Suunniteltu hankintalain muutos herättää huolta erityisesti harvaan asutuilla alueilla, missä sidosyksiköiden käyttö ja kuntien välinen yhteistyö ovat avainasemassa alueellisten palveluiden ja elinvoiman turvaamisessa. Paikalliset pk-yritykset menettävät inhouse-yhtiöille tekemänsä alihankinnat ja markkinat keskittyvät suurille yrityksille, joka tarkoittaa menetettyjä veroeuroja, palvelujen heikkenemistä ja lisääntyvää työttömyyttä.
Lainmuutos, joka esittää vähimmäisomistusosuuden nostamista 10 prosenttiin sidosyksiköiden osalta, saattaa heikentää merkittävästi pienempien kuntien ja alueiden mahdollisuuksia ylläpitää palveluja ja elinkeinoelämää. Useat kunnalliset ja alueelliset tahot ovat ilmaisseet huolensa, että lakimuutos johtaa palvelujen pirstaloitumiseen, lisää kustannuksia ja vaikeuttaa alueellista yhteistyötä.
Aluetalouksien vaarantumisesta vastuullisten tahojen huolenaiheet:
- 1. Kuntien ja sidosyksiköiden välisen yhteistyön heikentyminen
Pienten kuntien, kuten Rantasalmen ja Vetelin, mukaan sidosyksiköiden vähimmäisomistusvaatimuksen täyttämisen myötä kunnat menettäisivät mahdollisuuden keskittää ja järkevöittää alueellista yhteistyötä, mikä heikentäisi palvelujen saatavuutta ja lisäisi kustannuksia. Alueellinen yhteistyö on erityisen tärkeää pienille kunnille, joilla ei ole resursseja järjestää palveluja itsenäisesti. - 2. Palvelujen kalleus ja väheneminen pienillä alueilla
Useat lausunnot, kuten Pirkanmaan Jätehuollon ja Heinolan kaupungin, ovat varoittaneet, että lainsäädännön muutos voi johtaa palvelujen hintojen nousuun ja vähentää tarjontaa pienillä alueilla. Esimerkiksi jätehuollon ja kaukolämmön palvelujen hinnat saattavat nousta merkittävästi, mikä rasittaisi kotitalouksia ja vähentäisi alueen elinvoimaisuutta. - 3. Työpaikkojen ja osaamisen väheneminen
Kymmenen prosentin minimiomistusvaatimuksen arvioidaan johtavan työpaikkojen vähenemiseen ja osaajapulan pahenemiseen erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Sidosyksiköiden purkaminen ja palvelujen siirtäminen markkinoille voivat johtaa työpaikkojen menetyksiin ja pienentää alueellista osaamista, mikä puolestaan heikentäisi alueen talouden kestävyyttä ja kehitystä. - 4. Markkinahäiriöiden vaikutukset
Harvaanasutuilla alueilla markkinat eivät toimi yhtä hyvin kuin suurilla alueilla, mikä tekee alueellisten ja pienempien palveluntarjoajien kilpailuttamisesta haastavaa. Kunnat, kuten Ristijärvi ja Kinnula, ovat huolissaan siitä, että kilpailutukset eivät houkuttele tarpeeksi tarjoajia, erityisesti paikallisia yrityksiä, mikä voi johtaa korkeampiin hintoihin ja huonompaan palveluun. - 4. Sidosyksiköiden rooli alueellisten liiketoimintamahdollisuuksien tukemisessa
Esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuolto ja Tampereen kaupunki ovat tuoneet esiin, että sidosyksiköiden avulla on mahdollista tukea alueellisia vihreitä siirtymiä, kuten kiertotaloutta. Hankintalain esitetty muutos voisi estää alueellisten liiketoimintamahdollisuuksien syntymisen ja häiritä investointeja vihreän siirtymän alalla, mikä vaikuttaisi negatiivisesti koko alueen talouskasvuun. - 6. Kuntien talous ja alueelliset elinkeinot
Kuntayhtymien elinkeinopoliittinen rooli on keskeinen alueellisten elinkeinotoimintojen tukemisessa. Saimaan Tukipalvelut ja Tampereen kaupunki ovat varoittaneet, että lainsäädännön muutokset voivat heikentää alueellisten elinkeinoyhtiöiden mahdollisuuksia toimia tehokkaasti ja kilpailla markkinoilla. Tämä voi johtaa siihen, että alueelliset yritykset menettävät kilpailuetunsa ja joutuvat kohtaamaan suuryritysten voiman markkinoilla. - 7. Paikalliset pk-yritykset menettävät asiakkaita
Maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseutualueilla -verkosto (TUUMA27-verkosto) sekä Joki ICT Oy ovat nostaneet esiin, että laki ei tuo etuja paikallisille PK-yrityksille. Esitetyn lain myötä pienet ja keskikokoiset yritykset eivät pääse mukaan kilpailutuksiin, ja kilpailutus jää suurten kansainvälisten yritysten voitoksi, jolloin alueellinen talous ja elinvoima kärsivät. Tällöin jäävät esimerkiksi viennin kannalta elintärkeät referenssiasiakkuudet pk-yrityksiltä saamatta. Näin jäävät myös vientieurot tuloutumatta Suomeen – ja aluetalouksiin. - 8. Ruokahuollon ja elintarviketuotannon heikentyminen
MTK-Satakunnan mukaan julkiset ruokahankinnat ovat keskeisiä huoltovarmuuden ja aluetalouden kannalta. Jos sidosyksiköiden omistusvaatimus nostetaan, se saattaa vaikeuttaa alueellisten ja pienempien yritysten osallistumista ruokahuollon tarjoamiseen, mikä nostaisi hintoja ja heikentäisi alueellista ruokahuollon huoltovarmuutta.
Suunniteltu hankintalaki herättää huolta erityisesti alueellisten talouksien ja pienempien kuntien elinvoimasta. Sidosyksiköiden toiminnan rajoittaminen ja omistusosuuden nostaminen voi johtaa palvelujen kalliimmaksi ja harvemmin saataviksi tulemisessa, vaikeuttaa alueellista yhteistyötä ja heikentää alueellisten pk-yritysten kilpailukykyä. Alueellisten liiketoimintamahdollisuuksien tukeminen ja yhteiskunnallisesti kestävän kehityksen edistäminen vaativat muutoksen vaikutusten huolellista arviointia, erityisesti sidosyksiköiden roolin ja paikallisen elinkeinoelämän turvaamiseksi.
Suoria sitaatteja hankintalakiehdotusta kommentoivista lausunnoista:
”On varsin epätodennäköistä, että tavoitteena oleva pienten yritysten toimiminen hyvinvointialueen palveluntuottajina tulisi toteutumaan, koska hyvinvointialueen volyymit ovat kyseessä olevilla toimialoilla varsin merkittäviä. Tämä vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi em. pienyritysten käyttämisen palveluntuottajina, koska suuret volyymit edellyttävät toimintavarmuutta ja investointikykyä.”
– Satakunnan hyvinvointialueen lausunto
”Osalla hankinnoista on aluetaloudellista merkitystä, jonka kunnat ovat ymmärtäneet omassa toiminnassaan nykyisen voimassa olevan lainsäädännöllinen mukaan.”
– Rantasalmen kunnan lausunto
”Jätehuollon ja näkökulmasta ehdotus vaikuttaa toteutuessaan negatiivisesti kunnille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseen. Esitysluonnoksessa tulisi tarkastella, onko lainsäädäntöä tarkoituksenmukaista muuttaa tavalla, joka
– vaikeuttaa merkittävästi kiistatta tuloksellista alueellista yhteistyötä kuntien lakisääteisten tehtävien hoitamisessa,
– vähentää alueellisen yhteistyön kautta toteutettujen julkisten hankintojen vaikuttavuutta ja yhteistyön kautta toteutettujen hankintojen kustannustehokkuutta,
– vaikeuttaa kansallisesti velvoittavien kierrätystavoitteiden saavuttamista pirstaloimalla kuntien välistä yhteistyötä yhdyskuntajätevirtojen kierrätykseen ohjaamisessa,
– asettaa esteitä kansallisesti merkittäville vihreää siirtymää toteuttaville liiketoiminta-avauksille.
Esityksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tuleekin kiinnittää huomiota muutoksen laajamittaisiin vaikutusketjuihin toimialoittain. Tämä arviointi puuttuu esityksestä kokonaan.
