Vaarassa kyberturva, ruokahuolto, jätehuolto – luvassa on suuret kustannukset, lisää hallintoa, hankinnan osaajapula, korkeakoulujen yhteistyön vaikeutumista ja paikallisten pk-yritysten huolta asiakkuuksien menettämisiä. Julkishallinnon hankintaketjut mylläävä hankintalaki saa kylmää kyytiä lain eriävissä mielipiteissä ja valtaosassa lakia kommentoivia 607 lausuntoja.
Kaikkiaan 607 tahoa antoi lausunnon TEM:lle hankintalakiehdotuksesta 11.3.2025 määräaikaan mennessä. Valtaosalla vastaajista oli näkemys keskeisestä lainkohdasta, jolla lainsäätäjä pyrkii pilkkomaan sidosyksiköt määräämällä niihin minimiomistusrajan vähintään 10 prosenttiin. Näistä vastaajista 8/10 vastustaa 10 prosentin rajaa. Pääviestinä kriittisillä lausujilla on vastaava kuin valtiovarainministeriön (VM), KKV:n sekä sosiaali- ja terveysministeriön (STM): Toteutuessaan hankintalakiehdotus aiheuttaa lisäkustannuksia, ei säästöjä.
Lausunnoissa toistuu myös huoli koko lakimuutoksen lähtökohdista, VM kiteyttää: ”Ei ota huomioon yleistä etua”. Myös Kuopion kaupunki pitää lausunnossaan ongelmallisena, että sidosyksikkösääntelyn rajoittamisen osalta ei ole perusteltu, miten esitetty vähimmäisomistusosuuden asettaminen edistää tavoitteiden saavuttamista. ”Sen sijaan Kilpailu- ja kuluttajaviranomaisen esittämä perusteltu näkemys siitä, että rajoittamisen vaikutukset voivat olla jopa päinvastaisia suhteessa tavoitteeseen, on sivuutettu.”
Kansaneläkelaitos (KELA) toteaa, että ”ehdotus hankintojen pakollisesta jakamisesta ei lisää tavoiteltua tehokkuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa, eikä se edes välttämättä lisää kilpailua, sillä tutkimustiedon mukaan volyymiltään suurempiin eli laajimpiin hankintoihin saadaan enemmän tarjouksia.”
KELA: EU-direktiivin vastainen
”KELA vastustaa ehdotettua, selvästi hankintadirektiivin ja EU:n oikeuskäytännön vastaista, sääntelyä, joka näyttäisi tuottavan merkittävästi enemmän uusia ongelmia ja suuria kustannuksia, kuin se voisi ratkoa jo olemassa oleviin sidosyksikkösuhteeseen liittyviä ongelmia. Kela katsookin, että hankintalain sidosyksikkösäännökset eivät lähtökohtaisesti edes kaipaa selkeyttämistä. Unionin tuomioistuin on selventänyt lukuisissa tuomioissaan määräysvallan käsitettä. Oikeustila ei ole tältä osin ollut erityisen epäselvä. Myös kotimaista tuoretta oikeuskäytäntöä sidosyksikön osakkaiden määräysvallasta sidosyksikköönsä nähden on jo riittävästi, eivätkä sidosyksikön omistusta koskevat rajoitukset ole välttämättömiä. Nykyisiä voimassa olevia säännöksiä on sen sijaan noudatettava paremmin, minkä lisäksi valvontaa on tehostettava.”
VNK: Riittämätön vaikutusarviointi ja kustannusriski
Valtioneuvoston kanslia katsoo, ettei hankintalaki-mietinnössä ole tehty vaikutustenarviointia siinä laajuudessa kuin lakiesityksen perusteleminen edellyttäisi. ”Kuten valtiovarainministeriö on mietintöön liittyvässä eriävässä mielipiteessään tuonut esiin, ehdotuksesta puuttuvat oikeasuhtaiset poikkeukset niihin tilanteisiin, joissa sidosyksikköjen toiminta ei vääristä kilpailua sekä tilanteisiin, joissa painava julkinen intressi vaarantuu. VNK yhtyy myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston eriävään mielipiteeseen siinä, että esitetyn mukaiseen omistajuusrajoitukseen sisältyy merkittäviä kustannuksia kasvattavia riskejä”, VNK toteaa omassa kriittisessä lausunnossaan.
