Kansallinen kybertuvan vaarantuu. Jätehuolto vaarantuu. Ruokahuolto vaarantuu. Kriisitilanteissa myös sotilaita palvelevien sairaaloiden perustoiminnot vaarantuvat. Jos hankintalaki tulee voimaan ehdotetussa muodossaan, jossa sidostyksiköiden vähimmäisomistus on 10 prosenttia, Suomen huoltovarmuus vaarantuu. Tästä varoittavat muiden muassa Valtiovarainminiteriö, Valtioneuvoston kanslia, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö sekä Puolustusministeriö.
Erityisesti kriittisten palveluiden, kuten vesihuollon, jätehuollon ja ruokahuollon järjestäminen saattaa heikentyä merkittävästi, mikä vaarantaa yhteiskunnan toimivuuden poikkeusoloissa. Erityisesti sidosyksiköiden käyttöä koskevat muutokset ja vähimmäisomistusvaatimus asettavat monille kunnille mahdottomaksi turvata elintärkeitä palveluja ja varautumista kriiseihin.
Esimerkiksi Suomessa ei ole erillisiä sairaaloita Suomen armeijan sotilaille ja NATO-joukoille. Niinpä sairaaloiden tekstiilien pesu on strategisesti merkittävä asia. Tällä hetkellä sairaaloilla on omia pesuloita. Niiden työntekijöiden on oltava luotettavia ja turvallisia. Mikäli sairaala ei saa kolmeen päivään aseptisia sairaalatekstiilejä, on sairaala suljettava.
Huoltovarmuuden vaarantumisesta vastuullisten tahojen huolenaiheet:
- 1. Sidosyksiköiden merkitys kriittisissä palveluissa
Useat kunnat, kuten Etelä-Savon Rantasalmi ja Mänttä-Vilppula, ovat korostaneet, että sidosyksiköt ovat keskeisiä huoltovarmuuden kannalta, erityisesti silloin, kun markkinahäiriöt estävät yksityisten palveluntarjoajien toiminnan. Ilman sidosyksiköitä kunnilla ei ole varmuutta siitä, että ne pystyvät tarjoamaan lakisääteiset palvelut, kuten vesihuollon, jätehuollon ja ruokahuollon, poikkeusoloissa. - 2. Vähemmän joustoa poikkeustilanteissa
Erityisesti pienemmillä kunnilla ei ole tarpeeksi resursseja tai osaamista tuottaa kriittisiä palveluja itsenäisesti. Kuntien omistamat sidosyksiköt tarjoavat joustavuutta ja pitkäjänteisyyttä palveluissa, jotka on turvattava kaikissa olosuhteissa. Ristijärven ja Lapuan kunnissa on huoli siitä, että lain muutos vaikeuttaa palveluiden tuottamista silloin, kun yksityiset markkinat eivät ole saatavilla. - 3. Huoltovarmuuden ja varautumisen heikentyminen
Monilla kunnilla on pelko, että lain voimaantulo heikentää varautumista ja turvallisuutta. Esimerkiksi Siuntion ja Turun kaupungit ovat todenneet, että kriittisten infrastruktuurien, kuten jätehuollon ja ICT-palveluiden, huoltovarmuus vaarantuu, jos sidosyksiköitä rajoitetaan liikaa. Järjestelmä voi pirstoutua, jolloin pienemmät ja syrjäseutujen alueet jäävät ilman palveluja, joita ei voida enää järjestää markkinaehtoisesti. - 4. Markkinaehtoisten palveluiden saatavuus ja riskit
Useat lausunnot, kuten Isojoen ja Multian kunnista, varoittavat markkinaehtoisten palveluntarjoajien saatavuuden vaihtelevan alueittain. Suuremmat ruokahuoltotoimijat eivät pysty kilpailuttamaan palveluja paikallisesti, mikä nostaa kustannuksia ja heikentää varautumista. Markkinaehtoisilla toimijoilla ei myöskään ole samankaltaisia vastuita kuin julkisilla toimijoilla, mikä voi aiheuttaa ongelmia, kun tarvitaan toimintakykyä poikkeusoloissa. - 5. Sidosyksiköiden poikkeusmahdollisuudet
Erityisesti SAK ja JHL ovat korostaneet, että yhteiskunnan kriittisten toimintojen osalta tarvitaan poikkeussäännöksiä. Jos sidosyksiköiden käyttöä ei voida soveltaa esimerkiksi energia-, ruokahuolto- ja kyberturvapalveluissa, riskit huoltovarmuuden kannalta kasvavat. Pienten ja keskikokoisten kuntien vaikeudet kilpailuttaa kriittisiä palveluja yksityisillä markkinoilla tekevät varautumisen todella hankalaksi. - 6. Kriittisten palveluiden jatkuvuus
Pienemmillä kunnilla ei ole mahdollisuutta hankkia samoja asiantuntijapalveluja, joita suuremmilla kunnilla ja hyvinvointialueilla on tarjota. Rantasalmi ja Laitila ovat tuoneet esiin, että palvelujen siirtäminen markkinaehtoisten toimijoiden käsiin heikentäisi huoltovarmuutta ja kriittisten infrastruktuurien, kuten jäte- ja vesihuollon, ylläpitämistä. - 7. Taloushallinnon ja muiden tukipalvelujen riskit
Kunnat ovat erityisesti huolissaan siitä, että taloushallinnon ja muiden tukipalvelujen ulkoistaminen ja kilpailuttaminen lisäävät riskejä ja aiheuttavat epävarmuutta. Kinnulan ja Tuusniemen kunnissa on todettu, että markkinoilla ei välttämättä ole tarjolla palveluja, jotka soveltuvat paikallisiin tarpeisiin. Tämä voi johtaa siihen, että kriittisten toimintojen, kuten tilinpäätöksien tai raporttien, valmistelu viivästyy ja vaarantaa lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen. - 8. Kriittisten toimintojen pilkkominen
Jotkut lausunnot, kuten Iisalmen kaupungilta, varoittavat, että esityksen myötä sidosyksiköiden toiminnot pilkkoutuvat lyhyemmille sopimuskausille ja pienemmille toimijoille, jotka eivät välttämättä pysty investoimaan huoltovarmuustoimiin. Tämä voi johtaa alueellisten huoltovarmuuden kokonaisuuksien hallinnan heikentymiseen.
