita pienemmille omistajakunnille.
Lisäksi on kyseenalaista, miten julkisen sektorin tehokkuus sekä erityisesti alueellinen elinvoima ja yrittämisen edellytykset paranisivat. Ne yhtiöt, joissa Lappeenrannan kaupunki on omistajana käyttävät alihankkijoina paikallisia yrityksiä erittäin paljon. Maakunnallisten yhtiöiden ostovolyymien takia kustannustehokkuus toteutuu nykytilassa paremmin kuin esityksen toteutuessa. Lappeenrannan kaupunki ilmaisee huolensa erityisesti pienten kuntien mahdollisuudesta ylipäätään kilpailuttaa toimintoja ja palveluita, joita he nyt ovat voineet hankkia maakunnalliselta yhtiöltä.
Eräät vireillä olevat lainsäädäntöhankkeet näyttäisivät olevan tavoitteiden osalta keskenään ristiriidassa. Miten on mahdollista, että esimerkiksi jäte- ja ruokahuolto, sekä kriittinen tietoliikenne ollaan lainsäädännöllä pakottamassa julkisesta omistuksesta riippumattomaksi, kun samaan aikaan vesihuollon omistus pakotetaan 100%:sti julkisomisteiseksi?
Säännöskohtaisissa perusteluissa on myös mainittu, että hankintadirektiivin ja voimassa olevan hankintalain mukaan hankintalain 15 §:n 6 momentin mukaista sidosyksikköpoikkeusta ei sovelleta niihin sidosyksikköihin, joissa on enemmän kuin yksi omistaja. Siten sidosyksikön ei ole sallittua tehdä hankintoja omistajaltaan tai sisarsidosyksiköltä, jos sidosyksiköllä on enemmän kuin yksi omistaja.
Lakiluonnoksen taustaperustelujen mukaan lakimuutoksella tavoitellaan kustannustehokkuutta julkisiin hankintoihin. Säännöskohtaisissa perusteluissa hankintalain 15 §:n 6 momenttia koskeva rajaus on kaupunkikonsernin tehokkaan toiminnan näkökulmasta epätarkoituksenmukainen, eikä siten kannatettava. Rajaus perustuu mitä ilmeisemmin oletukseen, että yksityinen sektori voi 100 %:sti joka ainoassa tapauksessa tuottaa palvelun kustannustehokkaammin kuin julkinen sektori palvelun laadun siitä kärsimättä. Erityisesti suurimpien ja keskisuurten kaupunkien toiminta on kuitenkin verrattavissa yksityisen sektorin suuriin konserneihin. Tässä toimintaympäristössä toiminnot on järjestetty niin, että toiminta olisi mahdollisimman tehokasta konsernin näkökulmasta. Säännöskohtaisessa perustelussa ohitetaan tämä näkökulma täysin ja siksi kyseinen rajaava toteamus tulisi poistaa.”
– Lappeenrannan kaupungin lausunto
”Esitetty vähimmäisomistusprosentti johtaa alle kymmenen omistajan yhtiöissä täysin epätarkoituksenmukaisiin omistusosuuksien myynteihin omistajien kesken, eikä syntyvillä kustannuksilla saavuteta mitään käytännön hyötyä. Uudistuksen hyödyt ovat epäselvät ja epäsuhdassa palveluiden uudelleenjärjestelyistä aiheutuvaan työhön ja kustannuksiin.
Lisäksi esitetyn muutoksen esitystapa ei ota huomioon vähimmäisomistusosuuden suhdetta omistajan määräysvaltaan. Vaaditun 10 prosentin omistaminen ei nimittäin automaattisesti tarkoita määräysvallan toteutumista. Sidosyksikön käytön edellytykset, jotka ovat syntyneet EU-oikeuskäytännössä ja perustuvat EU-direktiiviin, monimutkaistuvat entisestään ja ilman selkeää hyötyä kilpailulle esitetyllä lisävaatimuksella.
Omistusjärjestelyihin pakottava esitetty vähimmäisomistusmekanismi myös vaarantaa ja osin kokonaan lopettaa seudullisen yhteistyön palveluiden järjestämisessä. On myös syytä muistaa, että palveluiden järjestämiseen yhdessä on aiemmin jopa kannustettu volyymihyötyjen, osaamisen, neuvotteluvoiman ja investointien keskittämisen hyötyjen saamiseksi. Toisaalta seudullinen yhteistyö on ollut äärimmäisen hyödyllistä pienempien kuntien toimintaedellytysten varmistamiseksi sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön pohjana. Esitetty muutos yhtiöiden omistukseen sirpaloittaa ja rikkoo toimivia palveluita ja järjestämisen tapaa. Lyhyen siirtymäajan vuoksi myös kuntien lakisääteisten palveluiden järjestäminen vaarantuu.
Kun on mahdollista, että sidosyksiköihin voisi olla tarpeen jäädä omistajia, jotka omistavat alle 10 prosenttia osakkeista, vähimmäisomistusosuuden tulisi koskea sidosyksiköltä hankkimista. Ei liene haitallista, että yhtiöihin jäisi käytännön omistusjärjestelyjen aiheuttamien ongelmien vuoksi myös pienosakkaita, jos ne eivät koskaan käyttäisi sidosyksikön palveluita.
Lisäksi epäselvää on, miten esitettyä 10 prosentin sääntöä sovellettaisiin mietinnössä esitetyllä tavalla yhdistyksiin ja säätiöihin tai osuuskuntiin. Esitys on omistusvaatimuksen vuoksi erityisen ongelmallinen muiden järjestäytymismuotojen kuin osakeyhtiöiden osalta, sillä missään muussa toiminnan mallissa omistus ei korreloi päätös- tai vaikutusmahdollisuuksien kanssa. Yhdistysten, säätiöiden sekä osuuskuntien päätöksenteossa omistusosuus ei ole merkityksellinen.
Esitetty vähimmäisomistusosuuden mekanismi on käytännössä toimimaton. Lisäksi se kohtelee samalla alalla ja samoja velvoitteita toteuttavia toimijoita eriarvoisesti niiden organisointitavan mukaan. Esimerkiksi jätealan toimijoista osa on osakeyhtiöitä ja toiset kuntayhtymiä, joita esitetty muutos ei koskisi.”
– Varkauden kaupungin lausunto
”Kaiken kaikkiaan muutokset kuntakenttään ovat merkittävät. Erityisesti se koskettaa jätehuollon, ICT-alan ja ruokahuollon palveluiden järjestämistä. Lisäksi talous- ja henkilöstöpalveluiden markkinan toimimattomuus on aito ongelma kilpailuttamisen näkökulmasta.
Etenkin pienet ja syrjäiset kunnat joutuvat muutoksen myötä vaikeaan tilanteeseen sekä osaajapulan että heikon markkinatilanteen vuoksi. Sidosyksiköiden kautta tuotetut tai hankitut palvelut voivat olla pienille kunnille taloudellinen ja kestävä tapa järjestää palvelut yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Pienet kunnat kamppailevat jo nyt taloudellisten haasteiden kanssa, ja uudistus pahentaisi tilannetta entisestään. Riski hintojen nousulle ja palvelutason laskulle on todellinen, koska uudistuksen myötä kuntien sidosyksiköiden kautta saadut volyymiedut katoaisivat. Erityisesti pienissä kunnissa esimerkiksi ICT-kehittämisen mahdollisuudet ja jatkuvuus tulisivat kärsimään, koska ICT- ja hankintaosaaminen on joillakin alueilla nykyisellään keskitetty sidosyksiköihin, ei kuntiin.