PLM: Ilmeisessä ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa
Esimerkiksi puolustusministeriön (PLM) ”näkemyksen mukaan lakiin ei tulisi säätää ylimääräistä kansallista vaatimusta koskien hankintayksikön omistusosuutta”. PLM arvio lain aiheuttavan ”tarpeetonta hallinnollista taakkaa hankintayksiköille, mikä puolestaan kasvattaisi hankintojen kustannuksia ja vähentäisi hankintatoimen tehokkuutta. Ehdotettu muutos on siten ilmeisessä ristiriidassa lakihankkeelle asetettujen hankintojen tehostamista ja kustannussäästöjen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa”. ”Hyvinvointialueiden järjestämän ja valtion kokonaan rahoittaman sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta esityksen toteuttaminen nykymuodossaan aiheuttaisi lisäkustannuksia, ei säästöjä”, STM, lausuu. ”Osa ehdotetuista muutoksista kasvattaisi hankintojen toteuttamisesta aiheutuvia kustannuksia hallinnollisen taakan lisääntymisen myötä sekä lisäisi juridisia riskejä”, STM toteaa.
Kivijärven kunta: Valtio vastaamaan aiheuttamistaan kuluista
”Enontekiön kunnan kaltaisille pienille kunnille erittäin vahingollinen”, kunta lausuu. ”Se ei tule lisäämään säästöjä eikä myöskään esitettynä kasvata kilpailua. Ehdotettu 10 % omistusosuus johtaa pienten kuntien osalta kustannusten kasvuun ja myös hallinnollisesti se aiheuttaisi ylitsepääsemättömiä ongelmia.”
Toholammin kunnan mukaan sidosyksikkönä toimivat yhtiöt ovat tärkeitä kuntien varautumisen näkökulmasta, ”koska palveluita on tuotettava myös silloin, kun se ei ole yksityisen sektorin näkökulmasta kannattavaa”.
Kivijärven kunnan mukaan ”kustannustehokkaat hankinnat perustuvat sidosyksiköiden ostamisosaamiselle, jonka ne kykenevät vielä pukemaan lainmukaisiksi hankinnoiksi. Omistusosuusvaatimus romuttaa nämä elementit pienten kuntien hankinta-arsenaalista, joka on jo nyt valmiiksi rajallinen.” Hankintalain uudet ja ehkä vanhemmatkin tavoitteet jäävät de facto toteutumatta ”eikä siinä valvovan viranomaisen kovistelu auta tilannetta”. Kivijärvellä on ratkaisu valmiina kunnille koituvien kustannusten korvaamiseen: ”Valtion tulee pakottaessaan kunnat irtisanomaan voimassa olevat hankintasopimukset 30.6.2027 mennessä sitoutua ottamaan vastuu kunnille ennen aikaisesta sopimusten päättämisestä aiheutuvista kuluista ja vaatimuksista.”
Koha-Suomi: Kuntien kirjastopalvelut vaarassa
Kirjastojärjestelmiä tarjoavat sidosyksikkö Koha-Suomi Oy toteaa, että ”usean kunnan samanaikainen kirjastojärjestelmän kilpailutustarve viivästyttäisi kilpailutuksia kohtuuttomasti, jopa usean vuoden ajaksi”. Kilpailutuksen viivästyminen puolestaan lykkää uuden kirjastojärjestelmän hankintaa ja johtaa todennäköisesti tilanteeseen, jossa kunnilla ei ole mahdollisuutta ottaa käyttöön uutta kirjastojärjestelmää siirtymäajan puitteissa. ”Tällöin kunnat eivät pystyisi tarjoamaan lainkaan kirjastopalvelua kuntalaisille, eli lakisääteinen tehtävä jäisi täyttymättä useassa kunnassa. Esitetyn muutoksen hallinnollinen taakka tulee olemaan valtava ja vaikutukset tulevat olemaan negatiivisesti moninaiset.”
