Talouselämä puolustaa 3.11.2026 pääkirjoituksessaan hankintalain uudistusta kilpailun ja avoimuuden nimissä. Tavoite on kannatettava, mutta lehden perusteluissa on jättimäinen mittakaavaongelma. Talouselämän esittämä markkinoihin mahdollisesti avautuva ”miljardiluokka” viittaa neljän vuoden vaalikauteen eikä vuoteen, joka on muuten aikamittarina käytössä julkisia hankintoja arvioitaessa.
Pääkirjoituksessa puhutaan KKV:n ja Valtiokonttorin arvioihin perustuen ”miljardimarkkinasta”. Miljardiluokan luku ei kuitenkaan kuvaa yhden vuoden vaan neljän vuoden yhteenlaskettua arvoa. Vertailun vuoksi julkisten hankintojen 38 miljardin euron vuosittainen kokonaisarvo on neljässä vuodessa 152 miljardia euroa. Lukuja tulisikin verrata samalla aikajänteellä.
Valtiokonttorille tehtyjen 3 331 hankintasopimusta koskevien ilmoitusten perusteella 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen vuosittainen markkinavaikutus on huomattavasti pienempi. Kuntien ja hyvinvointialueiden ilmoittamien sopimusten arvo on neljältä vuodelta 2,1 miljardia euroa eli noin 525 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä noin 117 miljoonaa euroa on ilmoitettu kilpailutettavaksi, ja vähintään puolet tästä toiminnasta on jo inhouse-yhtiöiden toimesta kilpailutettu.
Aidosti uuden markkinan määräksi jää siten arviolta noin 60 miljoonaa euroa vuodessa. Jos julkisten hankintojen kokonaisarvo olisi 100 euroa, lakimuutoksen ansiosta inhouse-yhtiöiltä siirtyy yksityisen sektorin toimijoille noin 16 senttiä. Tätä on syytä suhteuttaa Kuntaliiton arvioon, jonka mukaan muutos aiheuttaisi jo yksinomaan kunnille noin 500 miljoonan euron kustannukset.
Pääkirjoituksessaan lehden päätoimittaja Jussi Kärjen esittämä tavoite julkisen ja yksityisen palveluntuotannon kustannusten vertailtavuudesta on erinomainen. Vertailu toki edellyttäisi myös yksityisten toimijoiden hinnanmuodostuksen avaamista.
Pääkirjoituksessa todetaan virheellisesti, etteivät inhouse-yhtiöt voisi enää ostaa palveluita ilman kilpailutusta 10%:n minimiomistusvaatimuksen voimassaollessa. Kärki ilmeisesti tarkoittaa inhouse-yhtiöiden omistajia, kuntia ja hyvinvointialueita, jotka voivat lain edellytyksin ostaa palveluita omilta sidosyksiköiltään. Sidosyksiköt ovat itse hankintayksiköitä ja ostavat suuren osan tarvitsemistaan palveluista kilpailutetuilta markkinoilta hankintalain mukaisesti kilpailuttamalla. Myös paikalliset pk-yritykset hyötyvät näistä hankinnoista pääsemällä pienempinä toimijoina isoihin hankintoihin mukaan osatuottajina.
Kärki arvostelee, että niin moni kunta ja hyvinvointialue tarttui vuoden 2030 siirtymäaikaan. Sen käyttö edellyttää laissa määriteltyjä poikkeuksellisen painavia perusteita. Tuhansien sopimusten uudelleenjärjestely, kilpailutukset ja palvelujen siirrot vaativat aikaa. Kunnille on tällä hallituskaudella säädetty 48 uutta tehtävää tai velvoitetta ja kevennetty tai poistettu 31. Hallinnollinen työ on lisääntynyt.
Myös omistusten järjesteleminen kymmenen prosentin vaatimuksen mukaisiksi on laillinen tapa sopeutua uuteen lainsäädäntöön. Onko lain noudattaminen todella ”kikkailua”, kuten kirjoituksessa kuvataan lakimuutoksen aiheuttamia omistusrajamuutoksia?
Kilpailu- ja kuluttajavirastokin varoitti, että yleinen kymmenen prosentin omistusvaatimus todennäköisesti nostaa julkisen sektorin kustannuksia. Kilpailua ei synny automaattisesti siellä, missä toimivia vaihtoehtoja on vähän.
Suomen talouskasvu tarvitsee kilpailua, tuottavuutta ja uusia markkinoita. Se ei synny siirtämällä 60 miljoonaa euroa vuodessa taskusta toiseen, mahdollisesti vielä korkeammilla kustannuksilla.
Lue lisää:
- Talouselämä: Pääkirjoitus / Miljardilaki yskii – Kaikin keinoin kilpailua ja avoimuutta vastaan
- Talouselämä: Mielipidekirjoitus / Kasvua ei synny siirtämällä 60 miljoonaa taskusta toiseen
- Valtiokonttori: Poikkeuksellisesti jatkettavat sidosyksikkösopimukset
- Kustos ry: Valtiokonttorille tehdyt ilmoitukset: Hankintalain 10 prosentin minimiomistusvaatimuksen avaama markkina vain alle 60 miljoonaa euroa
- Kuntaliitto: Normitutka: rahat leikattiin, mutta merkittävimmät norminpurut odottavat yhä toteutumistaan
- Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Sidosyksiköiden liian laajaan käyttöön puututtava, mutta ehdotettu lakimuutos nostaisi julkisen sektorin kustannuksia