(…)
Kaavamainen sääntely ei ota huomioon palveluiden ja alueiden erityispiirteitä. Esitystä ei ole kirjoitettu hallitusohjelman edellyttämällä tavalla siten, että se huomioisi huoltovarmuuden tai muun vastaavan painavan julkisen intressin. Erityisesti vesihuolto ja jätehuolto tulisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle.
Kunnat ovat organisoineet yhteistyötään yhtiöiden muodossa eri toimialoilla. Kaavamainen rajoittaminen enintään 10 omistajaan rajaa lain vastaisiksi jo 11 omistajan yhtiöt, puhuttamattakaan laajemmasta kuntayhteistyöstä (esimerkiksi Turun kaupunkiseudun yrityspalveluita ja kehityshankkeita edistävän Turun Seudun Kehitys Oy:n osakkaina on 11 alueen kuntaa). Tältä osin ehdotettu sääntely voidaan nähdä hallitusohjelman vastaisena, kun se vaikuttaisi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin heikentävästi.
Kuntien valtakunnallinen yhteistyö esimerkiksi ICT-palveluiden kehittämisessä muuttuu ehdotetun sääntelyn myötä käytännössä mahdottomaksi. Sidosyksikköyhtiössä on kehitetty ICT-palveluita, joita markkinoilla ei ole ollut saatavilla tai tällaisia palveluita on tarjonnut vain 1-2 kaupallista toimijaa (esim. oppimisen ja koulutuksen järjestelmiä yhteen kokoava valtakunnallinen digitaalinen palvelualusta DigiOne, varhaiskasvatuksen järjestelmä eVaka ja yli sadassa kunnassa käytössä oleva avoimeen lähdekoodiin perustuva Koha-kirjastojärjestelmä). ICT-palveluiden kehittäminen vaatii osaamista ja resursseja, joten palveluiden kehittäminen tehokkaasti edellyttää riittävän suurta käyttäjämäärää.
Suomi on pieni kielialue ja sijainniltaan monen kansainvälisen toimijan kannalta syrjässä. Tämän takia useilla toimialoilla kilpailua on vähän. Sidosyksiköitä on perustettu mm. siitä syytä, että kaupallisia toimijoita kyseisissä palveluissa on 1–2. Monissa palveluissa kymmenen käyttäjäorganisaatiota ei riitä kustannustehokkaan palvelutuotannon ylläpitämiseen. Mikäli yhtiön palveluiden ostajien määrä rajataan kymmeneen organisaatioon, palveluiden järjestämisen vaihtoehdot vähenevät ja riskinä on kustannusten nousu. Riskinä on, että kilpailuttaminen ei ole tehokasta, jos potentiaalisia tarjoajia on vain 1–2.
Esitetty muutos on lisäksi niin suuri verrattuna nykytilanteeseen, että muutos vaikuttaa suureen määrään palveluita ja hankintayksiköitä. Tämän takia palveluiden uudelleenjärjestäminen koskee samanaikaisesti sekä taloudellisesti että sisällöllisesti merkittävää osaa kuntien tarjoamista palveluista. Tällaisessa tilanteessa riskinä ovat erilaiset markkinahäiriöt, jotka usein johtavat kustannusten nousuun sekä palveluiden käyttäjiä koskeviin häiriötilanteisiin. Turun kaupunki hankkii sidosyksikköyhtiöiltä mm. ICT-palveluita, talous- ja henkilöstöhallinnon palveluita sekä ruokahuolto- ja siivouspalveluita. Esitetty lainsäädännön muutos on kaupungin kannalta merkittävä ja mikäli muutos aiheuttaa palveluiden kustannusten nousua tai häiriöitä palveluiden tuottamisessa, vaikutukset ovat kaupungin ja sen asukkaiden kannalta merkittävät.”
– Turun kaupungin lausunto
”Ehdotettu muutos aiheuttaisi merkittäviä ongelmia erityisesti jätehuollon, ICT-alan ja ruokahuollon palveluiden järjestämiseen. Uudistus aiheuttaisi paljon työtä, vaikka osaamista palveluiden uudelleenjärjestämiseen olisikin. Uudistuksen läpivieminen vaatisi kunnan rajallisilta resursseilta paljon, ja käytetty resurssi olisi pitkän aikaa muusta toiminnasta pois.
Sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat tärkeitä kuntien varautumisen näkökulmasta, koska palveluita tulee tuottaa myös tilanteissa, joissa se ei olisi yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa. Markkinaehtoisten palveluntarjoajien saatavuus vaihtelee alueittain, ja kunnalla on kuitenkin lakisääteinen velvollisuus järjestää palvelut myös tilanteissa, joissa markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla.
Ehdotettu muutos johtaisi jätehuollon järjestämisessä koko toimialalla erittäin merkittäviin rakenteellisiin muutoksiin. Kunnallisessa jätehuollossa ei ole havaittu omistusosuuksiin liittyviä määräysvaltahaasteita, joihin hankintalain uudistuksella pyritään puuttumaan. Muutos heikentäisi kuntien mahdollisuuksia huolehtia yhä yksityiskohtaisemmin säädetystä tehtävästä, jonka velvoitteista pääosa pohjautuu EU-säädöksiin. Huolta herättääkin se, miten hiljattainkin kiristyneisiin kierrätystavoitteisiin ja muihin ympäristövastuutavoitteisiin päästään, jos kunnallisen jätehuollon vuosia huolella rakennetut toimintamallit hajotetaan. Viittaamme myös ympäristöministeriön mietinnöstä jättämään eriävään mielipiteeseen, jonka mukaan mietinnössä ei ole riittävästi huomioitu jätetoimialan erityispiirteitä verrattuna muihin sääntelyn kohteena oleviin toimialoihin.
Porvoo on 20,73 %:n osuudella omistajana jätehuoltoyhtiö Rosk’n Roll Oy Ab:ssa. Yhtiön omistaa 12 kuntaa, joista seitsemän omistusosuus on alle 10 %. Jätehuoltoyhtiö toimii jo nykyisin nimenomaan kuntien puolesta toimivana yhteishankintayksiköinä, jonka palveluhankintojen arvo on noin 70 % yhtiön liikevaihdosta. Kilpailutettavia hankintoja ovat muun muassa kuljetus-, käsittely-, konetyö-, suunnittelu- ja konsulttipalvelut. Jäteyhtiöön on kehittynyt vahva hankintaosaaminen toiminnan eri osa-alueista, ja hankintoja tehdään innovatiivisesti ja palveluntarjoajien kanssa yhdessä kehittäen. Jätehuollossa hankintalakia ei siis kierretä, vaan hankinnat kilpailutetaan kattavasti.
Jos nyt ehdotettu sidosyksikkövaatimus tulee koskemaan jätehuoltoa, hajotetaan nykyinen edistyksellisesti toimiva jätehuoltojärjestelmä. Jätehuolto kokonaisuudessaan ei ole hallitusohjelmassa mainittu tukipalvelu, johon olisi markkinoilla tarjolla toimivia palveluja. Sen sijaan jätehuollon osamarkkinoille, kuten kuljetuksiin ja käsittelypalveluihin, on tarjolla palveluita. Nämä kuitenkin kilpailutetaan jo nykyisin ammattitaitoisesti ja tehokkaasti osaksi jätehuollon kokonaisuutta.
