Euroopan komissio valmistelee yhtä julkisten hankintojen historian suurimmista uudistuksista. Se on komission esityslistalla syyskuun 2026 alussa. Vuotaneen asetusluonnoksen mukaan nykyiset kolme hankintadirektiiviä korvattaisiin yhdellä suoraan sovellettavalla EU-asetuksella, joka kaventaisi jäsenmaiden mahdollisuuksia säätää omista hankintamenettelyistään. Poliittisesti merkittävin uudistus on eurooppalaisen etusijan vahvistaminen julkisissa hankinnoissa.
Jos julkisia hankintoja ohjaava ehdotus EU-asetuksesta toteutuu nykyisessä muodossaan, vaikutukset ulottuvat suoraan myös Suomeen, jossa eduskunta hyväksyi vasta hiljattain laajan hankintalain uudistuksen. Merkittävä osa uudesta kansallisesta lainsäädännöstä joutuisi nopeasti uuteen arviointiin.
Mikäli komission ehdotus etenee pääosin nykyisessä muodossaan, suuri osa juuri hyväksytyistä kansallisista ratkaisuista jää hyvin lyhytikäisiksi. Komission valmistelussa oleva asetusehdotusluonnos etenee vielä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden käsittelyyn. Lopullinen sisältö voi muuttua neuvottelujen aikana. Direktiivi sallii kansalliset joustot, kun taas EU-asetus on lakia, joka ei salli kansallisia poikkeuksia ja sitä sovelletaan sellaisenaan.
Komission tavoitteena on yksinkertaistaa sääntelyä korvaamalla vuoden 2014 kolme hankintadirektiiviä (2014/23, 2014/24, 2014/25) yhdellä asetuksella, joka olisi suoraan sovellettavaa oikeutta kaikissa jäsenmaissa. Direktiivien tulkintavara ja kansallinen liikkumavara poistuvat yhdellä asetuksella. Koska EU-asetus on jäsenmaissa sellaisenaan sovellettavaa oikeutta, kansallista liikkumavaraa jäisi lähinnä hallinnon, valvonnan ja oikeussuojan järjestämiseen. Hankintamenettelyt, arviointiperusteet ja monet muut keskeiset säännöt määräytyisivät jatkossa suoraan Brysselistä.
Merkittävimmät vaikutukset Suomessa:
- Kesäkuussa päätetty inhouse-yhtiön 10%:n minimiomistusraja poistuisi
- Ulosmyyntirajat yhtenäistettäisiin, eli ulosmyyntirajaksi Suomessakin tulisi 20%
- Hankintamenettelyjä yksinkertaistetaan. Päämenettelyksi tulisi avoin neuvottelumenettely. Lisäksi käyttöön tulisivat dynaaminen yksinkertaistettu menettely toistuviin hankintoihin sekä innovaatiohaaste-menettely uusien ratkaisujen kehittämiseksi. Samalla hankintayksiköiden olisi laadittava hankintakauden alussa niin sanottu Needs Plan ja käytävä markkinavuoropuhelua nykyistä järjestelmällisemmin.
- Pääsäännöksi tulisi paras hinta-laatusuhde (Best Price-Quality Ratio, BPQR), johon liitettäisiin vähimmäisvaatimuksia laadun painoarvolle erityisesti työvoimavaltaisissa hankinnoissa.
- Komissio ehdottaa samalla koko julkisten hankintojen digitaalisen infrastruktuurin uudistamista. Nykyisten kansallisten järjestelmien rinnalle rakennettaisiin yhteinen eurooppalainen digitaalinen hankintaekosysteemi, joka Suomessa merkitsisi käytännössä Hilma-järjestelmän laajaa teknistä uudistamista ja sen integroimista EU:n yhteiseen infrastruktuuriin.
Eurooppalainen ensin
Sen sijaan poliittisesti merkittävin uudistus on eurooppalaisen etusijan vahvistaminen julkisissa hankinnoissa. Luonnos antaa hankintayksiköille mahdollisuuden rajoittaa osallistumista EU:n tai WTO:n hankintasopimuksen piirissä oleviin toimijoihin, edellyttää eurooppalaista alkuperää tai antaa eurooppalaisille tarjouksille etusijaa. Tietyissä strategisissa hankinnoissa komissio voisi myös sulkea kilpailun kokonaan EU:n ulkopuolisilta tarjoajilta. Hankintojen euromääräiset kynnysarvot sidottaisiin Kansainvälisen valuuttarahaston SDR-valuuttaan ja päivittyisivät automaattisesti. Tarkoituksena on poistaa tarve jatkuville erillisille tarkistuksille.
EU-asetus syrjäyttää ristiriitaiset kansalliset lait
”Asetukset ovat suoraan sovellettavia EU:n lainsäädäntöinstrumentteja, jotka eivät lähtökohtaisesti edellytä kansallisia lainsäädäntötoimia tullakseen voimaan ja ne syrjäyttävät ristiriitaiset kansalliset lait niin, että kansallinen laki on jätettävä soveltamatta”, Helsingin ylipiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toteaa. Komissio valvoo sisämarkkinoille keskeistä hankintalainsäädäntöä tehokkaasti ja jo pelkästään se seikka, että komissio on valinnut luonnostella hankintadirektiivien uudistusta asetuksen eikä direktiivien pohjalle enteilee komission halua entisestään yhdenmukaistaa sisämarkkinoilla julkisten hankintojen sääntelyä. EU:n asetusta tulee soveltaa sille ristiriitaisten kansallisten lakien asemesta”, Raitio toteaa kirjallisessa arviossaan (liitteenä artikkelin lopussa).
”Niinpä kesäkuussa 2026 toteutettu kansallinen hankintalainsäädännön uudistus joudutaan avaamaan uuteen lainsäädäntöprosessiin, mikäli luonnosteltu EU-asetus tulee voimaan”, hän arvioi. Julkisia hankintoja koskeva asetus on komission esityslistalla syyskuun alussa 2026. Asetusehdotus tulee samalla julkiseksi. Useiden asiantuntija-arvioiden mukaan on todennäköistä, että asetusehdotus vastaa pitkälti tämän artikkelin liitteenä olevaa asetusluonnosta. Komission aikatauluarvion mukaan asetus hyväksytään vuoden 2027 loppuun mennessä.
