Eniten laajamittaista huolta ja tyrmistystä aiheuttanut hankintalakimuutoksen ehdotus sidosyksikköjen 10 prosentin minimiomistuksesta tulisi poistaa kokonaan, ehdotti Kustos ry, kun sen edustaja oli sekä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan että talousvaliokunnan kuultavana. Näin vältyttäisiin miljardikuluilta, jotka eivät selvitysten mukaan edes tuo markkinoille lisää myyntiä – eikä KKV:n tuoreen lausunnon mukaan jatkossa myöskään ainakaan alenna hankintojen kustannuksia.
”Nykyisessä hankintalaissa sidosyksiköiden käytön edellytys perustuu määräysvallan käyttämiseen ja määräysvallan käsitettä on tarkennettu MAO:n ja KHO:n päätöksillä vuosien 2024–2025 aikana eli hallitusohjelman julkaisun jälkeen, jossa ohjelmassa 10% minimiomistusvaade on määritelty”, Kustos muistuttaa lausunnossaan. ”Käytännössä syntynyt oikeuskäytäntö on jo tarkentanut sidosyksiköiden käytön edellytyksiä ja johtanut muutoksiin sekä niiden suunnitteluun laajan omistajapohjan sidosyksiköissä. Olemassa olevan lain rikkomiseen on mahdollista puuttua nykyisen lainsäädännön puitteissa, ilman uuden sääntelyn lisäämistä.”
Olemassa olevan lainsäädännön edellyttämät muutokset laajan omistajapohjan sidosyksiköihin on mahdollista toteuttaa hallitummin, mikä rajaa kustannuksia ja turvallisuusriskejä, Kustos toteaa
Ehdotetussa 10 % minimiomistussääntelyssä on esitetty myös asiantuntijoiden toimesta perustuslain näkökulmasta ristiriitaisuutta – muilta osin hankintalakiesityksessä ei tätä ristiriitaa ole.
Vaihtoehtoinen ratkaisu: Minimiomistusvaatimus 1 %
Kustos Ry näkee ensisijaisena vaihtoehtona vähimmäisomistusvaatimuksen poistamisen kokonaan lakiesityksestä. Mikäli omistusvaatimuksen asettaminen on kuintenkin välttämätöntä, tulisi minimiomistus asettaa sellaiseksi, että myös pienillä kunnilla on edellytykset sen täyttämiseen. ”Vaihtoehtoisena esityksenä on siten asettaa minimiomistusvaatimus 1 % suuruiseksi”, Kustos toteaa lausunnossaan.
Pienemmällä vähimmäisomistusvaatimuksella inhouse-yhteistyön mahdollisuudet eivät ole riippuvaisia organisaation koosta eli myös pienillä kunnilla on taloudelliset edellytykset omistusvaatimuksen täyttämiseen, joka rajaisi muutoskustannuksia ja kyberturvallisuusriskejä. Pienempi omistusvaatimus edellyttää edelleen isompien sidosyksiköiden osalta järjestelyjä, mutta niiden kohteena on rajatumpi määrä kuntia ja hyvinvointialueita, jolloin muutosvaihe on hallitumpi.
Ongelmana yhden prosentin mallissa on edelleen, että se lisää sääntelyä ja monimutkaisuutta hankintoihin. Tämä aiheuttaa paitsi lisääntyviä hallintokustannuksia, myös edelleen vaikeuttaa esimerkiksi pk-yritysten osallistumista julkishankinnan kilpailutuksiin.
Omistusprosenttirajaus ei myöskään ota kantaa omistavan organisaation kokoon, joka tarkoittaa edelleen, että suuri joukko pienkuntia ajautuu monenlaisiin vaikeuksiin, mikäli jonkinlainen prosenttiraja jää lakiin vailla vaikkapa pienten kuntien ulosrajausta.
Pk-yritysten osallistumista hankintoihin tulee helpottaa
Yksinkertaisin tapa edistää pk-yritysten osallistumista julkishankintoihin olisi keventää niihin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa hakuprosesseissa. Tähän konkreettisin keino olisi nostaa nykyisin EU-maiden alimpana olevaa pienhankintarajaanykyisestä 60000 eurosta EU:n sallimaan 221000 euroon. Tämä mahdollistaisi useammissa hankinnoissa kevyemmän hankintamenettelyn, joka mahdollistaisi paremmin paikallisten pk-yrittäjien pääsyn tarjoamaan? Hankintalain ensimmäisen eduskuntakäsittelyn puheissakin esiintyneiden miljardien sijaan valiokuntakäsittelyssä oleva lakiehdotus avaa markkinoita käytännössä vain pienissä kunnissa, vain 50–150 miljoonan euron verran (ks. lähde). Ongelman juurisyytä, pk-yritysten haastetta päästä mukaan julkishankintoihin, nämä markkinoiden marginaaliset avaamiset eivät ratkaise.
Sidosyksiköt kilpailuttavat palveluja markkinoilta noin 50–75 % liikevaihdostaan, noin 3,5 –5,25 miljardia euroa sekä tuhansia sopimuksia markkinatoimijoiden ja sidosyksiköiden välillä. Ehdotettu 10 prosentin minimiomistussääntö pakottaisi pienomistajat irtisanomaan sopimuksensa inhouse toimijoiden kanssa.
Käytännössä inhouse yhtiöt joutuvat supistamaan tai irtisanomaan toimittajasopimuksia ja voimassa olevan hankintalain mukaisesti volyymin olennaiset muutokset velvoittavat silloin kilpailuttamaan uudelleen nämä sopimukset. Sen sijaan, että eduskuntakäsittelyssä oleva hankintalaki edistäisi pk-yritysten liiketoimintamahdollisuuksia, se pikemminkin vaikeuttaa niitä.
Lue lisää:
- Kustos Ry:n lausunto eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi (pdf, alla)
