Suunniteltu muutos Suomen hankintalakiin, joka rajoittaisi julkisten sidosyksiköiden omistusosuuksia, nostaa julkisen sektorin kustannuksia. Näin arvioi Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) tuoreessa lausunnossaan hallituksen esityksestä hankintalain muuttamiseksi.
Hallitus esittää, että julkinen organisaatio voisi käyttää sidosyksikköä ilman kilpailutusta vain, jos sen omistusosuus yhtiöstä on vähintään 10 prosenttia. Tavoitteena on estää tilanteita, joissa hyvin pieni symbolinen omistusosuus mahdollistaa palvelujen ostamisen ilman kilpailutusta.
KKV:n mukaan uudistus voi kuitenkin vaikuttaa eri tavoin eri puolilla maata.
Kolme mahdollista vaikutusskenaariota
”Vaikutukset riippuvat oleellisesti siitä, kuinka sidosyksikköjen omistajat ja sidosyksiköt reagoivat omistusosuusrajoitteeseen. Myös esimerkiksi paikalliset markkinaolosuhteet vaikuttavat siihen, millaiset vaikutukset rajoitteella olisi”, KKV arvioi.
KKV arvioi lausunnossaan, että omistusraja voi johtaa kolmeen pääasialliseen kehityskulkuun.
Ensimmäisessä tilanteessa lakimuutos ei muuta käytäntöjä. Tämä toteutuu, jos sidosyksiköiden omistusrakenne jo täyttää uuden lain vaatimukset. Tällöin kustannusvaikutuksia ei synny.
Toisessa tilanteessa kunnat tai hyvinvointialueet joutuvat lopettamaan nykyisen sidosyksikön käytön. Palvelu voidaan tällöin palauttaa omaksi tuotannoksi tai tilalle voidaan perustaa uusia pienempiä sidosyksiköitä. Tällöin kustannusten arvioidaan todennäköisesti kasvavan.
Kolmannessa tilanteessa palvelut siirtyvät markkinoille kilpailutettaviksi. Jos markkinoilla on riittävästi toimijoita, ”markkinoille siirtyvä sidosyksiköt altistuvat markkinakilpailun tuomalle paineelle, mikä voi tehostaa niiden toimintaa ja voi tuoda julkiselle organisaatiolle säästöjä”, KKV arvioi.
KKV korostaa, että nämä skenaariot voivat toteutua samanaikaisesti eri palveluissa ja eri alueilla. Siksi uudistuksen kokonaisvaikutus jää epävarmaksi.
Pienet kunnat erityisen haavoittuvia
Viraston mukaan uudistus voi olla erityisen hankala pienille kunnille, joilla ei ole realistista mahdollisuutta saavuttaa 10 prosentin omistusosuutta suurissa yhteisissä palveluyhtiöissä.
Jos markkinoilla ei ole vaihtoehtoisia palveluntarjoajia, kilpailutus ei välttämättä ole todellinen vaihtoehto. Tällöin kunta voi joutua tuottamaan palvelun itse tai rakentamaan uuden organisaation, mikä voi lisätä kustannuksia.
KKV huomauttaa myös, että sidosyksiköitä on käytetty joissakin tapauksissa nimenomaan kustannusten säästämiseksi. Omistusraja voi tällöin sulkea pois myös sellaisia järjestelyjä, jotka ovat olleet taloudellisesti toimivia.
Poikkeuksia laajaan omistajapohjaan
KKV ehdottaa, että lakiin harkittaisiin poikkeuksia tilanteisiin, joissa sidosyksiköllä on laaja omistajapohja mutta yksittäisen omistajan osuus jää pieneksi.
Tällaiset alueelliset yhteistyöyhtiöt ovat viraston mukaan voineet tuottaa kustannushyötyjä erityisesti syrjäisillä alueilla. Poikkeus voisi säilyttää näiden järjestelyjen hyödyt samalla kun estetään hankintalain kiertäminen.
Siirtymäajan merkitys
”Omistusosuusvaatimuksen arvioidut hyödyt perustuvat oletukseen, että hankintayksiköiden aiemmin sidosyksiköiltä hankkimat palvelut siirtyisivät kustannustehokkaampaan markkinaehtoiseen tuotantoon. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos sekä hankintayksiköille että markkinoille annetaan riittävästi aikaa sopeutua muutokseen”, KKV arvioi.
Viraston mukaan liian lyhyt siirtymäaika voisi pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet ratkaisuihin, jotka ovat nopeasti toteutettavissa mutta eivät välttämättä kustannustehokkaita. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi palvelujen palauttamista omaan tuotantoon ilman kilpailutusta.
Uudistuksen tavoitteena oleva tehokkuushyöty voi syntyä KKV:n mukaan vain, jos sekä hankintayksiköille että markkinoille annetaan riittävästi aikaa sopeutua muutokseen.
Epätasaiset vaikutukset
KKV:n kokonaisarvio on, että hankintalain uudistus vaikuttaa eri tavoin eri organisaatioihin.
Suurissa kaupungeissa ja hyvinvointialueilla kilpailu voi lisääntyä ja tehostaa palvelutuotantoa. Sen sijaan pienissä kunnissa markkinaehtoisen tarjonnan puute voi johtaa kustannusten kasvuun ja palvelujen saatavuuden heikkenemiseen.
”KKV pitää perusteltuna edellisen lausuntokierroksen jälkeen tehtyä lisäystä siirtymäaikapoikkeusta, joka koskee ’hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien lääketieteen erikoisalojen ja niihin liittyvien lääketieteellisten palvelujen tuottamiseksi perustetuista sidosyksiköistä.’ KKV pitää myös kannatettavana lisäystä pidemmästä siirtymäajasta, joka koskee ’yleistä sopimuksen päättämistä'”. KKV päättää lausuntonsa.
Lue lisää:
- KKV: Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (2.3.2026)
- Ijäs, O. (2026). Are We Paying Too Much? The Cost of Low Competition in Public Procurement. KKV Working Papers 1/2026
- Jääskeläinen, J., Saastamoinen, A., Väättänen, A. ja Hiilamo, T. (2024). Tutkimus 10 prosentin omistusosuusvaatimuksen vaikutuksista sidosyksikkömarkkinaan. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Tutkimusraportteja, 9/2024
- Hankintalain uudistamista käsittelevän työryhmän mietintö, s. 184-187