UNIFI: Vaikeuttaa korkeakoulujen yhteistyötä
Hankintalain vaikutukset ovat laaja-alaiset. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n mukaan esitetty 10 prosentin omistusosuusrajaus sidosyksiköille lisäisi yliopistojen tapauksessa kustannuksia ja vaikeuttaisi koko korkeakoulukentän yhteistyötä esimerkiksi opintojen joustavassa järjestämisessä. ”Esitys ei edistä yleisiä tavoitteita säästöistä ja kilpailun lisäämisestä”, UNIFI toteaa.
Sivistysala ry:n mukaan ehdotettu lainsäädäntö estäisi yliopistoja tai ammattikorkeakouluja yhteisesti palvelevan sidosyksikön rakentamisen jo siksi, että pelkästään yliopistoja on 13 ja ammattikorkeakouluja 22 eikä omistuksia ole mahdollista jakaa niiden kesken siten, että kukin omistaa vähintään 10 prosenttia. ”Vaatimus vähintään 10 % omistusosuudesta ei jatkossa mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulujen sidosyksikköyhteistyötä, ja sitä kautta konsolidoinnin tuottamia kustannussäästöjä, koska omistavien yksiköiden lukumäärä ylittää aina 10”, Sivistysala ihmettelee.
Poliisihallitus: Vahvistaa entisestään kielteisiä käsityksiä julkisista hankinnoista
Oikeusrekisterikeskuksen mukaan on epäuskottavaa, että esitettyjen muutosten seurauksena se pystyisi ”lisäämään kilpailua tai alentamaan tarjoushintoja merkittävästi”. ” Poliisihallituksen teknologiayksikön mukaan ”lisääntynyt sääntely saattaa vahvistaa entisestään sekä hankintayksiköiden että tarjoajien kielteisiä käsityksiä julkisista hankinnoista.” THL:n mukaan ”on tärkeää, että hankintayksiköillä säilytetään riittävä oikeus ja velvollisuus varmistaa hankintojen turvallisuus ja huoltovarmuus”.
VNK: Kiire nostaa hintoja ja aiheuttaa osaajapulan
Valtioneuvoston kanslia (VNK) nostaa esiin kiirehtimisen aiheuttamat kustannukset: ”Hankintojen kasautuminen samalle ajanjaksolle ulkoisista tekijöistä johtuvista syistä vaikuttaa merkittävästi tarjoajien kykyyn vastata tarjouspyyntöihin ja myös toteuttaa saatuja hankintasopimuksia”, VNK lausuu. ”Lisäksi tällä voi olla merkittävästi hintoja korottava vaikutus”
Hankintojen kasautumisella on vaikutusta myös hankintayksiköiden tarvitsemien hankintaosaajien saatavuuteen. ”Hankinta-alan ammattilaisista on erityisesti pulaa jo nyt ICT-hankinnoissa ja sidosyksikköhankintoihin liittyvien muutosehdotusten seurauksena mahdollisesti uudelleenkilpailutettavaksi tulee nimenomaan ICT-hankintoja, joihin hankintayksiköiden pitäisi nopealla aikataululla löytää tekijöitä”, VNK varoittaa.