Esitetty muutos edellyttäisi jäteyhtiön lopettamista ja mittavaa jätehuollon operatiivisten ja viranomaistehtävien uudelleenorganisoitumista, jotta 10 %:n vähimmäisomistusosuus saavutettaisiin kaikkien omistajien osalta. Vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaisi suuria hallinnollisia haasteita ja kustannuksia myös jäteyhtiön suuremmille omistajakunnille, joihin Porvoo lukeutuu. Kuntien yhteisen jätehuollon infrastruktuuri jäisi vajaakäytölle palvelemaan vain osaa nykyisestä toimialueesta.
Hyvin toimivan ja kuntien tehtäviä hoitavan yhteishankintayksikön pilkkominen pienempiin osiin kasvattaisi myös kustannuksia päällekkäisen resursoinnin ja aiempaa pienempien hankintakokonaisuuksien myötä. Jätehuollon järjestämisvastuut ja viranomaistehtävät säilyisivät kuitenkin kunnilla entisellään jätelainsäädännön mukaisesti. Yhtiön omistajakuntien yhteisomaisuuden jakaminen pilkkomisen seurauksena olisi myös suuri haaste.
On huomattava lisäksi, että jätelainsäädännön yksityiskohtaisten vaatimusten täyttäminen edellyttää kunnilta laajamittaista alueellista yhteistyötä. Kunnallisen jäteyhtiön ja jätehuoltoviranomaisen välinen tiivis yhteistyö ja yhteinen näkemys on tässä keskeistä. Koska Porvoo on siirtänyt kunnan jätehuollon järjestämiseen liittyvän palvelutehtävän hoidettavaksi kuntien omistamassa yhtiössä, kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen kuntien yhteinen toimielin, Uudenmaan jätehuoltoviranomainen. Alueellamme jätehuoltoviranomainen ja kunnallinen jäteyhtiö ovat tehneet pitkään yhteistyötä, ja uusien jäteyhtiöiden ja jätehuoltoviranomaisten yhteistyön rakentaminen sekä alueellisesti tarkoituksenmukaisen jätehuoltotason saavuttaminen kestää vuosia.
Kuntatoiminnan jatkuvuuden osalta on tärkeää, että ICT:n tukipalveluissa ja kehittämisessä on pitkäjänteinen ote. Esitetyn muutoksen myötä esimerkiksi ICT-kehittämisen mahdollisuudet ja jatkuvuus tulisivat kärsimään. Riski hintojen nousulle ja palvelutason laskulle on myös todellinen, koska uudistuksen myötä kuntien sidosyksiköiden kautta saadut volyymiedut katoaisivat.
ICT-palvelut on laaja käsite – toisille se tarkoittaa perus-ICT-palveluita (esim. konesali, tietoliikenneyhteydet), toisille laitteita (kannettavat ja mobiililaitteet). Osa mieltää ICT-palveluiksi myös TORI (toimialariippumattomat) -järjestelmät, esim. asianhallintajärjestelmä tai jopa TOSI (toimialasidonnaiset) -järjestelmät. Esimerkiksi KOHA-järjestelmä on toimialasidonnainen (TOSI) järjestelmä. Homogeenisten ja suuren hintajouston omaavien tuotteiden (esim. kuulokkeet, hiiret, näppäimistöt) osalta voidaan lisätä taloudellista tehokkuutta lisäämällä kilpailua. Valtaosaa kunnan ostamista TOSI- ja TORI-järjestelmistä ei kuitenkaan tuoteta markkinoilla, joissa kaikki täydellisen kilpailun oletukset täyttyisivät. Jos kaupungin on kilpailutettava uudestaan kaikki sidosyksiköiden kautta hankkimansa TOSI- ja TORI-järjestelmät, epätäydellinen kilpailutilanne (pula osaajista ja oligopoli/monopoli) korostuu entisestään. Tällaisessa tilanteessa tehokkuustappio kasvaisi ja lisäksi valtion toivoma digiloikka jäisi kunnissa tekemättä.
Keskeisin ongelma digiturvan näkökulmasta on se, että kaupallisilla toimijoilla ei sopimuksista huolimatta ole samoja lakisääteisiä vastuita kuin julkisella toimijalla ja tämä pitäisi voida jatkossakin huomioida asioiden järjestämisen lähtökohtana. Kunnalla tulisi olla jatkossakin valta päättää, mikä missäkin hankinnassa tai toiminnan järjestämisen tavassa on tarkoituksenmukainen riskitaso. Sirpaleinen käytäntö ulkoistuksissa tuottaa helposti kompleksisen verkoston, johon muodostuu myös sellaisia riskejä, joita on mahdoton nähdä etukäteen ja jotka tulevat esiin vasta, kun ongelma on todella suuri eikä kenenkään käsissä. Turvallisuus ja kunnan näkökulmasta hyväksyttävä riskitaso tulisi paremmin huomioida osana kokonaistaloudellisuuden arviointia.
Merkitsevää ICT-palveluiden osalta on vaikuttavuus koko organisaation toimintakykyyn horisontaalisesti. Valtion yksiköiden palveluihin verrattuna kunta tuottaa itse kaikki ICT-palvelut eikä keskitettyä palveluntarjoajaa ole. Valtiolla keskitetyt ICT-palvelut tarjoaa Valtori. Jokainen kunta määrittelee itse, mitä ICT-palveluita hankitaan ja miten ne toteutetaan sekä vastaa niiden tietoturvasta. Kunnissa ICT-palveluidenhallinta voi olla eri tavoin järjestetty, ja yhteistyötä on tehty eri segmenttien kanssa. Jos kuntien palvelunhallintaan tehdään esitettyjä muutoksia, jokainen kunta tekee määrittelytyön, hankinnat ja käyttöönotot sekä toimintaprosessit palvelualueille uudestaan.
Kuntien digitaalisten palveluiden tuottamisen näkökulmasta yhteentoimivuuden ja jatkuvuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että palveluiden elinkaari on pitkä. Pitkän elinkaaren hyötyjä on muun muassa, että toimittajaympäristö, käytänteet ja kustannustaso on hallittu.
Elinkaaren hallintaan vaikuttaa myös kunnille ominainen henkilöstön vaihtuvuus, laajat vastuualueet yksittäisillä henkilöillä ja kuntien tehtävien määrä, jotka ei mahdollista laajaa toimittajaympäristön hallintaa. Laajentuva lainsäädäntö ja sen tuomat velvoitteet kasvattavat vastuualueita sekä tuovat yksittäisiin toimittaja- tai järjestelmähankintoihin velvoitteita.
Kuntien digitaalisia palveluita on kehitetty kuntayhteistyönä muun muassa kansallisten palveluiden suomi.fi -käyttövelvoitteen osalta ja kunnissa samankaltaisesti toteutettujen lakisääteisten tehtävien osalta. Kuntayhteistyö mahdollistaa kuntien kehittämisresurssien yhteispanoksen ja tuo kuntaan ja kansallisesti kustannussäästöjä. Kuntayhteistyön purkamiset aiheuttavat kuntiin hallitsemattomia ja äkillisiä muutoksia, joissa toimittajaympäristö ja alihankkijat sekä tekniset ratkaisut vaihtuvat. Sidosyksikkösääntelyn muutos aiheuttaisi merkittävää sidosyksikköliitännäisen kuntayhteistyön purkamista. Lakisääteisten palveluiden tuottamisen osalta saattaa syntyä katkoja, kun markkinoilta ei välttämättä vastaavaa kuntaosaamista löydy. Kuntaosaamisella tarkoitetaan tässä tapauksessa ICT-palveluihin liittyviä hankintoja, lainsäädäntöä, kansallisia palveluita, verkostoja ja vaatimustenmukaisuutta sekä teknologiaa.