Alla on kuvattuna pirkanmaalainen esimerkki esitetyn muutoksen laajamittaisesta vaikutusketjusta kiertotalouteen ja aluetalouteen:
Kuntien jätehuolto on merkittävä tekijä yhteiskunnallisessa siirtymässä kiertotalouteen. Pirkanmaan Jätehuollon kautta yhtiön omistajakunnat ja lähes puoli miljoonaa pirkanmaalaista toteuttavat kiertotalouden läpimurtoa yhdyskuntajätteiden kierrätettävyyden mahdollistavan erilliskeräyksen kautta: materiaalikierrätys edellyttää lajiteltua jätettä. Kiertotalouden toteutus alkaakin arjessa kotien keittiöissä ja kuntien hallinto- ja palvelutoiminnassa tapahtuvana syntypaikkalajitteluna.
Me Pirkanmaan Jätehuollossa neuvomme kuntia ja kotitalouksia jätteen vähentämisessä ja käytännön lajittelutyössä. Yhteiskunnallisesti merkittävän tehtävämme ydintä on se, että kodeissa ja kunnissa tapahtuvan lajittelutyön jälkeen huolehdimme kiertotalouden seuraavasta askeleesta asiakkaidemme puolesta markkinoita ja julkisia hankintoja hyödyntäen:
– Optimoimme yhdessä kuljetusyrittäjien kanssa kuntien ja kotitalouksien kiertotaloustyön hiilidioksidipäästöjä säästävällä logistiikalla.
– Kierrätämme markkinoilta julkisina hankintoina kilpailutetuilla tekniikoilla erilliskerätystä biojätteestä kotimaisia ravinteita pelloille sekä biokaasua liikenteen ja teollisuuden käyttöön.
– Mahdollistamme yhteistyössä tuottajayhteisöjen kanssa erilliskerättyjen pakkausjätteiden sujuvan ja kustannustehokkaan logistiikan kotipihoilta kierrätykseen julkisia hankintoja hyödyntäen.
Onkin perusteltua ja tarkoituksenmukaista kysyä, mikä on sidosyksikkösääntelyyn esitetyn vähimmäisomistusosuuden toteutuksen hinta kotitalouksille, kunnille, aluetaloudelle, kiertotaloudelle, ympäristölle ja uusille markkinavetoisille liiketoimintamahdollisuuksille? Niin ikään on perusteltua ja tarkoituksenmukaista kysyä, miten esitetty sidosyksikkösääntelyn muutos palvelee yhteiskunnan etua, kun tehokkaasti ja ympäristöä säästäen tuotetun, yleistä etua toteuttavan välttämättömyyspalvelun toimintaedellytykset pirstaloidaan?
Esityksellä ollaan monimutkaistamaissa EU-oikeuskäytännössä muodostunutta ja EU-direktiiviin kodifioitua sidosyksiköiden käytön sääntelyä kansallisesti varsin merkittävästi. Kokonaisuuden toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa tulisikin Pirkanmaan Jätehuollon näkemyksen mukaan huomioida myös se, ettei jäsenvaltioilla ole hankintadirektiivin toimeenpanossa rajoittamatonta vapautta päättää parhaana pitämästään tavasta, sillä noudatettavaksi tulevat EUT-sopimuksen perustavanlaatuiset säännöt sekä niistä johtuvat periaatteet, joihin lukeutuvat muiden ohella syrjintäkielto ja suhteellisuusperiaate. Pirkanmaan Jätehuolto katsoo, ettei näitä näkökulmia ole arvioitu valmistelussa riittävällä tarkkuudella.”
– Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n lausunto
”Huutava osaajapula: Harvaanasuttujen alueiden pienillä ja keskisuurilla kunnilla on vain harvoissa tapauksissa tietohallinto-osaajia. Myös hankintaosaamista on hyvin rajallisesti. Jo aiemmin todettiin, että yhteistyö on ainoa keino turvata kriittiset palvelut. Tämä on mahdollistunut paitsi alueellisen sidosyksikön hyödyntämisen, myös sitä kautta tiivistyneen kuntayhteistyön kautta. Samalla on pystytty turvaamaan alueelle työpaikkoja, jolloin eurot ovat kohdistuneet aluetalouteen.
