EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn joutunut Suomi ei ole budjetoinut hankintalakimuutoksen aiheuttamia muutoskustannuksia, vaikka ne suurella todennäköisyydellä lisäävät merkittävästi julkista velkaantumista. Kuntaliiton laskelma hankintalain muutoksen aiheuttamasta 0,6 miljardin euron lisälaskusta kunnille on vain osa lain kokonaislaskusta. Kustannuksia aiheutuu myös hyvinvointialueille sekä kuntien ja hyvinvointialueiden omistamille inhouse-yhtiöille. Huomiotta ovat jääneet myös mahdolliset sopimusrikkomuksista aiheutuvat kulut.
Tammikuussa 2026, viikolla neljä, nykytiedoin eduskuntaan etenevä hallituksen esitys uudesta hankintalaista aiheuttaa, myös viimeisimmän hallituksen lakiesitysluonnoksen mukaan, mittavat muutoskustannukset. Vastavuoroisesti Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on arvioinut lain mahdollisesti tuomat säästöt merkittävästi muutoskustannuksia pienemmiksi.
Hallitusohjelmaan kirjattu, lakivalmistelussa etenevä vaatimus 10 prosentin minimiomistuksesta johtaa miljarditason muutoskustannuksiin. Lakimuutoksen vaikutuksesta on esitetty useita laskelmia, joista yksikään ei ole koko maan tasoisesti kustannuksia kattava. Kuntaliitto julkaisi loppusyksystä oman arvionsa, jonka mukaan yksistään kunnille koituu hankintalain muutoksesta 0,6 miljardin euron kulut. Marraskuulle 2025 päivätyssä työ- ja elinkeinoministeriön versiossa hankintalakiluonnoksesta on mukana laskelma, joka osoittaa, että lakimuutoksesta koituu välittömästi suuremmat muutoskulut kuin samaisessa dokumentissa arvioidaan myöhemmin koituvan säästöjä. Myös lakiehdotuksen nettokustannusten haarukka oli sadoissa miljoonissa. Mikään taho ei ole esittänyt laskelmaa, joka osoittaisi muutoksen olevan taloudellisesti kannattava.
Pienkunnat ja alueiden pk-yritykset menettävät eniten
Sidosyksiköitä edustava Kustos ry julkaisi jo lokakuussa 2024 kuuden inhouse-yhtiön lukuihin perustuvan laskelman lakimuutoksen aiheuttamista kustannuksista, joka on kansalliselle tasolle vietynä 3–5 miljardia euroa. Vain murto-osa tavoitellusta liikevaihdosta siirtyisi markkinaan, sillä lakimuutos koskettaa lähinnä pienkuntien hankintoja, suurten kaupunkien jatkaessa omistamiensa inhouse-yhtiöiden hyödyntämistä. Omistusjärjestelyt aiheuttavat mittavia juridisia järjestelyjä ja sopimusmuutoksia koko maassa. Markkinoiden keskittyessä paikalliset pienyrittäjät menettävät olemassa olevia sopimuksiaan suurille toimijoille, kuten KKV on lukuisissa selvityksissään osoittanut.
Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt omat laskelmansa hallitusesitysluonnokseen, muttei ole avannut laskelmien perusteita tai laskentalogiikkaa. Hankintalain muutosta ajavat etujärjestöt eivät ole esittäneet muita arvioita muutoskustannuksista kuin verranneet niitä hyvinvointialueiden ICT-muutoskuluihin, jotka olivat noin 800.000 euroa. Ne ovat vedonneet tilastoihin, joiden mukaan lisääntyvä kilpailutus alentaa kustannuksia. Kuitenkin jopa 70 prosenttia inhouse-yhtiöiden liikevaihdosta syntyy jo nyt markkinoilta kilpailutetuista palveluista, erityisesti ICT-puolella. Lisäksi lakia edistävät tahot vetoavat edelleen täysin harhaanjohtavaan, Aalto-yliopiston professorin arviossa ”pseudotieteelliseksi” osoittautuneeseen Jyväskylän yliopiston tilaustutkimukseen.
Valtiovarainminiteriö hankintalakiehdotuksesta: ”Ei ota huomioon yleistä etua”
Seuraavien 2–3 vuoden aikana lakimuutoksen aiheuttama lisäkustannus kunnille ja hyvinvointialueille, viime kädessä veronmaksajille, on joka tapauksessa miljardiluokkaa. Lakiehdotuksen mukaan mahdolliset säästöt tulevat vuosien päästä – mikäli tulevat. Hallituksen esityksen perusteella hyötyjä voidaan saada, mutta niitä ei ole kuitenkaan perustellusti osoitettu todennäköisiksi. Alkuperäisellä hankintalakimuutoksen lausuntokierroksella valtiovarainministeriöneriävässä mielipiteessään käytti ilmaisua ”ei ota huomioon yleistä etua”. Myös valtioneuvoston kanslia yhtyi omassa lakilausunnossaan valtiovarainministeriön voimakkaan kriittiseen kantaan.