Porvoon kaupunki ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialue omistavat yhteisen ICT-, talous-, henkilöstö- ja käännöspalveluita tuottavan tukipalveluyhtiön, HPK Palvelut Oy:n. Tavoitteena on, että yhtiö voisi tuottaa tukipalveluita myös muille alueen kunnille, muilla saman kokoluokan kaupungeilla ja/tai mahdollisesti muille hyvinvointialueille. On tarkoituksenmukaista, että tukipalvelut kyetään tuottamaan mahdollisimman tehokkaasti. Esitetty omistusosuuden rajoitus heikentää olennaisesti HPK Palvelut Oy:n kehittämisedellytyksiä tulevaisuudessa, vaikka uudella sääntelyllä ei välittömästi ole vaikutusta nykyisiin omistusosuuksiin. HPK Palvelut Oy ostaa valtaosan tuottamistaan palveluista markkinoilta, joten sääntelyn kiristäminen ei välttämättä lisää lainkaan markkinoilla toimivien palveluiden hankintaa, jos kunnat ja hyvinvointialueet alkavat tuottamaan entistä enemmän ICT-, talous-, henkilöstö- ja käännöspalveluita itse omalla henkilöstöllä.
Ongelmia aiheutuisi monen muunkin palvelun järjestämisen osalta. Esimerkiksi Koha-Suomi Oy on täysin kuntien omistama yhtiö, joka tuottaa omistajakunnilleen kirjastojärjestelmäpalvelut. Koha-Suomi Oy:llä on yli 100 kuntaa omistajana, joista myös Porvoo on yksi. Yhtiö on perustettu vuonna 2016 vastavoimana suomalaisessa kirjastojärjestelmäkentässä syntyneelle monopolille, jossa ainoana palveluntarjoaja oli ulkomainen yhtiö. Kunnissa Koha-Suomi Oy:n tuottama palvelu on koettu kustannustehokkaaksi ja järjestelmä toimivaksi. Se on mahdollistanut laajan kirjastojen omaehtoisen kehittämistyön, lisännyt kirjastoissa olevaa asiantuntijuutta sekä vahvistanut kirjastojen omistajuutta omaan dataan.
Markkinoilla ei ole kaupallisia toimijoita, jotka tarjoaisivat vastaavaa palvelua, joten avoimen kirjastojärjestelmän ylläpito muuttuisi mahdottomaksi. Lakimuutos aiheuttaisi paluun tilanteeseen ennen Koha-Suomi Oy:n perustamista, jolloin markkinoilla oli monopolitilanne. Usean kunnan samanaikainen kirjastojärjestelmän kilpailutustarve viivästyttäisi lisäksi kilpailutuksia jopa usean vuoden ajaksi.
Porvoo järjestää työterveyspalvelut henkilöstölleen Keski-Uudenmaan Työterveys Oy:n kautta. Yhtiöllä on nykymuodossaan 10 omistajaa, joille yhtiö tuottaa työterveyspalveluita. Porvoon omistusosuus on selkeästi yli 10 %, mutta omistajina myös alle 10 %:n omistusosuuden omaavia asiakasomistajia. Työterveyshuolto on terveydenhuollon erikoisala, jonka tuottaminen vaatii riittävää työterveyshuollon ammatti- ja asiantuntijahenkilöstön määrää. Tätä henkilöstöä ei ole markkinaehtoisesti tarjolla edes kaikkialla Uudellamaalla, saati muualla maassamme.
Esitetty vähimmäisomistusosuus (10 %) ei paranna tehokkuutta työterveyshuollon järjestämisessä. Työterveyden toimintasuunnitelma, työterveysyhteistyö ja hallituspaikka in house -yhtiössä antavat vahvan aseman toteuttaa omistajaohjausta. Vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaa enemmän kustannuksia ja toiminallisia haittoja kuin hyötyä tai tehokkuutta. Omistusten uudelleen järjestelyt aiheuttaisivat kustannuksia ja epätarkoituksenmukaisia pieniä yksiköitä. Vaatimus vaikeuttaisi alueellista yhteistyötä, resurssien tehokasta käyttöä sekä mittakaavaetujen saavuttamista. Pitää myös huomioida, että in house -työterveyshuollot tuottavat paljon palveluistaan paikallisten ammatinharjoittajien työnä ostamalla palveluita markkinoilta (lääkärit, psykologit, fysioterapeutit, ravitsemusterapeutit). Markkinoiden keskittyminen vähentäisi heidän työmahdollisuuksiaan yrittäjinä.
Porvoon osalta tulee eri toimintojen osalta huomioida myös kielellisten oikeuksien toteutuminen eli tarve saada palveluja niin suomen kuin ruotsin kielellä. Kilpailutuksissa tämä nostaa usein tarjousten hintoja. Ruotsinkielisten palveluiden sujuva saatavuus on myös varautumiskysymys, sillä tarvittaessa tilanteissa vaadittava informaatio tulee voida tuottaa ripeästi myös ruotsin kielellä.”
– Porvoon kaupungin lausunto
” 15.1.2025 lausunnolle tullut lakiesitys hankintalain ja erityisalojen hankintalain muuttamisesta kuitenkin uhkaa kuntapalvelujen tuottamista tukeutuessaan 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimukseen. Esimerkiksi jätehuollon, ateria- ja ICT-palvelujen, puhtaus- ja kunnossapitopalvelujen sekä muiden tukipalvelujen yhtiöt jouduttaisiin uuden lain myötä purkamaan ja rakentamaan uudelleen. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.
10 prosentin kategorisesta vähimmäisomistusvaatimuksesta tulee luopua tai vähintään säätää mahdollisuus poiketa siitä. Omistusosuusvaatimuksessa tulisi ottaa huomioon toimialakohtaiset, alueelliset sekä omistajakohtaiset erot ja muut painavan julkisen intressin huomioon ottavat erityispiirteet.
Mietinnössä esitetään kuntien sidosyhtiöiden käyttöä koskevia rajoituksia, joiden mukaan sidosyksikön omistajakunnilla tulisi olla vähintään 10 prosentin mekaaninen omistusosuus. Sidosyksikkö on hankintalain mukainen, Suomessa ja Euroopassa yleinen sekä toimivaksi ja tehokkaaksi havaittu tapa järjestää kuntien ja hyvinvointialueiden toimintoja. Sidosyksikköhankinnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa esimerkiksi kunta ostaa palveluja yhdessä muiden kuntien kanssa omistamaltaan yhtiöltä.
Vähimmäisomistusprosentti on perusteeton ja kohtelee eri kokoisia kuntia perusteetta eriarvoisesti. Erilaisilla kunnilla on erilaiset resurssit, tarpeet ja mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen. Siksi myös sidosyksiköiden hyödyntämisessä palveluiden tuottamisessa on suurta vaihtelua. Sidosyksiköiden kautta tuotetut tai hankitut palvelut ovat varsinkin pienemmille kunnille taloudellinen ja kestävä tapa järjestää palvelut yhdessä muiden kuntien kanssa. Esitetyn 10 prosentin vähimmäisomistusosuuden seuraukset kohdistuisivat erityisesti pieniin ja keskisuuriin kuntiin.