Mikäli palataan jo aiemmin toimimattomaksi todettuun sirpaleiseen malliin, joutuvat erityisesti pienet kunnat mahdottomaan tilanteeseen. Kun itsellä tai naapurillakaan ei ole osaamista, joutuvat johtavat viranhaltijat käymään markkinavuoropuhelun, kilpailuttamaan, vastaamaan sopimushallinnasta ja toimimaan jopa projektipäällikkönä toimittajan vastinparina. Sirpaleinen malli on myös erittäin haastava sopimus- ja palveluhallinnan kannalta. Kun kokonaispalvelusta vastaavaa tahoa ei ole, keneen otetaan yhteys ongelmatilanteessa? Etenkin, kun loppukäyttäjä ei osaa analysoida, johtuuko ongelma työasemasta, tietoliikenneverkosta, sovelluksesta vai jostain muusta. Nämä tilanteet kuormittavat merkittävästi myös toimittajien palvelukanavia.
Markkinat ovat harvaanasutuilla alueilla toimimattomat. Isot toimittajat keskittävät resurssinsa suuremman kokoluokan asiakkuuksiin ja kilpailutuksiin. Kunnissa tai alueellisesti on tyypillisesti vain pieniä yrityksiä, jotka voivat toimittaa tietyn hyvin kapean osa-alueen palvelun. Kuka sovittaa nämä yhteen organisaation tarpeita vastaaviksi?
”Osaaja- ja rahapulassa ensimmäinen keino on leikata jatkuvista palveluista sekä jäädyttää digikehityshankkeet. Eli juuri ne toiminnot, joiden avulla pitäisi kehittää toimintaa ja palveluja sekä varautua tulevaisuuden haasteisiin, esimerkkinä suurten ikäluokkien eläköityminen.”
– Joki ICT Oy:n lausunto
”Vähimmäisomistuksen määrittäminen voi johtaa tilanteeseen, jossa merkittäviä palvelukokonaisuuksia tuotetaan ulkomaalaisomisteisten yritysten toimesta. Vaikuttavuusarviointi siitä, mikä osuus verovaroin toteutettujen palveluiden kustannuksista siirtyisi hankintalain uudistuksessa kansan- ja aluetalouden ulkopuolelle kansainvälisille pääomasijoittajille maksettuina osinkoina. KKV:n selvityksessä on mm. noussut esiin eläinlääkäripalveluiden merkittävä kustannuskasvu ja kehitys, jossa pieniä paikallisia toimijoita ostetaan suuryritysten toimesta portaittain, jolloin palvelun tarjoajien määrä vähenee.
– Saimaan Tukipalvelut Oy:n lausunto
”Osakkeen hinnanmuodostus edellyttää neuvotteluja ja molempien osapuolien suostumusta hinnanmäärittelyyn. Mikäli omistusjärjestelyt eivät onnistu, heikentää tämän kuntien elinkeinopalveluiden toimintakykyä ja aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät. Tämä heikentää myös paikallisten yritysten toimintaa ja kilpailukykyä. Jätehuollossa joudutaan epätarkoituksenmukaisiin omistusjärjestelyihin. Omistusjärjestelyt vaativat omistajien välisiä neuvotteluja. Asiakasmaksut kasvavat ja yhtiön kannattavuus voi heikentyä, jos yhtiön liiketoiminnan koko omistusosuusvaatimuksen vuoksi pienenee ja skaalausedut menetetään. Esitetty lakimuutos siten estäisi Heinolan kaupungin palveluhankinnan jatkamisen mm. Tiera Oy:ltä, Provincia Oy:ltä, Salpakierto Oy:ltä (jätehuolto), Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:ltä ja Lahden Seutu -Lahti Region Oy:ltä. Välittömiä toimenpiteitä ja kustannuksia aiheutuu erityisesti kunnallisen palvelun tuottamiseen hankittujen ICT järjestelmien kilpailuttamisesta. Hankintayksikön tulee lisätä hankintaresursseja kilpailuttamiseen ja sopimusvalvontaan. Järjestelmiin on tehty käyttöönotto- ja kehityspanostuksia, joita ei voida mahdollisesti enää hyödyntää. ”
– Heinolan kaupungin lausunto
”Pirkanmaan Jätehuollon arvioiden mukaan sääntelyn muutos voisi pahimmillaan puolittaa Pirkanmaan Jätehuollon ja Tampereen Energia Oy:n yhdessä omistamassa Tammervoimassa käsiteltävän jätteen määrän kiinteiden kustannusten säilyessä ennallaan. Tämä tarkoittaisi jäteastian tyhjennyshintaan noin 37 %:n korotusta ja kaukolämmön asiakashintoihin noin 8 miljoonan euron vuosittaista lisäkustannusta. Esitetyn muutoksen kokonaisvaikutusta konkretisoi jätelain 78 §:ssä säädetyn jätehuollon kustannusten kattamisen näkökulma huomioiden se, että Pirkanmaan Jätehuollon esitetyn muutoksen toimeenpanon jälkeen jäljelle jäävän toiminta-alueen jätelain mukaista jätemaksukertymää pitäisi nostaa 21,9 milj. euroa vuodessa. Mikäli jätehuollon ja kaukolämmön välttämättömyyspalveluihin kohdistuva 30 miljoonan euron potti on vuosittain poissa muusta kotitalouksien ostovoimasta ja kulutuksesta, on sillä aluetaloudellisestikin merkittäviä vaikutuksia. Kuten edellä on esitetty, olisi Tammervoiman tuotannon puolittumisella vaikutusta myös valtakunnallisesti merkittävän vetytalouden investoinnin toteutumisen edellytyksiin, mikä ei liene esitetyn muutoksen tavoiteltu vaikutus.”
– Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n lausunto
”Kunnat ja kuntayhtymät ovat alun perin keskittäneet ICT-palvelutoiminnan ja sen kehittämisen alueellisesti toimivaan sidosyksikköön saadakseen toimintaansa varmuutta ja jatkuvuutta sekä kustannustehokkuutta. Tämä on todistettavasti toteutunut, samalla on pystytty turvaamaan palvelut ja työpaikat alueella samalla aluetaloutta vahvistaen.”
Yhteistyön ulkopuolelle jäävien pienten kuntien ICT-infran ja perustietotekniikan palveluiden tuottamiseen rakennetun tietoliikenne-, konesali- ja päätelaiteinfrastruktuurin sekä palvelu- ja prosessirakenteiden purkaminen, komponenttien uudelleen kilpailuttaminen, infrastruktuurin uudelleen rakentaminen ja yhteensovittaminen maksaisi yhteistyön ulkopuolelle jääville 21 pienelle kunnalle tulisi maksamaan arviolta yli 10 miljoonaa euroa. Lisäksi palveluiden jatkuvat kustannukset kasvaisivat noin 20–30 prosenttia. ”
”Emme tunnista esitetyssä muutoksessa lainkaan taloudellisia tai muita hyötyjä. Sidosyksiköiden vähimmäisomistusvaade aiheuttaa merkittäviä ja peruuttamattomia taloudellisia ja toiminnallisia vahinkoja erityisesti yhteistyön ulkopuolelle jääville pienille kunnille.
Emme tunnista muutoksesta myöskään positiivisia vaikutuksia paikallisille tai alueellisille Pk-yrityksille. Niillä on sama tilanne kuin ennen muutosta eli ne eivät joko omaa riittävää resurssia Hilman aktiiviseen läpikäyntiin ja tarjouskilpailuihin osallistumiseksi, tai ne eivät kokonsa vuoksi täytä kilpailutuksessa asetettuja volyymirajoja. Kilpailutusten voitot korjaavat kansalliset tai ulkomaisessa omistuksessa olevat isot toimittajat eikä euroakaan ohjaudu aluetalouteen.
Ainoa järkevä tapa vauhdittaa Pk-yritysten kasvua olisi nostaa hankintakynnys EU-direktiivin mahdollistamaan 221 000 euroon. Se ketteröittäisi kehittämistä, pilotointia ja palvelutuotantoa mahdollistaen paikalliset ja alueelliset palveluinnovaatiot. Nykyisellä lakiesityksellä luodaan vain teknisiä ja teennäisiä lisärajoitteita, jotka hankaloittavat myös tarjoajien toimintaa.”
– Joki ICT Oy:n lausunto
”Siirtymäajat ovat riittämättömät. Tarvitaan useiden vuosien siirtymäaika, jotta palvelut voidaan turvata ja hakea uusia toiminnallisesti ja aluetaloudellisesti kestäviä ratkaisuja. Jo nykyisten yhtiöiden kanssa tehtävät ratkaisut vaativat aikaa. Omaisuus, henkilöstö, uusi tuotantotapa ja päätöksentekoprosessi kunnassa vie aikaa. Nyt esitetyssä ajassa ei ehditä välttämättä saamaan edes lainvoimaisia päätöksiä puhumattakaan niiden täytäntöönpanosta. Lakimuutos ei saa johtaa siihen, että kiireessä joudutaan tekemään epätarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja palvelut menevät maantieteellisesti kauemmaksi käyttäjistä.”