Suunniteltu hankintalaki uhkaa heikentää huoltovarmuutta erityisesti pienillä kunnilla ja harvaan asutuilla alueilla. Kriittisten palveluiden, kuten vesihuollon, jätehuollon ja ruokahuollon, järjestäminen markkinaehtoisilla toimijoilla on epävarmaa ja voi johtaa korkeampiin kustannuksiin ja alhaisempaan palvelutason laatuun. Sidosyksiköiden rooli varautumisessa ja huoltovarmuudessa on elintärkeä, ja monet tahot vaativat poikkeuksia kriittisten palvelujen osalta. Lakimuutos saattaa vaarantaa yhteiskunnan kyvyn vastata poikkeustilanteisiin ja häiriöihin, ja sen vaikutuksia on arvioitava huolellisesti ennen voimaantuloa.
Suoria sitaatteja hankintalakiehdotusta kommentoivista lausunnoista:
”Eriävät mielipiteet esimerkiksi ruokahuollon jatkuvuuden turvaamiseen ovat perusteltuja. Valtiovarainministeriön esille nostamat huolet esimerkiksi jatkuvuuden turvaamiseksi esim. kyberturvallisuudessa ovat oikeat, jos omistajuuksiin ei tule poikkeuksia. Vähintään siirtymäkautta tulee säätää merkittävästi pidemmäksi, jotta tämä näkökulma ei vaarannu.”
– Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen lausunto
”Etelä-Savossa teknistä palveluita, vesihuoltoa, puhtaanapitoa ja ruokahuoltoa hoitaa kuntien ja hyvinvointialueen omistama yhtiö. Kyseinen yhtiön on mahdollista palkata eri alojen asiantuntijoita ja se pystyy tuottamaan laadukkaita asiantuntijapalveluja omistajakunnille. Pienillä kunnilla ei ole mahdollisuutta palkata vastaavia asiantuntijoita, mitä isompi organisaatio pystyy palkkaamaan. Lakiesityksen toteutuessa yhtiössä jouduttaisiin tekemään mittavia uudelleenjärjestelyjä. Mikäli yhtiö ei pystyisi tuottamaan esimerkiksi vesilaitoksen operointipalveluja kunnille vaarantuisi kriittisen infrastruktuurin ylläpito. Esitetyt siirtymäajat ovat liian lyhyitä, jotta kunnat pystyisivät järjestämään palvelut uudella tavalla.”
– Rantasalmen kunnan lausunto
”Esitystä ei ole kirjoitettu hallitusohjelman edellyttämällä tavalla siten, että se huomioisi huoltovarmuuden tai muun vastaavan painavan julkisen intressin. Erityisesti vesihuolto ja jätehuolto tulisi rajata soveltamisalan ulkopuolelle.”
– Turun kaupungin lausunto
”Keskeisin ongelma digiturvan näkökulmasta on se, että kaupallisilla toimijoilla ei sopimuksista huolimatta ole samoja lakisääteisiä vastuita kuin julkisella toimijalla ja tämä pitäisi voida jatkossakin huomioida asioiden järjestämisen lähtökohtana. Kunnalla tulisi olla jatkossakin valta päättää, mikä missäkin hankinnassa tai toiminnan järjestämisen tavassa on tarkoituksenmukainen riskitaso. Sirpaleinen käytäntö ulkoistuksissa tuottaa helposti kompleksisen verkoston, johon muodostuu myös sellaisia riskejä, joita on mahdoton nähdä etukäteen ja jotka tulevat esiin vasta, kun ongelma on todella suuri eikä kenenkään käsissä. Turvallisuus ja kunnan näkökulmasta hyväksyttävä riskitaso tulisi paremmin huomioida osana kokonaistaloudellisuuden arviointia.”
– Porvoon kaupungin lausunto
”Sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat tärkeitä kuntien varautumisen näkökulmasta, koska palveluita tulee tuottaa myös tilanteissa, joissa se ei olisi yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa. Sidosyksiköiden käytön rajaaminen on yhteydessä varautumisen ja huoltovarmuuden kysymyksiin. Markkinaehtoisten palveluntarjoajien saatavuus vaihtelee alueittain, ja loppukädessä kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös tilanteissa, joissa markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla. Myös koronapandemian kokemukset ovat opettaneet, että markkinahäiriöissä kriittiset palvelut turvaa julkinen sektori.”