Sidosyksiköiden käytön rajaaminen on merkittävä myös varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Markkinaehtoisten palveluiden saatavuus vaihtelee alueittain ja loppukädessä kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös tilanteissa, joissa markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla. Kuntien omistamat, sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat keskeisiä varautumisen näkökulmasta, koska palveluita tulee tuottaa myös tilanteissa, joissa se ei olisi yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa.”
– Forssan kaupungin lausunto
”Lappeenrannan kaupungin näkemyksen mukaan hankintalain 15 §:ään ehdotettu sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta koskeva lisävaatimus vaikeuttaisi erityisesti pienten ja keskisuurien kuntien sekä hyvinvointialueiden toimintaa ja yhteistyötä yli kuntarajojen. Esitetty yhtiöiden ja muiden yhteisöjen vähimmäisomistusprosentti on perusteeton ja kohtelee eri kokoisia kuntia perusteetta eriarvoisesti.
Ehdotus uhkaa vaikeuttaa ja jopa vaarantaa lakisääteisten tehtävien asianmukaisen hoitamisen. Vähimmäisomistusosuudesta säätämällä rikotaan toimivat palveluiden yhdessä järjestämisen rakenteet. Todettakoon, että esimerkiksi jätealan nykyisen alueellisen yhteistyön taustalla on EU- ja kansallinen jätealan sääntely, jonka vaatimusten korkean tason saavuttaminen ja vaaditut infrastruktuuri-investoinnit ovat kannustaneet alueelliseen yhteistyöhön. Ja edelleen, esimerkiksi ICT-palveluiden keskittäminen sidosyksikköön on mahdollistanut palveluiden pitkäjänteisen kehittämisen ja osaavan hankintatoimen alueellisesti.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on selvittänyt, että 10 prosentin omistusosuusvaade ei johtaisi automaattisesti siihen lopputulokseen, että sidosyksiköiltä ostamisen sijaan kunnat siirtyisivät ostamaan palveluita markkinoilta. Lopputulos markkinoilta ostamisesta on ollut oletuksena hallitusohjelmakirjauksen taustalla. Markkinoilta ostamisen sijaan kunnissa todennäköisesti järjestetään palveluita myös jatkossa sidosyksikkömuodossa, jonka lisäksi osa palveluiden järjestämisestä tullaan palauttamaan omaksi toiminnaksi. Pienemmät sidosyksiköt tai täysin omana toimintana järjestäminen nostaisi julkisen sektorin kustannuksia, ja nykyiseen nähden ostamisen määrä- ja skaalaedut menetettäisiin.
Kuntien yhteistyötä on peräänkuulutettu julkisten kustannusten sekä toiminnallisten hyötyjen saavuttamiseksi. Hankintalain 15 §:n mahdollistama sidosyksikkörakenne on tarjonnut monenlaisiin tarpeisiin ja erilaisiin maantieteellisiin ympäristöihin mukautuvan hyvin käyttökelpoisen ja toimivan rakenteen kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyölle. Kunnilla tulee jatkossakin olla erilaisia vaihtoehtoja organisoida kuntien välistä yhteistyötä eri toimialoilla.
Kunnan oikeus päättää palveluidensa järjestämisestä kuuluu perustuslain 121 §:n mukaisen kunnalliseen itsehallintoon. Perustuslain mukaisen oikeuden rajoittaminen on mahdollista ainoastaan erittäin painavista syistä. Todettakoon, että esitetylle rajaukselle ei ole ehdotetussa sääntelyssä esitetty perusteita.
Lappeenrannan kaupungin näkemyksen mukaan esityksen yleiset tavoitteet ja päämäärät ovat osittain asianmukaisia. Sen sijaan kaupungin käsityksen mukaan on kyseenalaista, saavutetaanko ehdotetuilla sääntelyn muutoksilla hallitusohjelman yleiset tavoitteet säästöistä ja kilpailun lisäämisestä.”
– Lappeenrannan kaupungin lausunto
”Sidosyksiköiden käytön rajoittaminen hankintojen toteuttamisessa asettamalla sidosyksikön omistukselle yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusosuutta koskeva vaatimus (10 prosenttia) ei edistä pienten kuntien ja kaupunkien säästöjä tai kilpailun lisäämistä. Riski hintojen nousulle ja palvelutason laskulle on todellinen, koska uudistuksen myötä kuntien sidosyksiköiden kautta saadut volyymiedut katoaisivat. Vähimmäisomistusvaatimus vaarantaa ja osin myös kokonaan lopettaa seudullisen yhteistyön palveluiden järjestämisessä. Aiemmin seutuyhteistyöhön on kannustettu volyymihyötyjen saavuttamiseksi, kuten osaamisen, neuvotteluvoiman sekä investointien keskittämiseksi. Seudullinen yhteistyö on mahdollistanut palvelut myös pienissä kunnissa sekä toiminut kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön pohjana. Esityksellä ei edistetä huoltovarmuuden ja turvallisuuden toteutumista.
Tavoitteeksi on asetettu parantaa julkisten hankintojen tehokkuutta ja kustannussäästöjä sekä turvata laadukkaat julkiset palvelut ja saavuttaa julkisten hankintojen tehostamisella merkittäviä kustannussäästöjä. Koha-Suomi Oy:n näkemyksen mukaan lakiesitys ei vastaa hallitusohjelman yleisiin tavoitteisiin, vaan se johtaa toteutuessaan monelta osin päinvastaisiin lopputuloksiin. Esitetyllä sidosyksikkösääntelyn muutoksella ei edistetä hallitusohjelmassa tavoiteltuja merkittäviä kustannussäästöjä julkisten hankintojen tehostamisella. Etenkin sidosyksiköiden omistuksen kategorinen ja tiukkalinjainen rajaus rikkoo toimivia yhteistyömalleja ja kasvattaa tutkitusti julkisen talouden kustannuksia. 10 %:n vähimmäisomistuksesta aiheutuu pakon edessä tehtävien yritysjärjestelyjen ja hätäisesti markkinapuutostilanteessa tehtyjen kilpailutusten takia erittäin merkittäviä taloudellisia tappioita.”
– Haminan kaupungin lausunto
”Olennaista olisi helpottaa hankintamenettelyä pienempien toimijoiden/hankintojen osalta ja kiinnittää huomiota siihen, että euromäärältään merkittäviin hankintoihin saataisiin riittävästi tarjoajia ja siten kilpailukykyiset hinnat riippumatta siitä onko kilpailutuksen tekijänä kunta, hyvinvointialue, inhouseyhtiö tai muu julkinen toimija.”
– Virtain kaupunki
”Esitetty tiukennus sidosyksiköiden vähimmäisomistukseen pakottaa jopa satojen toimivien sidosyksikköyhtiöiden uudelleenjärjestelyihin tai purkamiseen, mikä lisää merkittävästi kuntien ja hyvinvointialueiden työmäärää.
Keskeinen puute lainvalmistelussa on vaikutusten arviointi. Lakiesityksen vaikutukset tulee arvioida tosiallisesti, monipuolisesti ja perusteellisesti, huomioiden kuntien kiristyvä taloustilanne ja toimintaympäristöjen eriytyminen. Esitetyt muutokset ovat taloudellisesti ja käytännön tasolla merkittäviä, joten niiden vaikutusten arviointi perustuen tosiasioihin on välttämätöntä. Esitettyjen suurten muutosten vaikutuksia ei ole arvioitu riittävän perusteellisesti – etenkin kustannus- ja markkinavaikutuksia sekä huoltovarmuuden turvaamista olisi tullut selvittää syvällisemmin ennen lopullista lainvalmistelua.”
