Uuden hankintalain hyväksymisen jälkeen kunnat ja hyvinvointialueet selvittävät, miten lakimuutosten aiheuttamia merkittäviä muutoskustannuksia ja kyberturvan vaarantumista voitaisiin rajata mahdollisimman vähäisiksi. Kuten KKV ja VM ennakkoarvioissaan jo toivat esille, lailla tavoiteltua palvelujen laajaa siirtymistä markkinatoimijoille ei tapahdu. Uusimpana vaihtoehtona inhouse-yhtiöihin tehtäviin muutoksiin on noussut osuuskuntamalli.
Kunnat ja hyvinvointialueet ovat käynnistäneet selvitykset ja valmistelut toimenpiteistä, joilla pyritään minimoimaan kesäkuun 18. päivä 2026 voimaan tulleen hankintalain aiheuttamia lisäkustannuksia, hallinnollista kuormitusta ja toiminnallisia häiriöitä.
Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee irtisanoa inhouse-yhtiöidensä sopimukset päättymään 30.6.2027 mennessä. Ne voivat kuitenkin saada lisäaikaa 30.6.2030 saakka, mikäli lyhyestä muutosajasta koituisi kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä taloudellisia riskejä. Lisäajan saaminen tapahtuu ilmoittamalla asiasta Valtiokonttorille 30.9.2026 mennessä. Kyseessä on ilmoitusmenettely, ei luvanhaku.
Tiukka ulosmyyntirajaus hankaloittaa muutosta
Hankintalakimuutoksen aiheuttamaa hallinnollista kaaosta mutkistaa Suomen poikkeuksellisen tiukka rajaus sidosyksikköjen ulosmyynnistä eli palvelujen tarjoamisesta ei-omistajille. Suomessa tämän ulosmyynnin raja on 5 prosenttia liikevaihdosta tai maksimissaan 500 000 euroa. Tämä rajaa käytännössä ulosmyynnin pois. EU:n direktiivi sallisi 20 prosentin ulosmyynnin julkisomisteisille inhouse-yhtiöille. Juuri tämä tiukka rajaus on aiheuttanut inhouse-yhtiöiden suuret omistajamäärät, sillä ainoa tapa kunnille ja hyvinvointialueille hyödyntää inhouse-yhtiöiden palveluita on ollut omistaa niistä osuus. EU-tuomioistuimen tuoreen tulkinnan (EUT C-692/23 AV Afvelrverkwirking) mukaan ulosmyynnin määrää arvioidessa lasketaan yhteen sidosyksikön ja sen tytäryhtiöiden ulosmyynnit. Niinpä kunnilla on kiire muuttaa sidosyksiköittensä rakenteita.
Uusimpana vaihtoehtona osuuskuntamalli
Mitä nämä vaihtoehtoiset toimintamallit olisivat, joilla hankintoihin liittyviä kustannus- ja tietoturvariskejä voitaisiin vähentää? Osa kunnista ja hyvinvointialueista siirtää palvelujen tuotantoa itselleen. Aiemman palvelujen integroinnin sijaan kunnat ja hyvinvointialueet voivat tehdä vain yhteishankintoja ja hoitaa itse käyttöönoton, kehityksen ja palvelutuotannon. Vastuukuntamalli on myös yksi ratkaisu, samoin kuin kuntayhtymien perustaminen. Uusimpana vaihtoehtona keskusteluun on noussut myös osuuskuntamalli.
Yksi vaihtoehto on perustaa uusia sidosyksikköjä, joissa omistussuhteet täyttävät lakimuutoksen minimiomistusvaateet. Ja vaihtoehtona on toki lakimuutoksen tavoitteen mukaisesti kilpailuttaa palvelun suoraan markkinasta. Tätä vaihtoehtoa hankaloittaa kilpailuttamisosaajien puute erityisesti pienissä kunnissa, vaikka myös hankintapalveluita ulkoistettaisiinkin kaupallisille toimijoille.
Markkinoille aukeaa vain 50–150 miljoonaa euroa
Jo aiemmin inhouse-yhtiöt arvioivat, että lainsäätäjän lakimuutosprosessin aikana esillä pitämästä 38 miljardin julkishankintojen potista markkinoille aukeaa arviolta vain 50–150 miljoonaa euroa, lähinnä pienimmissä kunnissa. Uuden tiedon valossa myös nämä summat näyttävät epävarmoilta. Mutta varmaa on, että hallinnollisten muutoskustannusten lasku on suuri.
Monilla alueilla työ on vasta alussa. Kunta- ja hyvinvointipäättäjien yhteinen tavoite on kuitenkin selvä: palvelut halutaan turvata, kustannukset pitää hallinnassa ja uudistuksen mahdolliset haitalliset vaikutukset minimoida niin pitkälle kuin lainsäädäntö sallii. Tähän tähtäävät nyt käynnissä olevat valmistelut, selvitykset ja vaihtoehtoisten toimintamallien kartoitukset.
