EU:n valmistelussa oleva Public Procurement Act korvaa nykyiset hankintadirektiivit suoraan sovellettavalla asetuksella, mikä pakottaa arvioimaan kansallisen hankintalainsäädännön uudelleen. Samalla tarkasteluun palaavat myös EU-sääntelyä tiukemmat ratkaisut, kuten sidosyksiköiden 10 prosentin minimiomistusvaatimus. Kustos ry esittää, että EU-asetus saatetaan Suomessa voimaan sellaisenaan, ilman poikkeuksia.
Suomen nykyisessä ja jo aiemmin voimassa olleessa hankintalainsäädännössä on lukuisia poikkeuksia ja tiukennuksia EU-lainsäädäntöön. Lukuisissa kohdin lainsäätäjä on poikkeuksia säätäessään perustellut EU:ta tiukempaa säätelyä erityisesti pk-yrittäjien markkina-aseman vahvistamisella, mutta säätelyillä on tosiasiassa hankaloitettu pk-yrittäjien mahdollisuutta päästä osalliseksi julkishankintojen markkinasta.
Eräs keskeisin pk-yritysten kilpailutuksiin osallistumista rajoittava suomalainen tiukennus on pienhankintarajan alentaminen EU-rajasta – joka on nyt 221 000 euroa – nykyiseen 60 000 euroon. Pienhankintojen kynnysarvon alittavat hankinnat on mahdollista kilpailuttaa kevyemmin, esimerkiksi vähäisemmillä referenssivaatimuksilla. Näitä valmiita referenssejä pienillä ja keskisuurillakaan yrityksillä ei välttämättä ole, ainakaan samaan tapaan kuin suuryrityksillä. Pienhankintarajan ylittävät hankintojen kilpailutukset ovat myös vaativampia ja työteliäämpiä palveluntarjoajille, joka tutkitusti vähentää merkittävästi pk-yritysten halukkuutta edes osallistua julkishankintojen kilpailutuksiin. Näin pk-yritykset jäävät vaille myyntireferenssejä, joka puolestaan hidastaa tai jopa estää yritysten kasvua ja pääsyä vientimarkkinoille.
Toinen suomalaista julkishankinnan markkinaa vääristänyt tiukennus EU-lainsäädäntöön nähden on ulosmyynnin tiukka rajoittaminen, kun kyseessä on sidosyksikön myynti muille kuin sen omistajille. EU:ssa tuo raja on 20 prosentissa sidosyksikön liikevaihdosta vailla eurorajaa, kun Suomessa päädyttiin rajoittamaan ulosmyynti 5 prosenttiin ja silloinkin maksimissaan 500 000 euroon. Tämän käytännössä ulosmyynnin pois rajaavan kansallisen tiukennuksen takia inhouse-yhtiöiden omistajien määrä kasvoi merkittävästi, ja omistusosuudet olivat pieniä. Julkisyhteisö voi hankintalain mukaan tehdä hankintoja sidosyksiköltä silloin, kun se on kyseisen yhtiön osakas. Omistajilla on mahdollisuus pohtia kokonaistaloudellisinta ja järkevintä vaihtoehtoa hankkia palvelunsa. Mikäli hankinnat päätyvät sidosyksikölle, siinäkin tapauksessa suuri osa hankinnasta päätyy markkinaan. Sidosyksiköt kun hankkivat yli puolet liikevaihdostaan kilpailuttamalla alihankintoja markkinoilta.
Kolmas pk-yritysten markkinaosuutta kaventava, EU-säätelyä tiukempi linjaus Suomen julkishankinnoissa on kesäkuussa 2026 eduskunnassa hyväksytyn hankintalain 10 prosentin minimiomistusvaatimus hankintayksikössä. Yllä kuvattu ulosmyyntirajaus aiheutti sidosyksiköiden määrän kasvun. Nyt aiempaa hankintaprosessia mutkistavaa säätelyä on pyritty korjaamaan lisäämällä säätelyä minimiomistuksista sidosyksiköissä.
EU-säätelyssä ei ole prosenttirajoituksia. Hankintalain perustelujen mukaan sillä pyrittiin parantamaan tehokkuutta ja yrittämisen edellytyksiä. Omistusrajaus aiheuttaa jo käynnistyneet suuret, vähintään sadoissa miljoonissa euroissa olevat muutoskustannukset. Lainsäätäjän tavoitteista huolimatta laki aiheuttaa vain vähäisissä määrin liikevaihdon siirtymistä markkinoille, arviot liikkuvat 50–150 miljoonassa eikä miljardeissa. Omistusrajaus tuo riskejä palveluiden jatkuvuuteen. Se luo epäreilun asetelman erityisesti pienille kunnille, koska mekaaninen omistusvaatimus ei huomioi hankintayksikön kokoa. Tämä puolestaan keskittää markkinoita suurille yrityksille, kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on lukuisissa toimialaselvityksissään osoittanut – esimerkkinä 2024 julkaistu KKV-selvitys eläinlääkäriasemien keskittymisestä pääomasijoittajien ketjuille ja tästä seurannut hintojen merkittävä nousu. Nykytilanteessa inhouse-yhtiöt ostavat runsaasti alihankintaa paikallista ja alueellisilta pk-yrityksiltä. Suuret kansainväliset yritykset pyrkivät alihankinnan sijaan itse tuottamaan palvelunsa.
Muun muassa näistä syistä Kustos ry suosittaa, että Suomi ei jatkossa pyri tekemään poikkeuksia tulevaan EU-hankintasäätelyyn. Aiemmat, kenties hyvässä tarkoituksessa tehdyt kansalliset tiukennukset säätelyyn ovat vain kääntyneet julkituotuja tavoitteitaan vastaan ja hankaloittaneet pk-yritysten asemaa julkishankinnoissa.
Lue lisää:
- Kustoksen vaikuttamisen kärkiteemat 2026–2027
- Kustos: Eurooppaoikeuden professori Raitio: EU pakottaa Suomen avaamaan hankintalain uudelleen jo seuraavalla hallituskaudella
- Kustos: Miksi hallitus ja etujärjestöt puhuvat yhä 38 miljardista, kun hankintalaki avaa markkinoita vain murto-osalla siitä?
- Kustos: EU valmistelee hankintojen vallankumousta – Suomessa juuri uudistettu hankintalaki kumoutumassa