– Iisalmen kaupungin lausunto
”Jos yleisenä ongelmana on se, että pk-yritykset eivät ehdi tarjoamaan (tieto hankinnasta ei ole saavuttanut ennen tarjouspyynnön julkaisua), parempi keino olisi esimerkiksi määrätä ennakkoilmoitus velvoittavaksi tai tarjousaikoihin minimivaatimus (kansalliset) ja pidennys (EU-hankinnat).”
– Porin kaupungin lausunto
”Esitetty vaatimus sidosyksiköiden vähimmäisomistuksesta on ns. mustavalkoinen. Se ei huomioi yhtiöiden toimialaa tai toiminnan luonnetta. Sidosyksiköt ovat kunnille tapa järjestää toimintaa kustannustehokkaasti niissä tapauksissa, jolloin ei ole kannattavaa tehdä asioita itse. Sidosyksiköt ovat yhtiöitä, joita kunnat ovat yhdessä perustaneet palvelutuotannon tehostamiseksi ja investointikustannusten jakamiseksi.
Sidosyksiköitä käyttämällä tavoitteena ei ole kiertää lainsäädäntöä, vaan pyrkiä hyödyntämään laajempaa volyymia, osaamista ja prosessisäästöjä. Sidosyksiköiden kautta on mahdollista saada kaiken kokoisille kunnille mittakaavaetuja. Suuromistajat hyötyvät myös pienten omistajien tuomasta volyymista. Jos pienet omistajat jäävät yhtiöistä pois, myös suurten omistajien kustannukset nousevat.
Nykytilanteessa kunta on voinut itse päättää, mihin yhtiöihin se lähtee mukaan omistajana. Jos lainsäädännön muuttuessa tulee tilanne, että yhtiöiden omistusta joudutaan uudelleen järjestelemään, nousee esiin kysymyksiä siitä, mikä kunta joutuu luopumaan omistuksestaan ja / tai voidaanko kunta velvoittaa ostamaan lisäomistuksia. Miten määritellään sidosyksikköyhtiön osakkeelle hinta tilanteessa, jossa luopuminen on pakollista? Pitkään toimineisiin yhtiöihin on voinut kertyä varoja, joiden kerryttämiseen ovat osallistuneet kaikki omistajat. Yhtiön omistuksen uudelleenjärjestelyssä sidosyksikköyhtiö voi joutua maksamaan ulos toiminnan kehittämiseen tarkoitettuja varoja, mikä heikentää yhtiön taloudellista tilannetta sekä toiminta- ja kehittämiskykyä.
Esimerkiksi voidaan ottaa Porin kaupungin tytäryhtiö Keräämö Oy, joka on alueellinen jätehuoltoyhtiö. Omistusosuudet yhtiössä on jaettu kuntien asukaslukujen suhteessa. Porilla keskuskuntana on suurin omistusosuus. Pori toimii myös jätehuoltoviranomaisena muiden alueen kuntien puolesta. Nykyiset omistusosuudet kuvaavat sekä kuntien panostusta että jätteiden määriä. Nyt esitetyn muutoksen myötä yhtiön omistusosuuksia tulisi muuttaa, jolloin pienet kunnat joutuisivat panostamaan kokoaan suuremman osuuden yhtiöön. Porille ei myöskään ole tarkoituksenmukaista luopua enemmistöomistuksesta pienten kuntien hyväksi, koska Porin vastuulla olevien viranomaistehtävien lisäksi sen alueella on Keräämö Oy:n alueen merkittävin jätekeskus sekä vanhat kaatopaikat.”
– Porin kaupungin lausunto
”Kehyskunnat eivät näe esitettyä sääntelyä tarkoituksenmukaisena. Kehyskunnat ovat osakkaina erilaisissa sidosyksikköinä toimivissa yhtiöissä yhdessä keskuskaupunkinsa kanssa. Kaupunkiseutujen toiminnallisuuteen vahvasti perustuvien yhtiöiden purkaminen johtaisi kehyskuntien kannalta kohtuuttomiin uudelleen järjestelyihin, jotka murentavat toiminnan tavoitellut taloudelliset ja toiminnalliset hyödyt. Yhtiöt, jotka huolehtivat kuntien lakisääteisistä tehtävistä, kuten jätehuoltoyhtiöt, tulee jättää sääntelyn ulkopuolelle. Sidosyksiköiden käytön tiukempi valvonta on sinänsä hyvä, samoin se, että sidosyksikössä järjestämisen väärinkäytöksiin on puututtu. Nyt esitetty mekanismi on liian kategorinen malli, joka ei mahdollista erilaisten toimialojen, kuntien ja käytännön tilanteiden ottamista huomioon.
Kehyskuntaverkosto on 45 kunnan muodostama yhteistyö- ja vertaisverkosto. Verkostoon kuuluvat Hämeenlinnan, Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kuopion, Lahden, Oulun, Seinäjoen, Tampereen, Turun ja Porin kehyskunnat sekä Helsingin seudun kehyskunnat eli ns. Kuuma-kunnat.”
– Kehyskuntaverkoston lausunto
”Lakiesityksen ehdotettu 10 % vähimmäisomistusvaatimus ei ole tarkoituksenmukainen eikä toteuttamiskelpoinen. Esityksen vaikuttavuusarviointi sen taloudellisista ja toiminnallisista vahingoista erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille sekä hyvinvointialueille on puutteellinen, lisäksi se on ristiriidasta perustuslain 121 §:n määrittelemän kuntien itsehallinnon kanssa. Esitys asettaa kunnat eriarvoiseen asemaan niiden koon ja sijainnin perusteella, mikä vaikeuttaa erityisesti pienten ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevien kuntien tukipalvelujen järjestämistä ilman sidosyksikön tarjoamia ratkaisuja.
Esityksessä ei ole huomioitu Suomen maantieteellisiä ja toimialakohtaisia erityispiirteitä. Yleinen 10 % vähimmäisomistusvaatimus jättää huomiotta tilanteet, joissa sidosyksikön hyödyntäminen alla 10 % omistusosuudella on perusteltua ja yleisen edun mukaista. Tämä rajoitus heikentää erityisesti Suomen harvaan asuttujen alueiden mahdollisuuksia hyödyntää alueellista sidosyksikön mahdollistamaa yhteistyötä laadukkaiden, kustannustehokkaiden ja turvallisten palveluiden mahdollistamiseksi. Näillä Suomen harvaan asutuilla alueilla markkinoiden toiminta on usein rajallista, eikä kilpailu ole riittävä. Sidosyksikön vaihtoehtona omalle tuotannolle korostuu kyseisillä alueilla, joissa työvoiman ja osaajien saatavuus on heikompaa kuin Suomen kasvukeskuksissa. Lakimuutoksen taloudellisia ja palvelutason vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi. Waltti -lippujärjestelmän on elintärkeää joukkoliikenteen kehittämiselle ja sidosyksikkömalli takaa kustannustehokkuuden, palveluiden jatkuvan kehityksen ja yhteen toimivuuden.
