Erittäin kalliiksi muutoskustannuksina tulevan, hajauttamisen kautta pysyvästi hallintokuluja nostavan sekä pk-yrityksiltä suuryrityksille markkinoita ohjaavan inhouse-yhtiöiden 10 prosentin minimiomistusvaateen sijaan nämä täsmennykset toisivat yhteistä hyötyä niin yritysmaailmaan kuin veronmaksajille. Edessä on ennennäkemätön ja ennennäkemättömän kallis hallinnollinen kaaos. Vaihtoehtona on tehdä ylivaalikautisia päätöksiä, joilla on laaja parlamentaarinen hyväksyntä.

Markkinat toimivat jo – Inhouse-yhtiöiden määräysvallan täsmennys riittää

Varmin tapa kasvattaa suomalaisten pk-yritysten osuutta julkishankinnoista on nostaa pienhankintarajaa 60.000 eurosta EU:n sallimaan 221.000 euroon.
Varmin tapa kasvattaa suomalaisten pk-yritysten osuutta julkishankinnoista on nostaa pienhankintarajaa 60.000 eurosta EU:n sallimaan 221.000 euroon.

Toteutuessaan hankintalain uudistus aiheuttaa julkishankintojen markkinoiden uudelleenjaon, jossa tapahtuu KKV:n tuoreen terveysasemien ja eläinlääkäriasemien selvityksen kaltainen markkinoiden keskittyminen: suurten yksityisten toimijoiden markkinaosuus kasvaa merkittävästi. Toisin kuin avainpalveluiden yksityistämistä tehokkuusperusteilla ajavat väittävät, veronmaksajien lopullinen lasku kuitenkin nousee. Jos hankintalaki toteutuu ehdotetussa muodossa, nykyään inhouse-yhtiöille alihankintaa tarjoavat pk-yritykset joutuvat väistymään suurten toimijoiden tieltä. Nyt käsillä oleva kehitys poikkeaa esimerkiksi lääkäri- ja eläinlääkäriasemien tilanteesta, joissa pk-yritykset pystyivät sentään usein myymään toimintansa suurille toimijoille markkinoiden keskittyessä. Esimerkiksi ICT-alalla tilanne on kuitenkin toinen: kansainvälisiä ICT-jättejä tuskin kiinnostaa ostaa kapean tuotetarjonnan pk-yrityksiä. Näille pk-yrityksiltä vain katoavat niiden nykyiset inhouse-yhtiöiden ostot, siis alihankintamarkkinat.

1. KKV ja markkinaoikeus korjaavat jo ongelmatilanteita

Markkinaoikeus (MAO) ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) puuttuvat jo nyt aktiivisesti markkinoilla havaittuihin ongelmiin, kuten hankintalain virheellisiin täytäntöönpanoihin, vaikkapa inhouse-yhtiöiden osalta. MAO:n päätökset ovat linjanneet selkeästi inhouse-yhtiöiden määräysvallan ja omistajaohjauksen toteutusta. Näiden linjausten mukaiset uudistukset tulisi varmistaa inhouse-yhtiöiden hallinnossa. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi pienosakkaiden yhteisiä hallitusedustajia tai muita hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia.

Sen sijaan, että hyvinvointialueiden ja kuntien hankintaketjuja sekoitetaan kalliilla lainmuutoksilla, inhouse-yhtiöiden määräysvallan täsmentäminen voisi johtaa hankintalain muutoksen julkilausuttuun tavoitteeseen. Näin vältyttäisiin palveluiden tarjontaa supistavalta sekä veronmaksajille ja aluetalouksille vahingolliselta markkinoiden keskittymiseltä suurille toimijoille ja turvattaisiin pk-yrityksille nykyistä paremmat toimintaedellytykset.

Keinoja ohjata inhouse-yhtiöiden toimintaa

Hankintalain edellytyksenä on, että Inhouse-yhtiötä tulee ohjata kuin omaa toimintaa. Keinoja määräysvallan vahvistamiseksi inhouse- yhtiöiden ohjauksessa ovat esimerkiksi:

  • Inhouse -yhtiöiden hallituksessa oltava riittävä edustus kattamaan yhtiön erilaiset omistajat
  • Yksi hallituspaikka voi edustaa enintään kymmentä (10 kpl) samantyyppistä omistajaa

2. Pienhankintaraja EU-tasolle: pk-yritykset hyötyvät

Kuntien ja hyvinvointialueiden omistamat inhouse-yhtiöt haluavat edelleen lisätä yhteistyötä pk-yritysten kanssa. Se tukee aluetalouksia ja mahdollistaa kotimaisten pk-yritysten kasvun vientimarkkinoille.
Hankintalain kynnysarvoa tulisi nostaa EU säädösten mahdollistamaan tasoon
60 000 € -> 221 000 €

Näin Suomi hyötyy EU-säädösten mukaiseksi korjatusta pienhankintarajasta:

  • Nykymalli suosii suuryrityksiä. Uusia vientiyhtiöitä jää syntymättä, koska pk-yritykset eivät osallistu vaativiin julkishankinnan kilpailutuksiin. Ne ovat monimutkaisia ja sitovat henkilöresursseja. Suurissa kaupoissa vaaditaan usein isojen asiakkaiden referenssejä. Niiden puute estää pk-yrityksiä voittamasta pienhankintarajan yläpuolella olevia asiakkuuksia. Toisaalta, koska pienhankintaraja on niin alhainen, pk-yritykset eivät saa tarvittavan suuria referenssejä muihin kauppoihinsa, esimerkiksi vientiä varten.
  • Kevyt kilpailutusmalli mahdollistaa pk -yritykset pääsyn julkispalvelujen palvelutoimittajiksi. Etuja pienhankintarajan nostosta EU-rajaan:
    1) Edistää pk-sektorin yhteistyötä kaikkien hankintayksiköiden kanssa
    2) Auttaa uusien innovaatioiden syntymistä julkisen sektorin rajapinnassa ja mahdollistaa pk-yrityksille kasvua sekä tärkeitä referenssejä tukemaan vientikauppaa
    3) Vähentää julkisten hankintojen aiheuttamia hallinnollisia kustannuksia
    4) Tukee aluetaloutta ja paikallista yritystoimintaa
    5) Varmistaa verotulojen säilymisen Suomessa

3. Markkinavuoropuhelut osaksi kilpailutusprosessia

Ennen kilpailutusta tulee selvittää markkinoilta löytyvät ratkaisut ja niiden soveltuvuus kunnan tai hyvinvointialueen tarpeisiin. On julkishallinnon ja aluetalouksien edun mukaista tiivistää tätä kanssakäymistä sekä suoraan että omistamiensa inhouse-yhtiöiden kautta. Näin uudet innovaatiot löytävät asiakkaansa ja palveluiden integraattoreina omistajaasiakkailleen toimivat inhouse-yhtiöt voivat hyödyntää kapeankin osaamisalan pk-yritysten tarjoamaa parhaimmillaan suurellekin joukolle kuntia ja hyvinvointialeluita.