– Mänttä-Vilppulan kaupungin lausunto
”Poikkeuksia pitää saada erityisesti yhteiskunnan kriittisten toimintojen osalta, mutta myös energia, tietojärjestelmä, ruokahuolto- ja viranomaistoimintoihin liittyvien yhteiskunnallisten palvelujen osalta niiltä osin, kuin ne suojaavat viranomaisten ja kansalaisten henkeä.”
– SAK:n lausunto
”Suomi on ’sodassa’. Yhteiskunnan kriittisten toimintojen osalta on tehtävä poikkeussäännöksiä. Marinin hallitus esimerkiksi korona-aikana loi valmiuslain liitteeksi kriittisten ammattiryhmien listan (https://valtioneuvosto.fi/-/yhteiskunnan-toiminnan-kannalta-kriittisten-alojen-henkilosto). Lisäksi tarvitsemme poikkeussääntelyä energian, tietojärjestelmien, kriittisen infran, ruokahuollon ja viranomaistoimintoihin liittyvien yhteiskunnallisten palvelujen osalta esim. ruokapalvelut ja siivous, joilla suojataan viranomaisten ja kansalaisten henkeä. Mm. yllä mainituista asioista löytyy tarkempia eriäviä mielipeitä esityksen liiteosasta Kuntaliitolta, KKV:ltä, metsä- ja maatalousministeriöltä sekä valtiovarainministeriöltä.”
– JHL:n lausunto
”Suomalaisia julkisia palveluja tarvitaan turvaamaan huoltovarmuutta ja ylläpitämään sitä. Jo koronakriisi osoitti, että Suomen viranomaiset ja talous sekä vienti selvisi erinomaisesti eurooppalaisessa viitekehyksessä julkisen sektorin laajuuden ja vahvuuden vuoksi.
In house-yhtiöt ovat Suomen yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka tuottavat pienellä rahalla räätälöityjä palveluja mm. varhaiskasvatukseen, koululle, sairaaloille ja vanhuspalveluille. Niiden palvelut voivat olla kriittistä toimintaa julkisen sektorin ammattilaisten ja viranomaisten palveluketjussa. Kyse on useimmiten räätälöidystä tukipalvelusta.
Jos sidosyksiköitä koskeva vähimmäisomistusvaatimus nostetaan 10 prosenttiin, kohdistuu vaikutus ennen kaikkea pieniin kuntiin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ruokapalveluiden järjestämisessä. Vaatimus hankaloittaisi myös mm. hyvinvointialueiden ruokapalveluiden järjestämistä. Monissa kunnissa on pieniä ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia hyvinvointialueen yksiköitä, joiden ruokapalvelut hoitaa alueellinen in-houseyhtiö. Julkisten ruokapalveluiden järjestäminen on lakisääteistä toimintaa ja tärkeä osa muun muassa sote-puolen palveluiden toimintaedellytyksiä. Ruokapalveluiden liian laaja yksityistäminen voisi heikentää myös varautumista poikkeustilanteisiin ja ruokahuollon huoltovarmuutta.”
– SAK:n lausunto
”Huoltovarmuudesta täytyy huolehtia erittäin pitkäjänteisesti. Markkinaehtoisten palveluiden lisäksi tarvitaan myös palvelutuotantoa, jonka jatkuvuus voidaan turvata myös poikkeustilanteissa. Sidosyksikköjä koskeva 10 % vähimmäisomistusvaatimus heikentää turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Markkinaehtoisten palveluiden saatavuus vaihtelee ja loppukädessä kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös silloin, kun markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla. Kuntien omistamat yhtiöt ovat keskeisiä varautumisen näkökulmasta, koska palveluita tulee tuottaa myös tilanteissa, joissa se ei olisi yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa. Useat sidosyksiköt tuottavat palveluita, jotka ovat turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta kriittisiä (vesihuolto, jätehuolto, ruokahuolto, ICT-palvelut).”
– Turun kaupungin lausunto
”Sidosyksiköt ovat keskeisiä huoltovarmuuden kannalta, erityisesti kriittisissä palveluissa kuten ICT, ruokahuolto ja jätehuolto. Mikäli näitä palveluita ei pystytä järjestämään tehokkaasti, kunnat altistuvat markkinoiden häiriöille ja riskit kasvavat.”
– Isojoen kunnan lausunto
”Huoltovarmuus ei ainakaan lisäänny. Esimerkiksi suuret ruokahuoltotoimijat ovat haavoittuvampia kuin pienemmät, koska pienet yksiköt voivat aina käyttää paikallista hankintaa. Suuret toimijat eivät myöskään tee kilpailutuksiaan paikallisesti, joten tällä voi olla myös hyvin negatiivin vaikutus paikallisiin yrittäjiin, paikalliseen elinvoimaan ja samalla koko maan huoltovarmuuteen.”
– Multian kunnan lausunto
”Sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat tärkeitä kuntien varautumisen näkökulmasta, koska palveluita on tuotettava myös silloin, kun se ei ole yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa. Markkinaehtoisten palveluntarjoajien saatavuus vaihtelee alueittain, ja loppukädessä kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös tilanteissa, joissa markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla.”
– Liperin kunnan lausunto
”On todennäköistä, että toteutuessaan esitys heikentäisi turvallisuutta ja huoltovarmuutta, mahdollisesti olennaisestikin: On mahdollista, että kaikilla toimijoilla ei ole osaamista ja intressejä varmistaa ennalta toimintaansa laajoissa yhteiskunnallisissa häiriö- tai poikkeustilanteissa. Sidosyksiköt ovat tekstiilihuoltoalalla tähän sitoutuneet ja näyttäneet kykenevänsä vastaamaan erityisesti sote-toimijoiden nopeasti muuttuneisiin ja kasvaneisiin tarpeisiin koronapandemiassa.
