Vailla varsinaisia vaikutusarviointeja edistyvä, noin 15 miljardin euron arvoiset julkisen hankinnan järjestelmät hajottava hankintakimuutos on monella tapaa kuin Yhdysvaltain tuontitullipäätös: Tehdään ensin ja katsotaan, mihin se johtaa. Lain tavoitteena on pilkkoa ja sivuuttaa julkishankintojen kukkaronvartijana ja palvelujen räätälöijänä omistajilleen kunnille ja hyvinvointialueille toimivat, yhteisomistetut sidosyksiköt eli inhouse-yhtiöt.
Tässä lista muiden muassa auki olevista kysymyksistä.
- Hankintalakiehdotusta koskevia inhouse-yhtiöitä on yli 1000. Kuinka monta omistussuhdesopimusta laki pakottaa muuttamaan?
- Kuinka montaa hankintasopimusta yli 1000 inhouse-yhtiön toiminnan rajoittaminen koskee?
- Mikä näiden sopimusten yhteisarvo on?
- Miten pitkään kestää näiden sopimusten uudelleenkilpailuttaminen? Mitä kaikkia kustannuksia tästä aiheutuu – ja mille kaikille osapuolille?
- Mikä taho korvaa nämä ylimääräiset kustannukset ja mille taholle?
- Mitä tapahtuu pitkäaikaisille hankintasopimuksille, esimerkiksi 5–10 vuotisille jätehuollon alihankintasopimuksille, kun yksityisen pk-yrityksen sopimuskumppanina oleva inhouse-yhtiö päätetään alasajaa?
- Missä elinkaaren vaiheessa näiden pitkäaikaisten sopimusten takia tehdyt investoinnit ovat? Mikä on niiden arvo? Miten korvataan sopimusmuutosten mahdollisesti arvottomiksi muuttavat investoinnit?
- Mitkä taho korvaa nämä kulut?
- Paljonko lisäkustannuksia tulee sopimussanktiosta? Mukaan lukien juridiset kulut, mikä taho korvaa ne?
- Miten inhouse-yhtiöille korvataan lakimuutosten aiheuttamat kustannukset sekä investointi- ja lisenssitappiot?
- Miten toimitaan niissä tilanteissa, joissa osakas ei suostu luopumaan osakeomistuksestaan?
- Miten suoritetaan hyvinvointialueille lainmukaiset korvaukset säädöspohjan aiheuttamista lisäkustannuksista?
- Miten on laskettu alueellisen ja kansantaloudellinen vaikuttavuus veroeurojen siirtyessä pois asianomaisilta alueilta?
- Noudatetaanko mahdollisissa tehtävien siirroissa liikkeenluovutussäännöstöä henkilöstön osalta? Miten varmistetaan, ettei strategisia toimintoja – kuten kyberturva, ICT ja sairaaloiden tukipalvelut – siirry myöhemmin yrityskaupoilla Suomen huoltovarmuuden kannalta ei-toivottaviin omistuksiin?
- Miten on varmistettu, että nykyiset palvelutuottajat pystyvä suoriutumaan tehtävistä siirtymäaikana, mikäli avainhenkilöt vaihtavat työpaikkoja työn jatkumisen aiheuttaman epävarmuuden vuoksi?
