Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raition ja Kuntaliiton lakiasiainjohtaja Juha Myllymäen mukaan Suomen juuri uudistettu hankintalaki joudutaan avaamaan uudelleen jo seuraavalla hallituskaudella. EU:n uusi Public Procurement Act korvaisi nykyiset hankintadirektiivit suoraan sovellettavalla asetuksella, mikä pakottaisi arvioimaan kansallisen hankintalainsäädännön uudelleen. Samalla tarkasteluun palaisivat myös EU-sääntelyä tiukemmat ratkaisut, kuten sidosyksiköiden 10 prosentin minimiomistusvaatimus.
”On selvää, että nykyisen hankintalain pohja putoaa pois hankintadirektiivin kumoutuessa asetuksen alta. Tulevaisuuden kansallinen hankintalaki täytyy säätää puhtaalta pöydältä siltä osin, kuin kansallista sääntelyä tarvitaan”, Kuntaliiton lakiasiainjohtaja Juha Myllymäki toteaa liiton heti EU-asetuksen julkitulon jälkeen julkaisemassa artikkelissa.
”Olen Myllymäen kanssa samaa mieltä”, Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toteaa. ”Asiassa on otettava huomioon myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön pitkä linja, jossa on asetuksilla ja direktiiveillä nähty eroa sitovuudessa”, hän arvioi. Direktiiveillä annetaan jäsenvaltioille enemmän harkintavaltaa kuin asetuksilla.
Kuntaliiton Myllymäki perustelee näkemystään sillä, että komissio esittää nykyisten kolmen hankintadirektiivin korvaamista yhdellä Public Procurement Act -asetuksella. EU-asetus on jäsenmaissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Nykyinen Suomen hankintalaki taas perustuu direktiivien kansalliseen toimeenpanoon. Kun direktiivit kumoutuvat ja tilalle tulee asetus, myös nykyisen kansallisen hankintalain oikeudellinen rakenne on arvioitava uudelleen.
EU-asetuksen valmistelun tavoiteaikataulu ulottuu vuoden 2027 loppuun. Myllymäki arvioi asetuksen tulevan todennäköisesti hyväksytyksi vuosina 2028–2029. ”Siten vielä hankintalain siirtymäajan puitteissa selvinnee myös asetuksessa olevan sidosyksikkösääntelyn lopullinen muoto”, hän toteaa. Suomen seuraavat eduskuntavaalit ovat keväällä 2027, joten asetuksen voimaantuloon liittyvä kansallisen lainsäädännön uudelleenrakentaminen osuisi normaalilla aikataululla seuraavan hallituksen kaudelle.
Myllymäki toi esiin EU-lainsäädännössä pian tulevan uudistuksen jo toukokuussa 2026, noin kuukautta ennen kuin eduskunta hyväksyi hankintalain. Alun perin EU-asetuksen piti tulla julki heinäkuun alussa, joka selittää, miksi kansallisen hankintalain edistäjillä oli kiire saada laki presidentin hyväksyttäväksi vielä kesäkuun aikana.
Jo maaliskuussa 2026 Kuntaliitto kirjoitti eduskunnalle antamassaan lausunnossa, että hankintadirektiivin uudistamisella tulisi olemaan ”suoria vaikutuksia Suomen hankintalainsäädäntöön” ja piti siksi epätarkoituksenmukaisena toteuttaa juuri ennen EU-uudistusta laajaa kansallista sidosyksikkömuutosta.
EU-säätelyssä ei ole omistamiseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia
Suomen tiukkaan sidosyksikköjen 10 prosentin minimiomistusrajaukseen verrattuna EU-sääntely ei ole sisältänyt lainkaan omistamiseen liittyviä vähimmäisosuuksia. Lisäksi asetuksessa kuvattu määrä, jonka sidosyksikköyhtiö on voinut myydä ulosmyyntinä muille kuin määräysvallan käyttäjille, on Suomen rajaa korkeampi.
”Suomessa ulosmyynnin raja on säädetty direktiivin 20 prosentin määrän sijaan 5 prosenttiin tai 500 000 euroon, kumpi vain on ylittynyt ensin. Sääntely on rajoittanut sidosyksiköiden mahdollisuutta myydä ylimääräistä kapasiteettia muille kuin siinä määräysvaltaa käyttäville omistajille. Tiukka ulosmyyntiraja on myös yksi syy viime vuosien omistajien määrän kasvuun sidosyksiköissä”, Myllymäki muistuttaa. Professori Raitio ihmettelee samaa: ”Kuinka esimerkiksi suomalaiset, tiukemmat ulosmyyntirajat voisivat säilyä”, hän kysyy.
Syyskuun 9. päivä julkaistussa versiossa hankinta-asetuksen 80. artiklassa on lisäys kohdassa 5 (Article 5, ks. liite), jossa todetaan jäsenmaiden voivan säätää myös asetusta tiukemman regulaation. Raition mukaan jatkovalmistelussa tulisi yksilöidä, mihin lauseella tarkkaan ottaen viitataan. ”Lopulta tällaisesta tulee vain tulkintaongelma, jonka viime kädessä EU-tuomioistuin ratkaisee – ottaen huomioon sen, että asetuksen epämääräisyydestä huolimatta Teckal-kriteereiden mukaiset linjaukset pysyvät voimassa”, eurooppaoikeuden professori Juha Raitio arvioi.
Teckal-kriteereillä tarkoitetaan EU-oikeuden ehtoja, joiden täyttyessä julkinen hankintayksikkö voi ostaa palveluja omalta sidosyksiköltään ilman kilpailutusta. Ne perustuvat EU-tuomioistuimen vuoden 1999 Teckal-ratkaisuun ja on myöhemmin kirjattu hankintadirektiiviin. Vaikka uusi EU-asetus mahdollistaisi kansallisesti tiukemman sääntelyn, Teckal-oikeuskäytännön perusperiaatteet eivät katoa. Jos uuden asetuksen sanamuoto jää epäselväksi, EU-tuomioistuin tulkitsisi sitä myös tämän vakiintuneen oikeuskäytännön pohjalta.
Lue lisää:
- Kuntaliitto: Hankinta-asetus yhtenäistää eurooppalaista sidosyksikkösääntelyä (9.9.2026)
- Kuntaliitto: Hankintalain eteneminen eduskunnassa uhkaa etenkin pienten kuntien palveluja, päivitetty (27.5.2026)
- Kuntaliitto: HE 2/2026 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (lausunto 12.3.2026)
- Kustos: EU valmistelee hankintojen vallankumousta – Suomessa juuri uudistettu hankintalaki kumoutumassa