Sidosyksikköyhteistyön kautta on mahdollista rakentaa pitkällä aikavälillä toimintamalleja, joissa huomioidaan myös laajaa työtä vaativia ja mahdollisesti merkittäviäkin kustannuksia aiheuttavia turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyviä toimia.”
– Puro Tekstiilihuoltopalvelut Oy:n lausunto
”Lähtökohtaisesti kuntien omistama toiminnaltaan vakiintuva sidosyksikkö helpottaa varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan suunnittelua kunnissa ja hyvinvointialueella, joten uudistus uhkaa heikentää huoltovarmuuden, varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan toettuamista.
Varautumiseen ja kansalliseen huoltovarmuuteen keskeisesti liittyviä palveluja, kuten jätehuoltoa, ei ole tarkoituksenmukaista siirtää yksityisistä palveluntarjoajista riippuvaisiksi toiminnoiksi. Samoin esimerkiksi ruokahuollon järjestämisessä lakimuutokseen liittyy massiivisia riskejä huoltovarmuuden
näkökulmasta. Lisäksi sidosyksikkösääntelyn muutosehdotus vaikuttaa pienempien kuntien kyberturvallisuuteen, jos alan erityisosaamista ei muuten ole kunnassa käytettävissä.”
– Siuntion kunnan lausunto
”Tekniset palvelut, vesihuolto, Jäte- ja ruokahuolto ovat mm keskeinen osa kriittistä infrastruktuuria ja huoltovarmuutta.
Kunnan vastuut vesihuollosta, teknisistä palveluista jäte- ja ruokahuollon järjestämisestä kaikissa olosuhteissa ovat laajat, ja niiden toteuttaminen ja huoltovarmuuden turvaaminen vaatii laajaa alueellista yhteistoimintaa. Pienen yksikön mahdollisuus varmistaa ko. palveluiden toimivuus poikkeavissa olosuhteissa olisi oleellisesti heikompi.”
– Rantasalmen kunnan lausunto
” a. Riittävät palvelut ja niiden turvallisuus
Hyvinvointialueiden merkitys on suuri kokonaisturvallisuudessa ja varautumisessa. Sairaaloiden on toimittava yötä päivää siten, että kaikki tukipalvelut toimivat sairaanhoitajien ja lääkäreiden rinnalla. Toimivien kokonaisuuksien pilkkominen ei ole älykästä tässä turvallisuustilanteessa, missä Suomi ja Eurooppa elävät. Sairaalat ovat varautumisen keskipisteitä. Sairaaloilla on myös vastuu sotilaiden ja nyt Nato-sotilaiden hoidossa. Sairaaloiden on vankennettava omaa turvallisuussuunnitelmaansa. Kun sairaaloissa on sotilaita, on mahdollista, että kyberiskuilla lamautetaan digitaaliset järjestelmät, jotka säätelevät sairaalan ilmansaantia, veden ja ruoan puhtautta, sähkönsaantia elintärkeisiin laitteisiin jne. Näitä toimintoja säädellään erilaisten digi-laitteiden kautta nykyään, jopa kotona olevalla puhelimella. Sairaalahenkilökunnan on oltava luotettavaa ja turvallista.
Sairaaloiden tekstiilien pesu on strategisesti merkittävä asia. Tällä hetkellä sairaaloilla on omia pesuloita. Niiden työntekijöiden on oltava luotettavia ja turvallisia. Mikäli sairaala ei saa kolmeen päivään aseptisia sairaalatekstiilejä, on sairaala suljettava
b. Ruokaturvallisuus
Jos sidosyksiköitä koskeva vähimmäisomistusvaatimus nostetaan 10 prosenttiin, kohdistuu vaikutus ennen kaikkea pieniin kuntiin, jotka ovat heikoimmassa asemassa ruokapalveluiden järjestämisessä. Pienemmiltä kunnilta puuttuu usein hankinta- ja kilpailutusosaaminen.
Palvelun tarvitsijoita on pienempi määrä, jolloin kilpailutukset eivät ole yhtä houkuttelevia ja kannattavia ruokapalvelualan yrityksille, mikä nostaa hintoja. Tärkeää on huomioida myös ravintolapalveluja tarjoavilta yrityksiltä vaadittava ravitsemusosaaminen esim. erityisruokavalioiden valmistamisesta, mikä rajoittaa potentiaalisia palveluntarjoajia.
Monilla pienillä kunnilla ei ole enää omaa keittiötä in-houseyhtiöiden aloitettua toimintansa hyvinvointialueilla, mikä tekee palveluiden järjestämisen kalliiksi ja hankalaksi, jos 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus asetetaan. Toisaalta vaatimus hankaloittaa myös hyvinvointialueiden ruokapalveluiden järjestämistä. Monissa kunnissa on pieniä ympärivuorokautista hoitoa tarjoavia hyvinvointialueen yksiköitä, joiden ruokapalvelut hoitaa alueellinen in house -yhtiö. Ruokahuollon kustannukset nousevat, jos hyvinvointialue ei voi enää olla pienemmällä prosentilla osakkaana alueen sidosyksikössä.