Esitetyllä säätelyllä vaikeutetaan kuntien yhteistyötä ja yhteistä kehitystyötä sekä tuhotaan in hous yhtiöiden kuten esim. kuntien yhteisen kirjastojärjestelmää ylläpitävän yhtiön rakentamat palvelut eri kokoisille omistajakunnille. Omistusosuudet heijastelevat kuntien asukasmääriä ja asiakasvolyymejä. Myös pienen omistusosuuden omaavilla kunnilla on vastaavat palvelutarpeet kuin isommalla omistusosuudella/ asukasmäärällä olevalla kunnilla.”
– Raaseporin kaupungin lausunto
”Laajojen, pitkäjänteisten ja järjestelmäpainotteisten palvelujen kilpailuttaminen suhteellisen lyhyin määräajoin saattaa johtaa siihen, että sopimuskumppanin vaihtamisen kustannukset ja vaikutukset toimintojen sujuvuuteen voivat olla merkittäviä. Lisäksi se voi johtaa vaikeasti hallittaviin osakokonaisuuksiin ja sitä kautta kustannusten jatkuvaan kasvuun.
Kaikkien julkisten palvelujen tuottaminen ei ole yksityisille yrityksille houkuttelevaa. Yksityiset yritykset voivat valita tuottavimmat osuudet ja ’kelpaamaton’ volyymi jäisi kuntien vastuulle ilman mahdollisuuksia volyymi-/prosessihyötyihin. Mikäli on tehty laajoja ulkoistusratkaisuja, kunnalla ei välttämättä ole enää palveluihin liittyvää osaamista tai järjestelmiä.”
– Porin kaupungin lausunto
”Ehdotetulla sidosyksiköiden omistusosuuden vähimmäisvaatimuksella on vaikutuksia etenkin jätehuollon, ICT-alan, ruokahuollon ja tekstiilihuollon palveluiden järjestämiseen.
Kunnilla on erilaiset resurssit, tarpeet ja mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen. Sidosyksiköiden kautta tuotetut tai hankitut palvelut ovatkin kunnille (etenkin pienemmille) taloudellinen ja kestävä tapa järjestää palvelut yhdessä muiden kuntien kanssa. Alla tarkemmin tarkasteltu seudullisen yhteistyön osalta elinkeinopalveluja ja jätehuoltoa.
Satakunnan alueella toimii seudullinen elinkeino- ja kehitysyhtiö Prizztech Oy, joka tuottaa kunnille palveluita mm. elinkeinojen kehittämisen, aloittavien yrittäjien neuvonnan sekä kasvu- ja sijoittautumispalvelujen osalta. Yhtiö toimii myös yhteisalustana seudullisissa hankkeissa. Prizztech Oy on Porin kaupungin konserniyhtiö, jonka muita omistajia ovat lähes kaikki Satakunnan kunnat. Edellä mainittujen palveluiden hankinta muualta tai markkinoilta ei ole mahdollista. Pienen tai keskisuuren kunnan näkökulmasta myöskään toimintojen luominen kunnan omaan toimintaan ei ole tarkoituksenmukaista eikä missään nimessä yhtä tehokasta verrattuna nykyiseen yhteistyöhön pohjautuvaan malliin.
Mikäli ehdotettu sidosyksikköjen vähimmäisomistusraja vaatimus astuu voimaan, vaarantaa se osin tai vähintäänkin kaventaa kehitysyhtiön kautta tapahtuvaa yhteistä seudullista elinvoimatyötä.
Ehdotettu sidosyksiköiden omistusosuuden vähimmäisvaatimus vaikuttaa myös oleellisesti seudullisen jätehuollon järjestämiseen. Mikäli laki toteutuisi nyt esitetyssä muodossa, estää se kaupunkien ja kuntien välisen yhteistyön jätehuollossa. Jätehuollon ylikunnallinen yhteistyö on ollut perusteltua ja välttämätöntä, että lakisääteiset ympäristön- ja terveydensuojelun velvoitteet voidaan kunnissa jätehuollon osalta täyttää kustannustehokkaasti.”
– Satakuntaliiton lausunto
”Sopimukset perustuvat volyymiin. Kun volyymit tippuvat omistajien vähentyessä, kustannukset nousevat vääjäämättä. Lisäksi sopimuksissa saattaa olla määrävelvoitteita, joiden täyttymättömyydestä seurauksena on sanktioita. Yrityksiin liittyvät järjestelyt vaativat erityistä asiantuntemusta (arvonmääritykset, sopimukset) ja asiantuntijapalveluiden hankintaa, mikä lisää kustannuksia.
Seutukunnilla on tällä hetkellä useita yhteistyö- ja yhteistoimintasopimuksia asiantuntijapalveluista. Kyseisen yhteistyön ja yhteistoiminnan tarve tulee kasvamaan huomattavasti, mikäli muutos toteutuu esitetyn mukaisesti. Tarve kuormittaa ns. keskuskuntia, joiden on huomioitava tämä omassa resursoinnissaan, hankinnoissaan ja osaamisessaan.
Muutos voisi tarkoittaa sitä, että omistajaorganisaatio siirtyy käyttämään tavanomaisia kilpailutusmenettelyitä, jolloin palveluja (esim. taloushallinto, ICT) on kilpailutettava säännöllisesti. Tämän seurauksena organisaatiolla olisi jatkuva siirtymäaika meneillään. Suurempien palvelukokonaisuuksien, varsinkin tilanteissa, joissa niihin liittyy järjestelmiä ja paljon käsiteltävää dataa, jatkuva muutosmahdollisuus on todella kuormittavaa sekä hallinnollisesti että kustannusten osalta, puhumattakaan toiminnan tehokkuudesta tai kehittämisestä.”
– Porin kaupungin lausunto
”Otetaan esimerkiksi pesulapalvelut: Porin kaupungilla on pesulapalveluiden osalta edessä irtautuminen yhtiöstä sekä toiminnan turvaaminen osin omana työnä ja osin hakemalla palveluntuottaja markkinoilta, koskien varhaiskasvatuksen vuokratekstiileitä. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen tarpeisiin toimivia vuokratekstiilimarkkinoita ei ole. Tämä vaatisi enemmän volyymia ja keskitetympää jakelua. Kumpaakaan ei ole, johtuen päiväkotien tekstiilien melko vähäisestä määrästä ja vaihtoväleistä sekä toimintayksiköiden hajanaisesta sijainnista. Varhaiskasvatuksen vuokratekstiilipalvelut eivät olisi tällä alueella markkinaehtoisesti kannattavaa liiketoimintaa, koska kustannukset muodostuisivat korkeiksi. Kaupungille pesulapalveluiden sidosyksiköstä irtautuminen aiheuttaisi lisäkustannuksia, melkoisia toiminnallisia muutostarpeita sekä lisäresursointitarvetta palveluiden koordinointiin.
On koko joukko muita yhtiöitä ja toimintoja, joiden osalta toimenpiteiden suunnittelu on kesken. Muun muassa monialayhtiöön liittyvät toimenpiteet vaativat valtavasti järjestelyjä, lisäten hallinnollista työtä ja kustannuksia. Toimenpiteitä mietittäessä joudutaan aina huomioimaan myös yhtiöiden muiden osakkaiden suunnitelmat ja tahtotila.”
– Porin kaupungin lausunto
”Siirtymäaika 1,5 vuotta vaikuttaa epärealistisen lyhyeltä ajalta sopeuttaa nykytilanne uuteen esimerkiksi palvelujen ja järjestelmien osalta. Se tulee vääjäämättä aiheuttamaan sekä taloudellisesti että varsinkin toiminnallisesti negatiivisia vaikutuksia. Sopivampi siirtymäaika olisi esim. kolme (3) vuotta.”