KELA: Tsekki-esimerkki ei sovi Suomeen
KELA pureutuu lausunnossaan Tšekin tasavallassa vuosina 2012–2015 voimassa ollutta työryhmän esittämää sääntelyä. Tšekin tasavaltaa vaivasi vielä 2000-luvulla julkisissa hankinnoissa järjestelmällinen korruptio, jota säätelyllä yritettiin kitkeä, KELA muistuttaa. ”Tyypillistä myös oli, että tarjousten vertailuperusteena käytettiin, 80 prosentissa tutkituista tapauksista, yksinomaan halvinta hintaa”, KELA toteaa. ”On syytä kyseenalaistaa, onko Tšekkejä koskeneesta tutkimuksesta löydettävissä Suomen hankintalain muuttamiseksi siinä määrin perusteita kuin mietinnössä on esitetty”, KELA lausuu.
”Tšekin julkisista hankinnoista puuttui tuohon aikaan avoimuus ja läpinäkyvyys, ja budjettisäännöt sekä investointien hallinnan periaatteet eivät taloudellisesti motivoineet hankintaviranomaisia käyttämään julkisia varoja järkevästi”, KELA toteaa. ”Kumottujen säännösten joukkoon kuului myös nyt työryhmän mietinnössä esitetty velvollisuus uusia tarjouskilpailu vain yhden tarjouksen tilanteessa. Tšekissä on todettu, että tältä osin lainsäätäjä myönsi, että yksittäisten tarjousten hyväksymisen kieltäminen oli virhe, mikä ei tuonut käytännön hyötyä, vaan päinvastoin vaikeutti ja nosti erikoislaitteiden hankintojen hintaa”, KELA lausuu osoittaen lukusia tutkimuslähdeviitteitä.
KELA:n mukaan Tsekistä olisi kenties kuitenkin jotain opittavaa. Määräaikaiseksi jääneen sääntelyn johdosta saavutettiin Tšekin tasavallassa noin 10 prosentin hintojen alennus lähinnä siitä syystä, että hankintayksiköt pidensivät tarjousaikaa viidellä päivällä ja laativat tarkemmat hankintojen kuvaukset. ”Herää kysymys, eikö hankintalain uudistamista käsitelevän työryhmän olisi tämän tutkimustuloksen perusteella ollut syytä tarkastella nimenomaan sitä, onko tarjousaikaa ja hankinnan kohteen kuvausta koskevat hankintalain säännökset tältä osin ajan tasalla ja vaatisivatko ne kenties uudistamista”, KELA kysyy.
Pornainen: Romuttaisi jätehuoltojärjestelmän
Ympäristöministeriö nosti omassa eriävässä mielipiteessään esiin, että hankintalaki toteutuessaan vaarantaisi maan jätehuollon. Myös esimerkiksi Tampereen pormestari Kalervo Kummola on Aamulehdelle antamassaan haastattelussa esittänyt huolensa jätehuollosta ja pitää lakiehdotusta ”järjettömänä”.
Tampereen vieressä sijaitsevan Pälkäneen kunnankin mukaan ”jätehuollon järjestämisen osalta tilanne olisi hyvin kriittinen toimialan vaativan sääntelyn ja erityisen luonteen vuoksi”.
Jätehuolto on erittäin infrastruktuuri- ja investointipainotteinen toimiala, jossa tehokkuus syntyy suurista volyymeista. Mitä vähemmän jätettä kuljetetaan tai käsitellään kerralla, sitä taloudellisesti epätehokkaampaa toiminta on. ”Tämän vuoksi jätehuollossa muutos aiheuttaisi taloudellista haittaa ja tehottomuuden lisääntymistä”, Etelä-Karjalan Jätehuolto lausuu.
”Toivakka ei missään tilanteessa ole itsessään riittävän kokoinen urakka-alue (2400 asukasta), jotta sinne saisi järkevän hintaisia urakkatarjouksia jätekuljetuksiin. Kunnan tulisi kuitenkin kilpailuttaa jätekuljetukset itsenäisesti 1.7.2028 alkaen”, Toivakan kunta ihmettelee.