Julkisten ruokapalveluiden järjestäminen on lakisääteistä toimintaa ja tärkeä osa muun muassa sote-puolen palveluiden toimintaedellytyksiä. Ruokapalveluiden laaja yksityistäminen heikentää mielestämme varautumista poikkeustilanteisiin ja ruokahuollon huoltovarmuutta.
Siivous ja jätehuolto ovat myös kriisiaikojen osalta elintärkeää toimintaa.”
– JHL:n lausunto
”Olennainen kysymys on mikä kansallinen tai paikallinen viranomainen seuraa ja vastaa siitä viranomaisen ohjeesta tai tulkinnasta, jolla korkean riskin toimittaja tai tuote voidaan sulkea pois tarjouskilpailusta. Seuranta- ja vastuuviranomainen pitäisi määritellä myös niissä yrityskaupoissa, jotka muodostavat korkean riskin strategisten huoltovarmuuspalvelujen tuotannossa ICT:ssä, ruokahuollossa sekä strategisten kiinteistöjen kunnossapitoon liittyvissä tehtävissä.
Edelleen olisi tarpeen määritellä olisiko harkinnanvaraisesta poissulkupäätöksestä valitusoikeutta ja jos olisi, niin mihin valitusinstanssiin. Toivomme, että laki antaisi mahdollisuuden tukeutua poissulkemisessa myös toisen EU-maan kansallisen viranomaisen tulkintaan korkean riskin toimittajasta.”
– Hyvinkään kaupungin lausunto
”Sopimusoikeudellisesti kaikkien huoltovarmuuteen liittyvien toimintojen yksityistäminen on mahdollista, mutta huoltovarmuuteen se loisi merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lakisääteisten julkisten palvelujen järjestämisvastuu on kuitenkin kunnilla ja hyvinvointialueilla kaikissa tilanteissa.”
– Tuusniemen kunnan lausunto
”Talous- ja henkilöstöhallinnon palveluiden osalta varautumiseen liittyvä suunnittelu ja toimenpiteet ovat toteutettavissa parhaiten yhteistyössä Provincia Oy:n kanssa. Esitetty muutos on lisäriski myös varautumisen osalta.”
– Padasjoen kunnan lausunto
”Käytännössä turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät kyvykkyydet eivät synny hankinnoilla, vaan palvelutuotannon prosesseissa. Pelkillä sopimuksilla määriteltävät varautumiseen ja huoltovarmuuteen liittyvät velvoitteet voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä mahdollisen häiriötilanteen toteutuessa, huomioiden Suomen asema globaaleissa toimitusketjuissa. Varautumisen ja huoltovarmuuden näkökulmasta pelkän sopimuksellisen varautumisen isoimpana riskinä olisi aidon materiaalisen varautumisen ja logistiikkatoimintojen heikentyminen oleellisesti.
Viranomaisten, huoltovarmuuden kannalta kriittisten yritysten sekä lakisääteisistä palveluista vastuullisien organisaatioiden huoltovarmuuden ekosysteemin muodostuminen ja kehittyminen vaarantuisi. Sopimukset ja palvelut pilkkoutuisivat lyhyemmille sopimuskausille sekä useammille pienemmille toimijoille, joilla ei välttämättä ole taloudellista intressiä tai mahdollisuutta investoida huoltovarmuustoimiin.
Alueellisen huoltovarmuuden kokonaisuuden hallinta vaarantuu. Huoltovarmuuden osalta palattaisiin hajautettuun malliin yhteistoiminta-alueen / alueiden materiaalisen varautumisen pirstaloitumisen ja hankintakokonaisuuksien hajautumisen vuoksi. Terveydenhuollon materiaalinen varautuminen ns. viiden alueen mallilla Yliopistollisten sairaaloiden logistiikkakeskusten ohjauksessa on todettu valtakunnallisestikin tehokkaaksi toteuttamistavaksi. Tilannekuvan luomisen mallit on jo rakennettu viiden alueen mallille.”
– Servica Oy:n lausunto
”Etelä-Karjalan hyvinvointialue esittää näkemyksenään, että hyvinvointialueet tulisi hankintayksikkönä lisätä lakiin julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (2011/1531) huomioiden sen järjestämisvastuulle sisältyvät pelastustoimen viranomaistehtävät.
Myös hyvinvointialueet suorittavat turvallisuushankinnoiksi (5§) luokiteltavia hankintoja, joiden suorittamiseen hankintalaki ei kaikilta osin sovellu.”
– Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lausunto
”Turvallisuus ja huoltovarmuus sekä varautuminen yleisesti edellyttää pitkäaikaista yhteistyötä, ei vain sopimuksissa todettua vastuunjakoa.”
– Kymijoen Ravintopalvelut Oy:n lausunto
”Esitys ei ole riittävä keino turvata huoltovarmuutta; pikemminkin se voi nakertaa jo olemassa olevia malleja, jotka takaavat varautumisen ja jatkuvuuden tiiviissä yhteistyössä julkisten sidosyksikköjen kanssa. Sidosyksiköiden käyttö on usein kriittinen tapa turvata palvelut, kun yksityisiltä markkinoilta ei löydy toimijaa tai tarjonta on haavoittuvaa esim. syrjäisillä seuduilla. Huoltovarmuus kytkeytyy siihen, että kunnan tai hyvinvointialueen on pystyttävä järjestämään lakisääteiset palvelut myös markkinahäiriöiden aikana – sidosyksiköillä on yleensä pitkäjänteinen velvoite palvella omistajaansa. Hallitusohjelmassa mainittu turvallisuuden ja varautumisen merkitys on vaikea varmistaa, jos sidosyksiköiden toimintaedellytykset kapenevat liikaa. Erityisesti ICT- ja jätehuoltopalvelujen kohdalla katkokset tai osaamisvajaukset voisivat heikentää yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.”
