Osakeyhtiölaki määrittää, mikä on kunkin osakeyhtiön tavoite ja maali. Voittoa tavoittelemattomat inhouse-yhtiöt ajavat osakkeenomistajiensa – kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion kokonaistaloudellista etua. Siksi sidosyksiköiden pirstomista ajavaa hankintalain muutosta vastustavat viranomaiset ja muut toimijat, joiden tehtävinä ja osakeyhtiölain velvoittamana on minimoida kansalaisille tuotettavien palveluiden laskutus. Kunnilla on jo nyt vapaus valita palveluntarjoajansa. Markkinaoikeus valvoo mahdollisia väärinkäytöksiä.
Hankintalakiin liittyvä vaikuttajaviestintä saa yhä karkeampia ilmenemismuotoja. Vuosia jatkunut julkishallinnon omistamien inhouse-yhtiöiden mustamaalaaminen sai jälleen uuden käänteen, kun elinkeinoelämän järjestöt väittivät tuoreessa ulostulossaan sidosyksiköiden käytön olevan kilpailutusten kiertämistä. Kurkistus julkisten kilpailutusten Hilma-palveluun osoittaa, että juuri inhouse-yhtiöt järjestävät vuosittain yhteisomistajilleen satoja kilpailutuksia, joihin yksityiset yritykset voivat osallistua. Inhouse-yhtiöiden liikevaihdosta 55–75 prosenttia muodostuu markkinoilta ostetuista palveluista. Ne ovat ainoa laillinen tapa kunnille ja hyvinvointialueille tehdä hankintayhteistyötä.
Kyse ei ole vain yhteiskilpailuttamisesta. Kuten ravintolan keittiö valmistaa raaoista perunoista ja juuri kalastetusta lohesta lohikeiton, inhouse-yhtiö räätälöi usein juuri paikallisten pk-yritysten ja suurten yritysten palveluita yhdistelemällä omistajiensa, kuntien ja hyvinvointialueiden haluamia palveluita. Tämän tuhansia sidoksia käsittävän yhteistyöverkoston valmisteilla oleva hankintalaki rikkoo. Keinona on rajata yhteisomistus vain suuriin omistuksiin, vähintään kymmeneen prosenttiin.
Yhteisistä varoista vastuussa olevat tahot vastustavat hankintalain muutosta
Alkuviikosta päättyi hankintalain muutosvalmisteluun liittyvä lausuntokierros. Kaikkiaan Lausuntopalvelu.fi:n kautta lausunnon antoi 607 toimijaa. Lain keskeisintä kohtaa, 10 prosentin minimiomistusvaadetta kommentoineista 78 prosenttia vastusti rajausta. Joukossa oli muutama elinkeinoelämän edustaja, joka esitti aiheellisen huolensa nykyään inhouse-yhtiöiden alihankkijoina toimivien paikallisyritysten kohtalosta, mikäli ehdotettu hankintalaki astuu voimaan ja inhouse-yhtiöt pilkotaan.
Sidosyksiköiden pirstomista ajavaa hankintalain muutosta vastustavat viranomaiset ja muut toimijat, joiden tehtävinä ja osakeyhtiölain velvoittamana on minimoida kansalaisille tuotettavien palveluiden laskutus. Ne tunnistivat kirkkaasti hankintalain muutosten aiheuttamien uudelleenjärjestelyjen kustannukset ja hankintaketjujen pirstomisen aiheuttavat pysyvät hallintokustannukset. Hankintalakimuutoksen vastustajien joukossa ovat muun muassa valtiovarainministeriö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, valtioneuvoston kanslia, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö sadat kunnat ja kuntaliitto, hyvinvointialueet ja KELA.
Kunnilla ja hyvinvointialueilla on alusta asti ollut täysi vapaus valita palveluntarjoansa. Talousahdingossa olevat kunnat totisesti miettivät, mikä on niille – ja samalla veronmaksajille – kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Vaihtoehtoja kunnilla ja hyvinvointialueilla on monta: 1) tuottaa palvelu itse, 2) kilpailuttaa palvelu itse ja ostaa palvelu suoraan markkinoilta, 3) ostaa palvelu kuntien ja hyvinvointialueiden omistaman inhouse-yhtiön tuottamana ja 4) ostaa inhouse-yhtiöltä palvelun kilpailutus ja mahdollinen usean ulkoisen palveluntarjoajan tuotteiden sovittaminen kokonaiseksi palveluksi.
Suomi ampuu hankintalakimuutoksella itseään jalkaan
Kuten lukuisia yhteistä etua valvovat tahot nostivat lausunnoissaan esille, esitetty hankintalakimuutos lisää säätelyä, ei vähennä sitä. Nykytilaan on päädytty juuri EU:n tiukimman julkishankinnan säätelyn vuoksi, jossa samat tahot, jotka nyt haluavat rajoittaa kuntien ja hyvinvointialueiden vapautta valita itselleen tehokkain tapa tuottaa palveluita, vaativat ja saivat Suomeen EU:n tiukimmat ulosmyyntirajat inhouse-yhtiöille (5 prosenttia liikevaihdosta, kuitenkin enimmillään 500.000 euroa). Ainoaksi lailliseksi tavaksi hyödyntää sidosyksiköiden palveluja oli ostaa edes pieni omistusosuus sidosyksiköstä.
Toinen suomalainen erikoisuus on EU:n alhaisin pienkilpailutusraja. Jälleen tiukan rajan kannattajat olivat paradoksaalisesti elinkeinoelämää edustavat tahot. EU sallisi 221.000 euron rajaan asti kevyen kilpailutuksen, joka avaisi näin pk-yrityksille huikeita mahdollisuuksia osallistua julkisiin kilpailutuksiin. Kyselyiden ja palautteiden perusteella juuri tämä vaikeaksi koettu ja työläs kilpailutuksiin osallistuminen on keskeinen syy, miksi yrittäjät suhtautuvat penseästi julkishankintoihin. Markkinatilanne suosii suuria toimijoita – aivan kuten käy 10 prosentin omistusrajauksen pirstaloitua inhouse-yhtiöt. Nykyiset alihankintakaupat loppuvat pk-yrityksiltä. Tästä markkinoiden keskittymisestä – alalla kuin alalla – on KKV lukuisia kertoja varoittanut. KKV nostaa tämän huolensa esiin myös hankintalaki-lausunnossaan.
Eduskunta puuttuu kuntien perustuslaissa määriteltyyn itsemääräämisoikeuteen ja mahdollisesti toimii EU-direktiiviä vastaan, mikäli se päättää toteuttaa nykyisen ehdotuksen kaltaisen hankintalakimuutoksen, jossa sidosyksiköiden omistus rajautuu enimmillään 10 prosenttiin. Samalla se tekee julkishankinnoista yhä hankalampia ja kalliimpia. Suomi ampuu jälleen itseään jalkaan.
Lue lisää hankintalain saamasta murskaavasta palautteesta:
- 607 lausuntoa hankintalaista: Täystyrmäys – jopa VNK, VM, PLM, STM, MMM ja YM vastustavat
- ”Kuin ampuisi tykillä kärpästä” – hankintalain vastustajat lausunnoissaan ihmeissään lainvalmistelijan vastuuttomuudesta
- Lausuntopalvelu: 607 lausuntoa hankintalaista (huom! mm. ministeriöiden eriäviä mielipiteitä jo itse lakiehdotus-pdf:ssä)