– Vetelin kunnan lausunto
”Mikäli lainsäädäntö ei mahdollistaisi useiden kuntien omistamia elinkeinoyhtiöitä, joissa omistusosuus voi olla seudun kunnan asukasmäärää vastaava, elinkeinoyhtiöt hajaantuvat menetetään yrityksille asiakaslähtöinen talousaluetasoinen rakenne.”
– Tampereen kaupungin lausunto
”Elinkeinopoliittiset in-house yhtiöt ovat tärkeitä myös järjestettäessä kuntien välistä maankäyttö- ja elinkeinopoliittista yhteistyötä, joka on avainasemassa hallituksen puhtaan siirtymän tavoitteiden sekä teollisuuspoliittisen strategian toteuttamiseen. Seudullinen yhteistyö esimerkiksi energiateollisten investointien houkuttelussa on välttämättömyys, sillä usein tarvittavat tontit, infra ja osaajat sijaitsevat talousalueen sisällä eri kunnissa. Mikäli lainsäädäntö ei mahdollistaisi useiden kuntien omistamia elinkeinoyhtiöitä, joissa omistusosuus voi olla seudun kunnan asukasmäärää vastaava, elinkeinoyhtiöt hajaantuvat menetetään yrityksille asiakaslähtöinen talousaluetasoinen rakenne.”
– Tampereen kaupungin lausunto
”Suomalainen ruoantuotanto on huoltovarmuuden ja aluetaloudellisen elinvoiman kannalta keskeinen tekijä. Julkisten elintarvikehankintojen merkitys on huomattava. Vuosittain julkinen sektori valmistaa n. 380 miljoonaa ateriaa (2023, Ruokatieto) ja ruokahankintojen arvo on 350 miljoonaa euroa vuodessa. Näiden eurojen arvonlisä jää Suomeen vain, jos ruoka sekä tuotetaan, jalostetaan että valmistetaan kotimaassa.”
– MTK-Satakunnan lausunto
”Pienten ja keskisuurten yritysten maaseudun elinvoimaa ylläpitävät palvelut ovat keskeisessä roolissa aluetaloudellisten vaikutusten kohdistumisessa sekä välillisesti että suorien vaikutusten kautta muun muassa verovarojen ja työpaikkojen näkökulmista. Elintarvikesektorin kohdalla innovatiivisten ratkaisujen vaikutus aluetaloudelliseen merkitykseen on mietinnössä huomioitu, mutta tähän tulee kiinnittää huomiota myös muilla toimialoilla. Aluetaloudellinen näkökulma olisi hyvä tuoda esiin mietinnön taloudellisten vaikutusten kokonaisuudessa esiin. ”
– Maaseutupolitiikan Työn ja yrittäjyyden uudet mahdollisuudet maaseutualueilla -verkoston (TUUMA27-verkosto) lausunto
”Esityksen mukaiset toimet heikentävät pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia entisestään ja lisäävät erittäin runsaasti kuntien, hyvinvointialueiden sekä muiden hankintayksiköiden jatkuvaa hallinnollista taakkaa. Tämän lisäksi ne tuhoavat nykyisten, erittäin kustannustehokkaasti ja laadukkaasti toimivien sidosyksiköiden toiminnan edellytykset ja johtavat jopa lyhyellä aikavälillä siihen, että suuret, ulkomaisten pääomasijoittajien omistamat yhtiöt jakavat jäljellä olevat kansalliset markkinat.
Mikäli tämän lakiesityksen mukaisesti sidosyksikköjen omistus rajataan 10 prosenttiin per osakas, edellä mainittu kehityskulku jatkuu, ja in-house-yhtiöiden tuottamat ruokapalvelut, jätehuolto, logistiikka ja pientarvikehankinnat (hoitotarvikkeet, toimistotarvikkeet), laboratoriopalvelut, työterveyshuolto, tilitoimistot, ICT-palvelut, pesulapalvelut, laitoshuolto ja hankintapalvelut tulevat jatkossa olemaan ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tuottamaa palvelua ja varmasti hinnaltaan huomattavasti sidosyksikköjen tuottamia palveluja huomattavasti kalliimpia. Jo nopea hintavertailu esimerkiksi työterveyshuoltopalveluissa osoittaa, että yksityinen työterveyshuolto on 30–40 prosenttia kalliimpaa kuin sidosyksikön tuottama.”
– Järviseudun Työterveys Oy:n lausunto