– Iisalmen kaupungin lausunto
”Esityksessä on arvioitu muiden maiden käytäntöjä turvallisuuden, huoltovarmuuden ja varautumisen huomioinnista hankinnoissa. Siitä käy ilmi, että esim. Tanskassa on säädetty erityisesti terveydenhuollon tarvikkeiden ja lääkkeiden hankinnassa sopimuksiin sisältyvästä toimitusvarmuudesta ja riittävästä varastoinnista. Kyseessä olevaan esitykseen ei kuitenkaan ole sisällytetty vastaavia pykäliä tai arvioitu niiden tarpeellisuutta. Covid- 19-pandemian aikana hankintojen tekeminen osoittautui kriittiseksi erityisesti, kun tarvittavien tuotteiden saatavuus maailmanlaajuisesti heikkeni nopeasti. Muun muassa Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt asiaan huomiota tarkastuskertomuksessaan koskien huoltovarmuutta ja sen turvaamista covid-19 – pandemian aikana. Esityksessä ei ole kuitenkaan STM:n näkemyksen mukaan arvioitu kyseisiä kokemuksia eikä esitetty poikkeusmenettelyjä normaaliolojen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa tapahtuviin hankintoihin.
STM kiinnittää huomiota myös siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon toiminta on erittäin riippuvaista toimivasta infrastruktuurista ja erilaisista tukipalveluista, kuten jätehuollosta, puhtaanapidosta, vaatehuollosta, ruokapalveluista jne. Sidosyksiköitä koskevan mahdollisen muutoksen vaikutukset kriittisten palveluiden saatavuuteen ja jatkuvuuteen tulisi arvioida nykyistä esitystä huolellisemmin.”
– Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto
”Turvallisuus ja huoltovarmuus:
Huoltovarmuus ei ainakaan lisäänny. Esimerkiksi suuret ruokahuoltotoimijat ovat haavoittuvampia kuin pienemmät, koska pienet yksiköt voivat aina käyttää paikallista hankintaa. Suuret toimijat eivät myöskään tee kilpailutuksia paikallisesti, joten tällä voi olla hyvin negatiivinen vaikutus paikallisiin yrittäjiin, paikalliseen elinvoimaan ja samalla koko maan huoltovarmuuteen.
Jätehuoltoyhtiöiden tilanne on kaikkein huolestuttavina. On oletettavaa, että toimijaksi voi tulla vain yksi valtakunnallinen toimija, kun alueellista toimijaa ei ole. Oletettavasti tällöin myös jätemaksut kasvaisivat huomattavasti, koska yhtiö joutuisi hankkimaan tarittavan infran jätteiden käsittelyyn. Esimerkiksi, jos yhtiö ostaisi nykyisen infran, pitäisi sijoitukselle saada voittoa, koska yhtiön on tuotettava voittoa omistajalle. Kunnilla ei ainakaan pääsääntöisesti tällaista velvoitetta ole. Lisäksi iso kansainvälinen yhtiö ei lisää elinvoimaa paikallisesti.
Julkisilta markkinoilta ei välttämättä saa kuntien tarpeisiin soveltuvia palveluja. Tästä hyvänä esimerkkinä on ollut kuntamme (ja noin 10 muun kunnan) käyttämät taloushallinnon palvelut. Yritys saattoi noin kymmenkunta kuntaa tilanteeseen, jossa kuntien lakisääteiset tilinpäätökset viivästyivät lakisääteisestä aikataulusta useita kuukausia ja lakisääteisiä valtionkonttorin raportteja ei saatu ajoissa toimitettua.
Esitetyssä lakiluonnoksessa on paljon hyviä puolia, mutta edellä kuvattuun liittyen Kinnulan kunta esittää, että lakiesityksestä poistetaan 10 % vähimmäisomistusosuusvaatimus tai toissijaisesti 10 %:n vähimmäisomistusosuusvaatimusta on muutettava niin, että se ei koske alle 10 000 asukkaan kuntia tietyillä yhteiskunnan toimivuuden kannalta elintärkeillä palvelualoilla (esim. jätehuolto, elintarvikehuolto- ja ruokapalvelut sekä ICT).”
– Kinnulan kunnan lausunto
”Jäte- ja ruokahuolto ovat mm keskeinen osa kriittistä infrastruktuuria ja huoltovarmuutta. Kunnan vastuut jäte- ja ruokahuollon järjestämiseksi kaikissa olosuhteissa ovat laajat, ja niiden toteuttaminen ja huoltovarmuuden turvaaminen vaatii laajaa alueellista yhteistoimintaa. Pienen yksikön mahdollisuus varmistaa ko. palveluiden toimivuus poikkeavissa olosuhteissa olisi oleellisesti heikompi. Käytännön varautuminen (esim. kattavat vaihtoehtoiset jätteenkäsittelyalueet, huoltovarmuuden ylläpitämiseksi vaadittava varustautuminen ja osaaminen) sekä huoltovarmuusosaamisen varmistaminen edellyttävät laajaa alueellista kuntayhteistyötä.”
– Lapinlahden kunnan lausunto
”Sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat tärkeitä kuntien varautumisen näkökulmasta, koska palveluita on tuotettava myös silloin, kun se ei ole yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa. Markkinaehtoisten palveluntarjoajien saatavuus vaihtelee alueittain, ja loppukädessä kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös tilanteissa, joissa markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla.”