Marraskuussa 2025 murska-arvion hankintalakiesityksestä antanut lainsäädännön arviointineuvosto totesi lausunnossaan, ettei esitysluonnoksessa ole esitetty tutkimustietoa tai dataa kymmenen prosentin minimiomistuksen tueksi. Tämä lainmuutoksen kohta, vaatimus sidosyksiköiden 10 prosentin minimiomistuksesta, on keskeinen miljardiluokkaan nousevien muutoskustannusten aiheuttaja.
Miljardien muutoskustannuksia ei ole budjetoitu
Hankintalain muutoksen aiheuttamia kustannuksia, jotka hallituksen lakiesityksen luonnoskin myöntää, ei ole huomioitu esimerkiksi valtionbudjetissa vuodelle 2026. Ennakkotietojen mukaan valtio ei ole kompensoimassa näitä lakimuutoksista aiheutuvia kustannuksia kunnille eikä hyvinvointialueille. Istuvan hallituksen hallitusohjelmassa tosin luvattiin, että hyvinvointialueille korvataan mahdollisista tehtävämuutoksista aiheutu kustannukset. Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisomistuksessa olevien sidosyksiköiden voimallinen uudelleenjärjestely on juuri sellainen ylimääräinen, valtionhallinnon aiheuttama mittava lisäkulu.
Hankintalain muutoksen aiheuttama mahdollinen miljarditason Suomen julkisen hallinnon lisävelkaantuminen on EU-tasollakin huomionarvoista, onhan Suomi jo joutunut EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn (EDP).
”Kunnat eivät voi yksin kantaa hankintalain muutosten taloudellisia vaikutuksia ilman, että se näkyy suoraan palveluiden heikentymisenä ja veronkorotuksina”, Kustos ry:n toiminnanjohtaja Päivi Pitkänen toteaa. Hyvinvointialueilla ei tätä omaa verotusoikeutta edes ole, joten niille lainmuutoksesta aiheuttamat lisäkustannukset tulisi korvata suoraan valtion budjetista – aivan kuten hallitusohjelmassa on luvattu.
Erilaisia arvioita ovat tehneet
- Kuuden inhouse-yhtiön toimesta tehty laskelma €3,0 mrd
- Kuntaliitto, kustannus vain kuntien osalta €0,6 mrd
- Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusesitys hankintalaista (marraskuu 2025)
Vain talous- ja henkilöstöhallinnan sekä ICT:n osalta €0,5 mrd
Hyvinvointialueille koituvia muutoskustannuksia ei ole arvioitu lainkaan. Mittavia kuluja kuitenkin aiheutuu, sillä 10 prosentin omistusraja sidosyksilöissä aiheuttaa vähintään tuhansien sidosten ja sopimusten uudelleenjärjestelyt. Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä pelkästään ICT-kulut olivat noin miljoonaa 800 euroa.
Kaikki edellä luetellut laskelmat ovat vain osalaskelmia eikä kenelläkään ole kokonaiskäsitystä kustannuksista. Kuntaliiton laskelmassa on jollain tavoin arvioitu myös osakekauppojen osuus, mutta kaikista näistä laskelmista puuttuvat vielä sopimussanktiot. Kullakin hyvinvointialueella on tuhansia sopimuksia näitä sivuten, ja näissä sopimuksissa on myös ostovelvoitteita ja määräaikoja, joten sopimukset muodostavat ison riskin.
Myös inhouse-yhtiöillä on tuhansia hankintalain mukaan kilpailutettuja sopimuksia markkinatoimijoiden kanssa, jotka täytyy irtisanoa, koska palvelua ei enää tarvita. Noissa sopimuksissa on myös määräaikoja tai ostovelvoitteita, joten niistä voi tulla sanktioita, jotka omistajat lopulta maksavat.
Kun KKV:n arvio lainmuutoksen tuomista säästöistä on €150 miljoonaa, kokonaiskustannus jää julkituoduissa laskelmatavoissa miljardien tasolle.
Lue lisää:
- Vain kustannukset toteutuvat inhouse-rajoituksilla: Markkinaan siirtyisi vain häviävän pieni osa liikevaihdosta – Tarkemmin eritellyt laskelmat paljastavat kulukohteet
- Lainsäädännön arviointineuvosto: Hankinlakiehdotuksessa olennaisia puutteita
- Jyväskylän yliopiston inhouse-selvitykset eivät kestä tieteellistä tarkastelua – Aalto-professori: “Ilkeämielinen kutsuisi tätä pseudotieteeksi”
- Kuntalehti: Selvitys: Hankintalain uudistamisesta satojen miljoonien kustannukset kunnille – Huoli huoltovarmuudesta ja kyberturvallisuudesta nousee
