Jyväskylän yliopistossa on tehty tutkimus (”Sidosyksikköhankinnoista Suomessa”), jossa in-house yhtiöitä on väitetty tehottomaksi sillä perusteella, että ne ovat ”kannattamattomia”. Inhouse-yhtiön ei ole tarkoituskaan tuottaa voittoa vaan tuottaa kustannustehokasta palvelua omistajilleen.
Tutkimuksessa on lukuisia kohtia, joiden osalta Kustos ry haluaa oikaista siinä olevaa väärää tietoa. Inhouse-yhtiöitä edustava yhdistys tekee siitä myös vastineen Jyväskylän yliopistolle.
- 1) Tehokkuutta mittaava kannattavuusvertailu vapailla markkinoilla olevien toimijoiden ja julkishallinnon omistuksessa olevien, voittoa tavoittelemattomien yritysten välillä on vähintäänkin erikoinen lähtökohta. Inhouse-yhtiöiden ja markkinaehtoisesti toimivien yritysten välillä on eroja nimenomaan voitontavoittelussa, jonka vuoksi taloudelliset mittarit eivät anna vertailukelpoista kuvaa kokonaistuottavuudesta.
- 2) Liikevaihto per henkilö sopii inhouse-yhtiön tehokkuuden mittariksi harvinaisen huonosti, kun tavoite ei ole maksimaalinen voiton tavoittelu vaan asiakkaan palvelutarpeen kokonaisratkaisu. Kun inhouse-yhtiö ei tavoittele voittoa, liikevaihdosta puuttuu yksityissektorin ottama kate, jolloin liikevaihto/henkilö ei ole oikea vertailumittari.
Yksityisessä yrityksessä tuottavuutta voidaan ajatella mitattavan liikevaihto/työntekijä -mittarilla, eli mitä enemmän asiakkaita laskutetaan per yhtiön työntekijä, sitä tehokkaampaa toimintaa.
Tämä on julkisomisteisissa yhtiöissä juuri päinvastoin, sillä inhouse-yhtiön tuottamat kustannustehokkaat palvelut täytyy pystyä tuottamaan mahdollisimman vähällä rahalla, koska kaikki raha tulee omistaja-asiakkailta (veronmaksajilta). Lisäksi tulee ymmärtää, että mahdollinen voitto palautuu samoille omistajille joko alenevina hintoina, ostohyvityksinä tai osinkoina. Tämä laskee siis myös osaltaan inhouse-yhtiöiden palveluiden hintoja ja ostohyvitys vähentää myös liikevaihtoa. - 3) Inhouse-yhtiön oma pääoma on useimmiten pieni. Koska voittoa ei tavoitella muuta kuin investointien verran, oma pääoma ei kasva isoksi. Oma pääoma on kuitenkin mukana useissa tutkimuksen mittareissa ja siksi nämä mittarit eivät toimi verrattaessa inhouse-yhtiötä ja yksityistä sektoria.
- 4) Tutkimus on tehty puhtaasti taloudellisten mittareiden näkökulmasta. Inhouse-yhtiön ei ole tarkoituskaan tavoitella voittoa, ne tekevät laajempaa liiketoimintaa ja ovat usein monitoimialayhtiöitä (esim. potilaslaskutus osana talouspalvelua, Monetra Oulussa tulkkipalvelu), jolloin eurot, palvelun sisältö, toimintamalli ja voitonjakoperiaatteet eivät ole vertailukelpoisia.
- 5) Tutkimuksessa esimerkiksi ICT-yhtiöiden vertailussa on yksityiseltä puolelta puhdas ohjelmistoyhtiö ja inhouse-puolelta ICT-palveluyritys. Näiden välillä on merkittävä ero, kun tarkastellaan esim. millaista henkilöstöä kyseisissä yrityksissä on.
- 6) Inhouse-yhtiöt kilpailuttavat ja ostavat keskimäärin 55 prosenttia liikevaihdostaan markkinoilta. On hyvin mahdollista, että esimerkiksi vertailussa olevan yksityisen ICT-yrityksen liikevaihdosta merkittävä osa tulee inhouse-yhtiön ostoista.
On toivottavaa, että talouslukuja katsottaisiin inhouse-yhtiöiden sivuilta tai kysyttäisiin suoraan yhtiöistä. Inhouse-yhtiöt antavat mielellään lisätietoja talousluvuista ja avaavat omaa toimintaansa.
