Hankintalakiuudistusta on perusteltu Suomen 38 miljardin euron julkisten hankintojen avaamisella kilpailulle. Valtiokonttorille tehdyt ilmoitukset paljastavat muutoksen huomattavasti pienemmäksi. Kustos ry arvioi jo ennen lain hyväksymistä 10 prosentin omistusrajan avaavan markkinoille uutta liikevaihtoa vain 50–150 miljoonaa euroa vuodessa. Ilmoitetuista 3 331 sidosyksikkösopimuksesta kilpailutukseen tulee 821, vuosiarvoltaan 116 954 082 euroa. Valtiokonttorin kokonaisluvut kattavat neljä vuotta. Hankintalakimuutoksen tosiasiallisesti avaama uusi markkina on vain 1,6 promillea julkisten hankintojen 38 miljardin euron kokonaisarvosta.
Hankintalakiuudistuksen todellisista markkinavaikutuksista alkaa nyt olla ensimmäistä kertaa käytettävissä konkreettista tietoa. Uuden hankintalain siirtymäsäännökset velvoittivat kuntien ja hyvinvointialueiden hankintayksiköt ilmoittamaan Valtiokonttorille viimeistään 30. syyskuuta ne sidosyksikkösopimukset, joiden jatkamiseen ne haluavat käyttää poikkeuksellista siirtymäaikaa kesäkuun 2030 loppuun saakka.
Valtiokonttorille tehdyistä ilmoituksista puuttuu niiden kilpailutusten määrä, jotka tehdään varsinaisen siirtymäajan puitteissa. Niiden tarkasta määrästä ei ole saatavissa tietoa.
Valtiokonttorille tehtiin määräaikaan mennessä 584 ilmoitusta, jotka koskevat yhteensä 3331 sopimusta. Ilmoitettujen sopimusten yhteenlaskettu arvo on noin 524 miljoonaa euroa vuodessa ja neljässä vuodessa noin 2,1 mrd.
Sopimuksista 820 jatkoratkaisuksi on ilmoitettu kilpailutus. Se on 25 prosenttia kuntien ja muiden jatkoajasta ilmoittaneiden julkistoimijoiden sopimusten lukumäärästä.
Luku antaa ensimmäisen konkreettisen kuvan siitä, kuinka pieni osa uuden vähimmäisomistusvaatimuksen kohteeksi joutuvasta sidosyksikkötoiminnasta todella päätyy avoimeen kilpailutukseen. Valtaosa näyttää järjestävän toimintaansa muulla tavalla.
Kunnat ja hyvinvointialueet saattoivat siis jatkaa hankintasopimuksiaan 30. kesäkuuta 2030 asti, jos sen nopeammasta päättämisestä aiheutuisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia tai merkittäviä taloudellisia riskejä ja jatkamiselle on yleiseen etuun liittyvä pakottava syy. Tällaiset sopimukset piti ilmoittaa Valtiokonttorille 30. syyskuuta 2026 mennessä.
Valtiokonttori ei itse ratkaise ilmoituksen yhteydessä, täyttyvätkö jatkamisen oikeudelliset edellytykset. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi arvioida niitä myöhemmin hankintojen valvonnassa.
Noin 26 prosenttia hankintayksikköjen sopimuksista ratkeaa muuttamalla sidosyksikköjen omistusrakennetta. Osa palveluista siirtyy omaksi tuotannoksi, ja osassa tapauksista on ilmoitettu jokin muu järjestely. Esimerkiksi Sastamalan kaupunki päätti syyskuussa 2026 perustaa uuden sidosyksikköyrityksen yhdessä viiden muun kunnan kanssa hoitamaan palkka- ja taloushallintapalveluita sen sijaan, että olisi ulkoistanut tämän keskeisen kuntapalvelun nopeaa vauhtia keskittyneille markkinoille kuntien talous- ja palkkahallinnossa.
Kaikkiaan Suomen sidosyksikköjen hankinnat ovat vuodessa yhteensä 7 miljardia euroa. Tästä summasta 6,5 miljardia on sellaista sidosyksiköiden liikevaihtoa, joilla 10 prosentin minimiomistusvaatimus toteutuu. Ja siitä 50–70 prosenttia on jo kilpailutettu markkinoilta omistajilleen kunnille, kaupungeille ja hyvinvointialueille palveluja integroivien sidosyksiköiden toimesta. Jäljelle tästä 7 miljardin summasta jää siis 0,5 miljardia euroa vuodessa (2,1 miljardia neljässä vuodessa), joista kunnat, kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät tekivät sopimusten jatkoaikailmoitukset Valtionkonttorille 30.9.2026 mennessä. Tästä summasta kunnat ilmoittivat suunnittelevansa kilpailuttaa jatkossa markkinasta noin 116 miljoonaa euroa nykyisiä sidosyksikkösopimuksia. Ja puolet oli jo niistäkin markkinassa, tosiasiallinen uusi markkinaan tuleva julkishankinta on vain 60 miljoonaa – eli 1,6 promillea jatkuvasti lakia edistäneiden toimijoiden esillä pitämästä 38 miljardista euron julkihankintojen summasta.