Esityksellä ei Toivokan lausunnon mukaan lisätä pienten tai keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksia ”Toivakan jätehuollon osalta vaan häiritään pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia niillä palvelualoilla, joissa niillä on kysyntää ja toimintamahdollisuuksia. Mitä enemmän kunta joutuu maksamaan jätehuollosta, sitä enemmän kuntalaiset joutuvat maksamaan jätehuollosta ja tämä on pois sekä kunnan elinvoimatyöstä että kuntalaisten ostovoimasta, josta pienet ja keskisuuret alueen yritykset ovat riippuvaisia.”
MTK toteaa, että jäteyhtiöiden ja jätehuoltoviranomaisten toimintaa muuttavien ehdotusten osalta olisi tehtävä kattavampi maaseutuvaikutusten arviointi. Pornaisten kunnan mukaan ”muutos romuttaisi Suomeen kehitetyn modernin ja kehittyvän kunnallisen jätehuoltojärjestelmän”.
Rantasalmen yrittäjät: Vaarantaa inhouse-alihankinnat
Aivan kaikki yrittäjäjärjestöt eivät kannanotoissaan kannata inhouse-yhtiöiden hajoittamista. Eräs jäsenyritystensä tulevaisuudesta huolissaan ollut järjestö on Rantasalmen Yrittäjät. ”Pienissä kunnissa paikalliset yrittäjät ovat usein olleet alihankkijoina in-house yhtiöille”, järjestön muistuttaa. ”Uudistuksen myötä alihankintarooli tulisi olla joustavasti mahdollista myös tulevaisuudessa. Riskinä on, että kun tarjouksien vaatimukset ja sopimusehdot tiukkenevat, niin pienten toimijoiden on haastavaa osallistua tai päästä osallisiksi kilpailutuksiin.”
”Kuin ampuisi tykillä kärpästä”
Käytännössä kaikissa hankintalakiehdostusta kritisoineissa lausunnoissa kannatettaan lain tavoitteita tehostaan julkishallintoa, mutta todetaan keinot vääriksi tai vähintään mittasuhteiltaan kohtuuttomiksi. Toivakan kunnan lausunnossa oli mukana myös huumoria: ”Esitys puuttuu oikeaan ja tunnistettuun ongelmaan, mutta työryhmämietinnössä hallituksen esitykseksi esitetty keino on kuin ampuisi tykillä kärpästä – kärpänen kuolee ja tavoite toteutuu, mutta haitta- ja tuhovaikutukset ovat valtavasti saavutettua hyötyä suuremmat. Toivakan kunta suosittelee valitsemaan oikeat työvälineet kulloisenkin ongelman ratkaisemiseksi, ja tässä tapauksessa tykkiä parempi työväline on kärpäslätkä.”
STM ja VM: Huomioitava julkinen etu
Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut tavoitteekseen, että hankintalain muutokset astuvat voimaan jo tammikuun alussa 2026. Valtaosa lausunnonantajista pitää aikatauluja paitsi epärealistina, myös vaarallisina. VM huomautti, ettei lakiesitys ”ota huomioon yleistä etua”. Myös valtioneuvoston kanslian ”käsityksen mukaan esitetty hankintalain muutos sidosyksiköiden asemasta on vaikutukseltaan todella suuri ja siltä osin työryhmän mietinnössä ei ole arvioitu lainmuutoksen vaikutuksia riittävästi”.
”Jatkovalmistelussa tulisi selvittää huolellisesti esityksen taloudelliset vaikutukset valtiolle, hyvinvointialueille ja kunnille sekä huomioida julkinen etu”, STM toteaa.
PLM: Pehmeämpiä ohjauskeinoja
Puolustusministeriön näkemyksen mukaan sidosyksiköiden käyttöä on mahdollista ohjata tarvittaessa pehmeämmillä keinoilla. Esimerkki hyvin toimineesta pehmeämmästä ohjauksesta on Hankinta-Suomi -toimenpideohjelma, johon myös työryhmän mietinnössä on viitattu. ”Puolustusministeriön näkemyksen mukaan turvallisuutta ja varautumista koskevien ehtojen käytön mahdollisuus on hankintayksiköille tärkeää.”