– Porin kaupungin lausunto
”Koska ehdotetusta sidosyksikköjen 10 %:n vähimmäisomistusvaatimuksesta ei seuraa taloudellisia hyötyjä ainakaan jätehuoltosektorin ja kuntien nykyisten toimivien yhteistyömallien kuten kuntien yhteisen kirjastojärjestelmän (KOHA Suomi Oy) ja joukkoliikenteen lippu- ja maksujärjestelmäpalveluiden (Waltti Solutions Oy) osalta, jätehuoltosektori ja kuntien nykyiset toimivat ja taloudellisesti tehokkaat yhteistyömallit pitäisi jättää sidosyksiköiden vähimmäisomistusosuusvaatimuksen ulkopuolelle.”
– Oulun kaupungin lausunto
”Vaikka nyt esitetty direktiiviä tiukempi 10 %:n sidosyksikköjen vähimmäisomistusvaatimus olisi sinänsä EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mahdollinen, kansallisen tiukemman säännöksen tulisi silti olla linjassa EUT-sopimuksen keskeisten periaatteiden kuten suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteiden kanssa. Esitetty vähimmäisomistusvaatimus ei huomioi eri toimialojen, alueiden sekä erilaisten hankintayksiköiden ja sidosyksiköiden eroja, minkä vuoksi esitetty vähimmäisomistusvaatimus on ongelmallinen puhumattakaan vähimmäisomistusvaatimuksen ristiriidasta perustuslaillisen kunnalliseen itsehallinnon kanssa.
Keinona sidosyksikköjen vähimmäisomistusvaatimus ei Oulun kaupungin mielestä toteuta hallitusohjelman ja työryhmän tavoitteita säästöjen syntymisestä, koska ehdotus ei mahdollista perusteltuja ja oikeasuhtaisia poikkeuksia niihin tilanteisiin, joissa sidosyksikköjen toiminta ei vääristä kilpailua tai, joissa painava julkinen intressi vaarantuu esimerkiksi kuntayhtiöitä omistavien kuntien välisten toimivien yhteistyömallien loppumisen myötä.
Poikkeuksettoman vähimmäisomistusvaatimuksen kustannus julkiselle sektorille tulee olemaan korkea ja jää hankintayksiköiden kannettavaksi jo ennestään haastavassa julkisen sektorin taloustilanteessa. 10 %:n vähimmäisomistusvaatimus aiheuttaisi kunnille merkittäviä taloudellisia menetyksiä esimerkiksi kuntayhtiöiden yhteisten infrainvestointien uudelleenjärjestelyiden ja markkinapuutostilanteessa tehtyjen kilpailutusten myötä koko Suomen kilpailuttaessa samoja palveluita yhtä aikaa
Lisäksi Oulun kaupunki ehdottaa, että hankintalain kansallisia kynnysarvoja tarkistettaisiin esim. elinkustannus- tai muun soveltuvan indeksin perusteella. Yleisen kustannustason nousun tulisi näkyä myös hankintalain mukaisissa kansallisissa kynnysarvoissa tarjoten enemmän liikkumavaraa ja joustavia kilpailuttamisen menettelytapoja.
Lisäksi Oulun kaupunki haluaa tuoda esille, että lakiehdotuksen taustalle on tehtävä parempaa vaikutustenarviointia eri näkökulmista.”
– Oulun kaupungin lausunto
”Entistä selvempää tulee olla yhteinen vastuu julkisten varojen käytöstä.
Esityksessä esitetyt keinot eivät kuitenkaan pääosin tue näiden tavoitteiden saavuttamista ja voivat osittain johtaa päinvastaiseen lopputulokseen. Kilpailu todennäköisesti lisääntyy, mutta kilpailun lisääntyminen ei suoraan tuota kustannustehokkuutta ja laatua. Kokemuksen kautta on nähty, että markkinatoimijoilla on ollut haasteita vaaditun palvelun täyttämiseksi kuntasektorin vaatimuksia vastaaviksi ja tämä on omiaan aiheuttamaan tilanteita, joissa palvelun tuottaminen johtaa kustannusten nousuun lisälaskutuksen muodossa ja palvelun tuottamiseen tarvitaan tilaajaorganisaation ohjaavaa resurssia.
Hankintayksiköille tulee jättää riittävästi harkintavaltaa toteuttaa hankinnat markkinatilanteeseen ja omiin tarpeisiinsa sopivalla tavalla sen sijaan, että sääntelyä kiristetään. Vaasan kaupunki katsoo, että esityksen vaikutuksia ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella ja laajuudella, jotta kaikki mahdolliset hallinnolliset ja taloudelliset haittavaikutukset olisi tunnistettu.
Kunnat ovat in house -yhtiöiden omistajina pystyneet käyttämään ohjausvaikutusta in house -yhtiöiden toimintaan ja kustannustasoon. Kunnan luopuessa in house -muotoisesta palvelutuotannosta, menetetään samalla edellä mainittu ohjausvaikutus ja silloin toimitaan pitkälle markkinoiden ja valitun palveluntuottajan ehdoilla. Kriittisten palveluiden kuten esim. ICT palveluiden ja järjestelmäpainotteisten palveluiden osalta, on tehty paljon ja pitkäjänteisesti yhteistä kehittämistyötä, jonka myötä kunnat ovat yhdessä omistajina pystyneet ohjamaan In house -yhtiön palvelua omaa tarvettaan / kuntasektorin tarvetta vastaavaksi. Mikäli nykyisiä in house -järjestelyitä puretaan, menetetään saavutettu kehittämistyö ja työ täytyy aloittaa uudelleen kilpailutuksen myötä valikoituneen toimijan kanssa. Takeita ei ole, että yksityinen toimija räätälöi palveluaan kunnan toiminnan ja tarpeen pohjalta, etenkin jos palveluntarjoajien myötä markkinat hajaantuvat – volyymiedut menetetään. Kunnat menettävät samalla myös sen hyödyn, jota ovat yhteisissä monta kuntaa koskevissa kehittämishankkeissa saavuttaneet. Jatkossa kunnat ovat enemmän itsenäisessä vastuussa kehittämistyöstä ja kuntien välinen synergia menetetään.”
– Vaasan kaupungin lausunto
”Ehdotettu muutos aiheuttaisi merkittäviä ja peruuttamattomia taloudellisia ja toiminnallisia vahinkoja, erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille, jotka menettäisivät sidosyksiköiden tarjoamat alueellisen yhteistyön ja tehokkuuden hyödyt.”
–Mikkelin kaupungin lausunto
”Toteutuessaan esitys aiheuttaisi julkiselle sektorille merkittäviä lisäkustannuksia mm. uudelleen kilpailuttamisina, irtaantumisina, käyttöönottoina, uudelleenjärjestelyinä ja osiin jaettavien hankintojen kilpailutusten kautta syntyvinä päällekkäisinä toimintoina.
Vähimmäisomistusosuuden asettaminen sidosyksiköiden hyödyntämiselle on haitallinen muutos lain tavoitteisiin nähden. Sidosyksiköitä on perustettu julkiselle sektorille sen vuoksi, että ne ovat kustannustehokkaampia kuin oma tuotanto.”
– Satakuntaliiton lsausunto
