Suurin kustannuksia aiheuttava hankintalain muutoskohta on vaatimus sidosyksiköiden 10 prosentin minimiomistuksesta. Julkisten hankintavarojen käyttöä voi kuitenkin edistää monella muulla tavalla, samoin kuin parantaa pk-yritysten asemaa hankinnoissa – ilman, että ajaa erityisesti pienkunnat talousahdinkoon, kuten nyt suunnitellun lain toteutuessa tulee käymään. Samalla hallitus voi välttyä aiheuttamasta Suomen rauhanajan historian suurimman hallinnollisen kaaosta – kustannuksineen.
Virka- ja budjettivastuussa niin kunta- kuin ministeriötasolla tulleesta murskaavasta palautteesta huolimatta hallitus ajaa edelleen hankintalain muutosta, jonka ilmoitettu tavoite on lisätä kilpailua, tehostaa julkisten varojen käyttöä ja parantaa pk-yritysten asemaa. Kuten sadoissa lakilausunnoissa eri tulokulmista havainnollisesti todettiin, näiden tavoitteiden toteutumisen sijaan suunniteltu laki aiheuttaa kuitenkin merkittäviä muutoskustannuksia ja nostaa pysyvästi hankintojen kustannustasoa.
Nykymuotoisena hankintalakiehdotus aiheuttaa satojen inhouse-yhtiöiden kanssa solmittujen, yhteensä tuhansien toimitus- ja omistussuhteiden ja -sopimusten irtisanomisen ja uudelleensopimisen. Hallinnollisen kaaoksen ja suuret muutoskustannuksen aiheuttavalle hankintalakimuutokselle on vaihtoehtoja. Pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista julkishankintoihin on yksinkertaista edistää nostamalla EU:n tiukinta pienhankintarajaa Suomen 60.000 eurosta EU:n sallimaan 221.000 euroon. Nykyinen kilpailutusjärjestely suosii suuryrityksiä, joilla on monella tapaa paremmat edellytykset osallistua raskaina koettuihin pienhankintarajan ylittäviin kilpailutuksiin. Mikäli julkishankintojen kilpailutusprosessi olisi kevyempi, kuten muissa EU-maissa, useampi pk-yritys osallistuisi niihin. Yrittäjät kokevat kyselyjen mukaan nykyiset hankintaprosessit liian raskaiksi.
- Mikäli lakimuutoksella todella halutaan lisätä sidosyksiköiden julkisomistajien määräysvaltaa, se tulisi kuvata uudessa laissa nykyistä täsmällisemmin. Nyt ehdotettu kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuus ei ole oikeuskäytännössä mikään tae määräysvallasta. Miksi siis kymmenen prosentin omistusrajaa vaativat väittävät niin?
- Mikäli hankintalain muutoksella todella halutaan aktivoida erityisesti pieniä ja keskisuuria markkinatoimijoita osallistumaan kilpailutuksiin, niin hankintoihin liittyvää byrokratiaa tulisi karsia, ei lisätä.
- Mikäli taas lainsäätäjät todella haluavat etsiä taloudellisimman tavan hoitaa julkisen puolen asioita, niin sitten tulisi selvittää, mikä sen on. Mielivaltainen kymmenen prosentin omistusrajaus tai väittämä, että kaupallinen toimija on tehokkaampi, eivät ole sama asia kuin julkishallinnon kannalta edullisin toimintatapa. Asia tulisi selvittää – sen sijaan, että tietoisesti aiheuttaa hallinnollisen jättisekaannuksen ja miljardikustannukset.
Ratkaisuja eikä kaaosta ja lisäkustannuksia
Hankintalain muutosta edistävien etujärjestöjen mukaan hankintalaki koskee peräti 37 miljardin julkishankintoja, joista järjestöjen mukaan lain myötä suuri osuus siirtyisi yksityisille markkinoille. Kuitenkin jo nyt 50–75 prosenttia julkisomisteisten inhouse-yhtiöiden liikevaihdosta menee markkinoille, muun muassa paikallisille pk-yrityksille. Arvioiden mukaan hankintalain muutoksen seurauksena markkinoille vapautuisi vain noin 50–150 miljoonan euron liikevaihto. ”Samaan aikaan koko muutoksen kustannuksiksi on arvioitu jopa 3–5 miljardia euroa”, Kuntien Hetapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Miia Laakso huomauttaa. Nykyisen lakiehdotuksen sijaan hän ehdottaa seuraavia toimenpiteitä julkishankintojen tehostamiseksi:
- 💎 Kunnille ja hyvinvointialueille tulee tarjota tukea hankintaosaamisen kehittämiseen.
- 💎 Pk-yrityksiä tulee nykyistä voimallisemmin tukea kilpailutusprosesseihin osallistumisessa. Nykyisinkin julkishankintoihin osallistuminen koetaan kyselytutkimusten mukaan hankalaksi pk-yrityksissä.
- 💎 Hankintarajat tulee nostaa EU-tasolle nykyisestä 60.000 eurosta 221.00 euroon. Yhteistyö pk-yritysten ja julkisen sektorin välillä kasvaisi nopeasti. Keventynyt kilpailutusprosessi lisäisi pk-yritysten halukkuutta osallistua julkisiin kilpailutuksiin.
- 💎 Julkisten yhtiöiden hallitustyöhön ja omistajaohjaukseen tulee panostaa.
- 💎 Markkinaoikeuden käsittelyaikoja tulee nopeuttaa– kehitystyö ei saa pysähtyä. Nykyjärjestelmä puuttuu jo mahdollisiin väärinkäytöksiin julkishankinnassa.
Kunnat ja hyvinvointialueet pelkäävät, että jos toimivia yhteistyörakenteita rikotaan, seurauksena voi olla paluu vanhoihin, tehottomiin malleihin – ja julkisen sektorin päätäntävallan heikkeneminen. Edellä kuvattu hallinnollinen kaaoksen ja muutoskustannukset on mahdollista välttää, mikäli suunnitteilla olevasta hankintalain muutoksesta ja erityisesti sen 10 prosentin minimiomistusvaatimuksesta sidosyksiköissä luovutaan.