– Kontiolahden kunnan lausunto
”Laissa tulee olla selkeä kirjaus siitä, että kansallisen viranomaisen antama ohje tai tulkinta korkean riskin toimittajasta, tuotteesta tai palvelusta riittää sulkemaan tällaisen tarjoajan pois tarjouskilpailusta.
Lain kirjausta on syytä harkita laajennettavaksi siten, että laki antaisi mahdollisuuden tukeutua poissulkemisessa myös toisen EU-maan kansallisen viranomaisen tulkintaan korkean riskin toimittajasta.”
– Tervolan kunnan lausunto
”Uudistus on erityisen haitallinen huoltovarmuuden kannalta keskeisille kuntien infrayhtiöille. Yhtiöiden taustalla on mittavat investoinnit, joilla turvataan mm. kiristyvien ympäristönormien vaatimusten mukainen jätevesien käsittely. Vesihuoltolain 5 §:n mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa.
Markkinaehtoisten palveluiden saatavuus vaihtelee ja kunnalla on lakisääteinen velvoite järjestää palvelut myös silloin, kun markkinaehtoista palvelua ei ole saatavilla. Kuntien omistamat yhtiöt ovat keskeisiä varautumisen näkökulmasta. Yhtiöissä kuntakohtaiset ratkaisut on korvattu seudullisella yhteistyöllä, mikä mahdollistaa taloudellisesti yksittäistä kuntaa järkevämmän ratkaisun. Yhtiöt kilpailuttavat markkinoilta tukipalvelunsa.
– Laitilan kaupungin lausunto
”Esitys ei huomioi lainkaan asiakkaidemme huoltovarmuutta koskevia tarpeita (ks. edellinen kohta). Taloushallintoalan huoltovarmuuskriittinen luonne jää tässä mietinnössä, kuten yleisesti muutenkin, huomioimatta kokonaan. Esitetty sidosyksiköitä koskeva muutos heikentää merkittävästi julkisten organisaatioiden mahdollisuuksia huolehtia huoltovarmuuskriittisistä toiminnoistaan.”
– Monetran lausunto
”De anknutna enheterna är mycket viktiga för kommunernas beredskap, eftersom tjänster ska produceras också i situationer där det inte är lönsamt ur den privata sektorns synvinkel. Tillgången till tjänsteleverantörer på marknadsvillkor varierar mellan olika regioner, och det är i sista hand kommunens lagstadgade skyldighet att tillhandahålla tjänster också då det inte finns tillgång till tjänster på marknadsvillkor.”
– Korsnäs kommun
”Kunnan on vastattava lakisääteisten palvelujen tuottamisesta kaikissa olosuhteissa. Jos ja kun toiminnot joudutaan järjestelemään uudelleen, on näistä asioista myös huolehdittava. Riskinä on ainakin siirtymävaiheissa notkahdus turvallisuudessa, jota voidaan hyödyntää.”
– Ristijärven kunnan lausunto
”Talousvesi- tai jätevesipalveluiden toimialalla esitetyllä sidosyksikköyksikön omistusosuuksien rajaamisella nimenomaan heikennettäisiin turvallisuuden ja huoltovarmuuden toteutumista merkittävästi.”
– Lapuan kaupungin lausunto
”Mikäli tämän lakiesityksen mukaisesti sidosyksikköjen omistus rajataan 10 prosenttiin per osakas, edellä mainittu kehityskulku jatkuu, ja in-house-yhtiöiden tuottamat ruokapalvelut, jätehuolto, logistiikka ja pientarvikehankinnat (hoitotarvikkeet, toimistotarvikkeet), laboratoriopalvelut, työterveyshuolto, tilitoimistot, ICT-palvelut, pesulapalvelut, laitoshuolto ja hankintapalvelut tulevat jatkossa olemaan ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tuottamaa palvelua ja varmasti hinnaltaan huomattavasti sidosyksikköjen tuottamia palveluja huomattavasti kalliimpia. Jo nopea hintavertailu esimerkiksi työterveyshuoltopalveluissa osoittaa, että yksityinen työterveyshuolto on 30–40 prosenttia kalliimpaa kuin sidosyksikön tuottama.
Kansallisessa omistuksessa olevien in-house-yhtiöiden purkautuminen vaikuttaa myös suuresti huoltovarmuuteen. Koronaepidemiasta on vain muutama vuosi aikaa, mutta se osoitti, miten julkinen terveydenhuolto pystyi toimimaan kriisitilanteessa riittävän kokoisten, omassa omistuksessa olevien in-house-yhtiöidensä tukipalvelujen tuella erittäin tehokkaasti. Isot sidosyksiköt pystyivät toimittamaan nopeasti maskeja ja muita suojavarusteita juuri sinne, missä niitä eniten tarvittiin, ja toimittamaan alle vuorokauden viiveellä koronatestauspalvelua.”
– Järviseudun Työterveys Oy:n lausunto
”Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa huomioiden esimerkiksi kauppa- ja hybridisodan uhka, huoltovarmuuden kannalta kriittisten toimintojen on toimittava nopeasti ja varmasti. Vähimmäisomistusehdon rajaaminen 10 % voi vakavasti vaarantaa huoltovarmuuden erityisesti pienten hankintayksiköiden osalta.”