Kustos arvioi markkinan 50–150 miljoonaan euroon
Valtionkonttorin ilmoittama tilasto osuu tarkalleen sidosyksiköitä edustavan Kustos ry:n ennen hankintalakiuudistuksen hyväksymistä ilmoittaman arvion kanssa. Kustos ry toimitti maaliskuussa 2026 eduskunnalle laskelman, jonka mukaan hankintalain 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen seurauksena yksityisille markkinoille voisi siirtyä vuosittain vain noin 50–150 miljoonaa euroa nykyisten sidosyksiköiden toiminnasta.
Arvio poikkesi jyrkästi siitä mittaluokasta, josta lakiuudistusta ajavat tahot ovat toistuvasti puhuneet julkisuudessa. Hallituksen esitys, vastuuministeri Matias Marttinen ja lakimuutosta vaatineet etujärjestöt, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto, ovat viestinnässään tuoneet esille julkisten hankintojen kokonaisvolyymia, noin 38 miljardia euroa vuodessa, antaen ymmärtää hankintalakiuudistuksen tuovan markkinaan vähintään miljardeja euroja – erikseen toistuvasti alleviivaten pk-yritysten hyötyvän lakimuutoksesta. Itse lakitekstissä todetaan, että muutoskustannukset nousevat satoihin miljooniin euroihin. Jälleen, sadoissa lakilausunnoissa todettu arvio, mukaan lukien valtiovarainministeriön eriävä mielipide, että lain haitat – kustannukset – ylittävät sen mahdollisesti tuomat edut, on osoittautumassa todennäköiseksi lopputulemaksi.
Valtiokonttorin Tutkihallintoa.fi -palvelun mukaan julkisten hankintojen vuosittainen arvo on noin 38,7 miljardia euroa. Erittäin suuri osa tästä rahasta käytetään jo tavaroiden ja palveluiden ostamiseen markkinoilta. Sidosyksikköhankintojen kokonaisarvoksi on arvioitu noin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Tästäkin suuri osa päätyy jo nykyisin yksityisille yrityksille, koska sidosyksikköyhtiöt ostavat noin 50–70 prosenttia tarvitsemistaan tuotteista ja palveluista markkinoilta.
Tämä tukee Kustoksen keskeistä argumenttia: 10 prosentin omistusrajan synnyttämä uusi markkina mitataan ennemmin sadoissa tai kymmenissä miljoonissa kuin miljardeissa euroissa. Ja kustannukset ovat pelkästään kuntien osalta Kuntaliiton selvityksen mukaan 490 miljoonaa euroa.
Hankintalakiuudistuksen todellista vaikutusta yrityksille avautuviin markkinoihin voidaan lopullisesti arvioida vasta, kun sopimusten jatkojärjestelyt, tulevat kilpailutukset ja omistusjärjestelyt ovat toteutuneet. Suurimmat muutokset markkinaan ovat nyt syntyneet markkinaoikeuden kautta, eivät muuttuneen sidosyksikkösääntelyn ansiosta. Esimerkiksi markkinaoikeuden puututtua entisen sidosyksikkö Sarastian määräysvaltaan, se on nyt osa nopeasti kasvavaa yksityistä Administer-yhtiötä, joka omistaa nykyään myös kaksi muuta aiemmin kuntien omistamaa ja kuntia palvellutta palkka- ja taloushallintayhtiötä: Kuntalaskenta Oy ja Tilikunta Oy. Myös ns. inhouse-sisters-tulkintamuutos tuli voimaan jo ennen 10 prosentin minimiomistusvaatimusta ja sen myötä osa kuntaomisteisista yhtiöistä on siirtynyt markkinaan.
Lue lisää:
- Tutkihallintoa.fi: Poikkeuksellisesti jatkettavat sidosyksikkösopimukset
- Kustos ry: Ehdotettu hankintalaki ei tuo miljardeja markkinaan, vain 50–150 miljoonaa euroa
- Finlex: Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta 519/2026
- Valtiokonttori: Hankintayksikkö: tee hankintalain mukainen ilmoitus sidosyksikkösopimuksen jatkamisesta 30.9.2026 mennessä
- Tutkihallintoa.fi: Julkiset hankinnat
- Kuntaliitto: Selvitys: Hankintalain uudistamisesta satojen miljoonien kustannukset kunnille – Huoli huoltovarmuudesta ja kyberturvallisuudesta nousee
- Alueviesti: Talous- ja palkkahallintoyhtiön perustaminen etenee Sastamalassa, hallituksen kokoonpanon tarkastelu ei saanut kannatusta jaostossa
- Administer: Konsernihistorian suurin yrityskauppa: Sarastia osaksi Administeria
- Kuntalaskenta Oy: Kuntalaskenta laajenee yritysostolla – Tilikunta osaksi Kuntalaskentaa
- Kustos ry: VM: Hankintalain muutos lisää kustannuksia, ei luo markkinoita ja vaarantaa kyberturvan