– Tuomi Logistiikka Oy:n lausunto
”Erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvien sidosyksiköiden omistusosuusvaatimuksesta tulisi säätää poikkeus, koska ne vastaavat huoltovarmuuskriittisistä palveluista. Jätehuolto välttämättömänä ja kriittisenä yhteiskunnallisena palveluna tulisi lisätä erityisalojen piiriin tai vähintään rajata kokonaan sidosyksikköjä koskevan vähimmäisomistusosuussääntelyn ulkopuolelle.”
– Porin kaupungin lausunto
”Kiertokaari Oy toimii Oulun seudulla kunnallisena jätehuoltoyhtiönä, jossa huolehdimme toimialueemme kuntien jätteenkäsittelystä ja jäteneuvonnasta. Toimialueemme kuntia ja omistajia ovat Hailuoto, Ii, Kempele, Lumijoki, Oulu, Pudasjärvi, Raahe ja Siikajoki. Myös Simon kunta kuuluu palveluidemme piiriin, mutta se ei omista Kiertokaaren osakkeita. Oulun kaupunki omistaa Kiertokaaren osakkeista noin 91 % ja loput omistajakunnat (7 kpl) yhteensä noin 9 %. Kiertokaari toimii yhtiöjärjestyksensä mukaisesti sidosyksikköasemassa toimialueensa kuntiin nähden ja toteuttaa lakisääteisiä jätehuoltopalveluja sekä hankintalain sallimissa rajoissa markkinaehtoista toimintaa.
Esityksen mukaisessa tilanteessa suurimpina kärsijöinä olisivat vääjäämättä pienet muutamien tuhansien asukkaiden kunnat. Pienillä hankintayksiköillä tai pienillä yksittäisillä kunnilla ei ole käytännössä resursseja eikä osaamista järjestää jätehuoltoa uudelleen. Vaarana on, että pienten kuntien jätehuolto ajautuisi Suomessa toimimattomuuteen. Syynä tähän on se, että ei olisi enää osaavaa yhteistä tahoa suunnittelemassa ja kilpailuttamassa urakoita. Lisäksi urakoiden laadunvalvonta heikentyisi. Samalla järkevän suuruiset jätekuljetusurakat yksityisille palveluntuottajille jäisivät väkisinkin syntymättä kiinteistöjen ollessa hajallaan ja kaukana toisistaan.”
– Kiertokaari Oy:n lausunto
”Lausunnonantaja Ab Stormossen Oy:n omistaa Vaasan kaupunki (omistusosuus 54,35 %) sekä seuraavat kunnat: Mustasaari (28,26 %), Vöyri (6,52 %), Isokyrö (4,35 %), Maalahti (4,35 %) ja Korsnäs (2,17 %). Yhtiö hoitaa omistajakunnilta siirretyt jätelain § 43 mukaiset palvelutehtävät.
Kunnallisen jätehuollon näkökulmasta katsomme, että esityksen tavoitteet ja päämäärät eivät täyttyisi 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksesta johtuen. Toteutuessaan esitetyssä muodossa hankintalain muutokset johtaisivat kunnallisen jätehuollon pirstaloitumiseen ja romuttaisi nykyisen 1990-luvulta saakka rakennetun ja hyvin toimivan kuntavastuullisen jätehuoltojärjestelmän. Kunnalliset jäteyhtiöt ovat aktiivisesti kehittäneet jätehuolto- ja kierrätyspalvelujaan vastaamaan EU:n ja kansallisia tavoitteita.
Jätelain vaatimusten mukainen jätehuolto edellyttää varsin mittavia investointeja. Tämän vuoksi on 1990-luvulta asti toimittu siten, että kunnat ovat tehneet yhteistyötä alueellisen jäteyhtiön omistajina. Yleensä omistusosuudet jakautuvat suhteessa kunnan asukaslukumäärään. Yhdessä kunnat ovat saavuttaneet kustannustehokkuutta suurtuotantoetuihin pohjautuen. Kunnalliset jäteyhtiöt ovat jo vuosikymmeniä kilpailuttaneet palveluhankintojaan lain edellyttämällä tavalla. Omana työnä hoidetaan vain pieni osa yhtiön toiminnasta.
Hankintalain muutos ei toisi jätealalla säästöjä, kun volyymietu menetetään. Varsinkin pienet kunnat kärsisivät, kun he joutuisivat itse vastaamaan lakisääteisestä jätehuollosta ja sen haasteista, mm. tarvittavien ostopalvelujen kilpailuttamisesta, jäteneuvonnasta, oman jätehuoltoinfran rakentamisesta ja ylläpidosta jne.
Stormossenissa kaikki omistajakunnat ovat edustettuina hallituksen kokouksissa, joten vaikutusmahdollisuudet yhtiön päätöksenteossa ja toiminnan ohjaamisessa ovat jo nykyisellään olemassa. Omistajakuntien yhteinen jätelautakunta, jossa kaikilla omistajakunnilla on edustus, päättää jätehuoltomääräyksistä, jätteenkuljetusjärjestelmästä ja jätetaksasta.
Esitys johtaisi jätealla nykyisten kunnallisten jäteyhtiöiden omistusten purkamiseen ja sen seurauksena hankintojen jakamiseen yhä pienempiin osiin, joka nostaisi kustannuksia. Palveluntarjoajien näkökulmasta palvelun tuotantokustannukset nousisivat, kun yksittäiset urakat jäävät entistä pienemmiksi.
– Stormossen Oy:n lausunto
